Heinäkuussa

– söin noin 20 jäätelöä
– en saanut yhtäkään mansikkaa pakkaseen, vaikka lupasin itselleni tekeväni niin jo viime vuonna
– olin Ruisrockissa, enkä ole vieläkään uskaltanut katsoa tiliotettani sen jäljiltä
– näin superidolini ja esikuvani Lily Allenin
– en ostanut kertaakaan itse vessapaperia
– urheilin noin kaksi kertaa
– aloitin viljattoman ruokavalion noin kymmenen kertaa
– taisin tapella parhaan kaverini uuden poikaystävän kanssa
– leikkautin lyhyen polkkatukan
– hurhahdin tekokynsiin
– hurhahdin virkkaamiseen
– katsoin Girlsin viimeisen tuotantokauden ja itkin sen jälkeen ainakin puoli tuntia (no joo ja aikanakin)
– sain viettää upean viikon kaikkien sisarusteni kanssa
– reivasin aamukuuteen
– tajusin ikävöiväni ihmistä johon en tiennyt olleeni kiintynyt millään tavalla
– tajusin myöhemmin että ikävöinti oli jotain hormoonisekoilua
– olin helpottunut etten kertonut ikävöinnistäni tälle henkilölle
– uin kunnolla meressä moneen vuoteen
– lauloin karokessa Birtney Spearsiä ja Blood Hound Gangia
– vaivasin päätäni taas poikajutuilla – ei niitä vaan voi tajuta!
– tein kahdet Tinder-oharit
– kokeilin ekaa kertaa suppaamista ja haluan hurahtaa siihenkin (eli mennä uudestaan ja uudestaan)
– matkustin tokan kerran lasten kanssa kuukaudeksi ulkomaille (hullu ei opi ekasta kerrasta)
– kehittein uskomattoman hyvän Baileys-pirtelön reseptin
– googlasin keskellä yötä munuaistulehduksen oireita
– ostin rintsikat (inhokkipuuhaani)
– kävin hyvän keskustelun exän kanssa jonka seurauksena olo keveni ainakin kakskyt kiloa
– muutin mieleni uusista työkuvoista, tilalle keksin jotain vieläkin kivempaa
– mietin paljon tulevaa putkiremppaamme ja ahdistuin
– sain äidiltä etukäteissynttärilahjan (synttärit syyskuussa)
– olin lomalla (ja olen sitä vielä viikon!)
– olin paljon tekemättä mitään
– ostin kreisin kultaisen ananaspeilin
– taisin vahingossa luvata lapsille että meille tulee kissa (vaikka oikeasti haluaisin koiran)
– olin (taas) superylpeä hienoista ja lahjakkaista ystävistäni
– tajusin tuhannennen kerran miten naurettavan pieni maailma on
– toki koin taas kaikki maailman tunteet ja fiillikset; ikävöin, iloitsin, itkin, kyllästyin, hermostuin ja sitä rataa
– mietin ja analysoin ehkä vähän likaa kaikkea
– hyppäsin ainakin 15 pommia uima-altaaseen
– lähdin rannalta märissä uikkareissa ja näytti kun olisin pissannut housuun

Mitäs teidän heinäkuuhun?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja silti järki jäässä!

Löysin sattumalta eräästä krääsäkaupasta ison kasan hienoja trikookuteita muutamalla eurolla. Olen viimeksi virkannut kai joskus ala-asteella, mutta nopeasti tekniikka muistui mieleen. Mikä hassuinta, myös siskopuoleni oli saanut samana päivänä inspiraation virkata maton. Pistimme sitten yhdessä mummokerhon pystyyn. Limenkeltaisesta kankaasta ajattelin virkata lapsille hauskan torkkupeiton… Noh, lopulta siitä tulikin jonkinsortin huivi kun kudetta ei enempään riittänyt. Saatiin siitä ainakin paljon huvia jos ei muuta.

Noiden halpojen kuteiden lisäksi olen hurahtanut krääsäkaupassa myytäviin tekokynsiin! Siis kyllä, mitä kreiseimpiä kynsiä saa helposti alle eurolla – pakkohan niitä on ollut hamstrata. Ehkäpä ne ansaitsevan ihan oman postauksensa pian.

Olisikos vinkkejä että mitä kaikkea kivaa noista kuteista voisi tehdä? Jotain koreja ehkä? Sormet syyhyää nyt kokoajan, koukuttavaa puuhaa! Aloitin jo uuden peitonkin tekemistä, mutta.. no sanotaanko että sen muoto muistuttaa enemmän isoa vaippaa kuin peittoa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Etenkin pidempiaikaiset lukijat tietävät minun olevan bugaboomutsi henkeen ja vereen. Cameleonit hankittiin Kaapon vauvaaikana ja Elviksen synnyttyä myös Donkeyt tuplarattaiksi. Donkeyt pistettiin kiertoon tarpeettomina viime vuonna, mutta vanhat Camit ovat palvelleet hienosti tähän saakka. Olenkin ollut niiden suuri puolestapuhuja ja suositellut niitä kaikille rattaiden ja vaunujen ostoa miettineille. Ja niin kätevät kun ne ovatkin, tuli tänä keväänä kuitenkin tuli ajatus matkarattaista. Ollaan nimittäin reissattu viimeaikoina niin paljon.

En oikeastaan edes tutkaillut mitään muuta matkaratastarjontaa, vaan tiesin että Bugaboo Beet niiden tulisi olla. Olisin kyllä halunnut kokomustat balck editionit, mutta reilu 600 euroa  niistä kirpaisi liikaa. Nettikirppikseltä löytyi sitten yli puolet halvemmalla nämä meidän rattaat. Suunnittelin aluksi maalaavani alumiinisen rungon ja ostamalla mustan kuomun, mutta pikuhiljaa olen tottunut näihin nänkin. Saa nähdä jääkö tuunaussuunnitelma suunnitelmaksi vain.

Bee matkarattaita on tehty kaksi mallia, on nämä ensimmäiset beet ja sitten uudemmat bee+, syksyllä on tulossa kolmas versio jota on taas paranneltu. Nämä ensimmäiset beet eroavat kuulemani mukaan ainakin uusimpiin siinä, että ne ovat vähän kapeammat. Jännitin vähän miten Elvis niihin mahtuu, mutta oikein tilatavat ja hyvät ne ovat mekein kolmivuotiaallekkin vielä. Ja menevät vielä pitkään. Miinuspuoli näissä on myös se että vaihtokuouja on hankala saada, kun kaikkialla myydään nykyään vain uudemman mallin vähän erikokoisia kankaita.

Vaikka tiedän näiden olevan ihan eri malli ja tavallaan erilaiseen käyttöön suunnitellut rattaat, en varsinkaan aluksi voinut olla vertaamatta näitä Cameleoineihin. Entiten on häirinnyt että työntöaisa ei ole heitettävä. Eli että työntösuuntaa voi lennossa vaihtaa. Tällöin rattaat vievät vähän enemmän tilaa pituussunnassa muunmuassa hississä ja julkisissa kulkuneuvoissa. Totuttelua on vaatinut myös se että alla olevaan tavarakoriin pääsee vain etukautta. Istuin on myös eilainen, sitä ei saa ihan täydelliseen pystyasentoon, vaan pystyimmässäkin lapsi nojaamaa hieman takakenossa. Penkin saa kuitenkin myös täysin makuuasentoon ja pehmeän kantokopan kanssa rattaita voi käyttää vastasyntyneelläkin. Tämä on harvinaista matkarattaille. Istuimessa ei myöskään ole turvakaarta, vaan valjaat on muistettava kiinnittää aina kun lapsi istuu kyydissä. Muuten lapsi saattaa pudota maahan nenälteen töyssyssä… (onneksi ei sattunut).

Plussapuolia on kuitenkin myös paljon. Toki ketteryys ja keveys ovat ehdottomia. Rattaat kulkevat todella kevyesti ja pehmesti. Renkaissa on todella hyvä jousitus eivätkä ne juurikaan töksähtele kuoppiin tai katukivetyksiin. Rattaat menevät pieneen kasaan napinpainalluksella ja aukeavat helposti. Cameleoineiden kanssa meillä oli ongelmana ettei kukaan muu osannut niitä ikinä kasata ja silloinkin ne piti ottaa kahteen osaan. Tavarakori on tosi tilava ja sinne saa isommankin kassin helposti sillä penkki nousee tarvittaessa tileltä pois. Ja toki, kuten kaikissa bugigsissa, kaikki lisäosat, kuten juomateline, istuinpehmusteet ja makuupussit käyvät näihinkin. Samoin laatu, pikäikäisyys, säädettävä työntöaisa, molempiin suuniin käännettävä istuin, etupyörien lukitusmekanismi, laaja valikoima eriväriä vaihtokankaita, istuimen vaihtaminen auton turvakaukaloon sekä selkeä muotoilu ja helppokäyttöisyys ovat tuttua bugaboota.

Reissussa ollaan myös hienosti pärjätty ilman seisomalautaa. Myös edellinen reissu keväällä tehtiin ilman sitä, mutta Kaapo pääsi tarvittessa hyppäämään camien kyytiin omalla tyylillään. Näihin ei samalla tavalla pysty tulla salamatkustaman, mutta hienosti hän on jaksanut kävellä pitkiäkin matkoja.

Tiedän että monet pitävät näitä ihan jokapäiväisessä käytössä, ovat ne niin hyvät. Täytyy itsekkin miettiä että pärjäisimmekkö jatkossa pelkästään näillä, ainoastaan tuleva talvi ja lumi mietityttävät. Olisi kiva kuulla onko jollain teillä pelkät beet käytössä?

Enpä ole siis kertaakaan katunut näiden ostoa. Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä matkarattaita miettiville, ja jos tulee mieleen jotain mitä unohdin kertoa niin kysykää ihmeessä! Myös tuolta bugaboo ja rattaat tunnisteiden alta löytyy paljon juttua, vaunuarvosteluja ja käyttökokemuksia cameista ja donkeystä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Juhliin löytyi sattumalta mekko muutama viikko sitten Gina Tricotin alennusmyynneiltä. Olin ostamassa vain uusia sukkia kun rekissä pisti silmään tämä pitkä mekko. Tuttuun tyyliini se on toki musta, hyvin simppeli – mutta silti yksityiskohtainen. Avonainen selkä ja kyljet valuksi ähän mietityttivät, mutta mekko istuikin hyvin päälle. Ainoastaan tukevat ja olkaimettomat rintsikat olisi pitänyt hommata tämän kaveriksi. Koska juhlat olivat kuitenkin rennot, enkä muutenkaan viitsinyt raahata korkkareita tänne saakka yhden illan takia, vedin bileet avojaloin. Rannekorussa, aurinkolaseissa ja laukussa oleva kulta jatkui kynsissä. Muutenkin kulta mielyttää nykyään tosi paljon sisustuksen lisäksi vaatteissa ja asusteissa. Miksi lie harakaksi olen muuttumassa. Mitäs sanotte tästä juhlatyylstä?

mekko Gina Tricot, käsikoru Monki, laukku Baggu, kynsilakka h&m

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jossain aiemmassa jutussa taisinkin jo kertoa että tällä reissulla meillä oli aihetta juhlaan. Juhlittiin nimittäin isolla porukalla sekä isäni että hänen vaimonsa 50-vuotispäiviä, bilepäivä sattui vielä siskopuoleni 17-vuotissynttäripäiväksi. Oli tosi ihanaa että viikoksi saatiin koko jengi kasaan tänne. Juhlapäivä oli aurinkoinen ja lämmin, kuten joka päivä täällä. Juhlissa oli esiintymässä bändi ja kokit loihtivat meille herkkuja. Jopa poliisi kävi toteamassa että hyvät bileet.

Kokska juhlat olivat pitkään tiedossa ehdin myös pitkään miettiä että mitä lahjaksi. Se olikin vaikea juttu. Koitin googletella vinkkejä ja kivoja lahjoja, mutten oikein löytänyt mitään. Lopulta lahja kuitenkin keksittiin (sellainen minkä kaikki sisarukset hyväksyivät), tai usempikin. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla että mitä te olette esimerkiksi vanhemmillenne isona merkkipäivinä antaneet?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.