Erkin hampaiden oikomis-arviointi palautti mieleen omia, hampaiden -ja purennan oikomiseen liittyviä muistoja teinivuosilta. Minulta oiottiin aikoinaan saksipurentaa että distaalipurentaa, eli sellaista purentavikaa jossa alaleuka sijaitsee liian takana yläleuan suhteen eivätkä etuhampaat osu vastakkain.
Ensimmäiseksi sain yökiskot. Se oli sellainen läpikuultavan punainen, kauhea koko suun täyttävään möhkäle, josta sojotti suun ulkopuolelle kaksi metallilenksua, johon kiinnitettiin niskan taakse tuleva remmi. Tätä yökiskoa olisi pitänyt pitää 12 tuntia vuorokaudessa. Sen kanssa ei pystynyt puhumaan ja se särki hampaita ihan hirveästi. No arvaatteeko, käytinkö sitä? No en.
Koska puolen vuoden aikana mitään tuloksia tämän hammaskojeen kanssa ei saatu aikaan, minulle laitettiin telaketju-nimenä tutuksi tulleet kiinteät purentakiskot. Jokaiseen ylä -ja alahampaaseen liimattiin pieni metallinen osa, jonka läpi kulki metallinauha. Nauhaa kiristettiin kuukauden välein. Sekin oli kivulasta, hampaat olivat kiristyksen jälkeen aina monta päivää hellinä. Lisäksi metalli raapi ikävästi huulia. Mutta ainakin hammasrivistöstäni tuli täydellisen suora!
Itse purentavikaa korvattiin niin, että ylä -ja ala kulmahampaiden kohdalla oli pienet koukut, joissa olisi pitänyt pitää pieniä tiukkoja kuminauhoja. Kuminauhat vetivät alaleukaa eeteenpäin. Kuminauhoja piti pitää vuorokauden ympäri, vain syödessä ne piti ottaa pois.
No arvaatteko oliko sellainen seiskaluokalla yhtään noloa? Suussa hirveä kasa metallia ja siihen päälle vielä kuminauhat, jotka näkyivät kokoajan kun puhuin. Joiden kanssa suuta ei saanut kunnolla auki ja jotka olisi pitänyt sitten aina kouluruokailun yhteydessä pitänyt ottaa pois ja laittaa sen jälkeen takaisin paikoilleen. Ihan SIKA NOLOA ja ällöä.
Viime muuton yhteydessä muuten löysin pussillisen näitä kuminauhoja. Jostain syystä olin säästänyt niitä – eli ei, en käyttänyt kuminauhoja juuri koskaan. Hammaslääkärini ei luonnollisesti tykännyt, kun mitään edistystä suussa ei ollut vieläkään tapahtunut.
Sitten kävi pieni onnettomuuskin. Olimme isolla kaveriporukalla kotibileissä. Paikalla oli myös koulumme vähän vanhempia tyyppejä, joten piti käyttäytyä coolisti. Makoilimme kavereiden kanssa sohvalla ja paras kaverini pomppasi päälleni ja hammasrautani takertuivat hänen villapaitaansa. En kehdannut siinä tilanteessa sanoa mitään, olisihan se ollut aika show alkaa irrtoittelemaan paitaa hampaistani, joten kiskaisin voimakkaasti paidan irti ennen kun kukaan huomaisi.
Noh, tämän seurauksena osa raudoista irtosi hampaistani kokonaan. Siinä oli sitten taas hammaslääkäri aika kiukkuinen. Hän kuitenkin asensi minulle vielä uudet samanlaiset raudat.
En kuitenkaan edelleenkään pitänyt kuminauhoja ja vuoden jälkeen hammaslääkäri nosti kädet ylös ja lopetti oikomishoitoni tuloksettomana. Itseäihän se ei haitannut yhtään. Minulla oli päällisin puolin siistit suorat hampaat, enkä kokenut purentavikaa ongelmalliseksi.
Ennen kun se aikuisiällä on alkanut vaivaamaan. Leukoja särkee, päätä särkee, leuka ei ikäänkuin asetu kunnolla, se loksuu ja on jopa mennyt muutaman kerran pois sijoiltaan ja joskus se lukittuu. Särkyä on kokoajan enemmän ja pahemmin ja viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut sen vaikuttavan myös ulkonäkööni. Olen miettinyt oikomishoidon aloittamista jo pitkään, mutta sen hinta yksityisellä puolella hirvittää.
Elviksen oikomistarpeen arviossa kysyin hammaslääkäriopiskelijalta, että millainen mahdollisuus aikuisena on vielä päästä kunnalliseen oikomishoitoon. Hän vastasi, että vian pitää olla huomattava ja että käytännössä aikuisena on mahdotonta siihen päästä.
Hitto, miksi sitä ei vaan silloin aikoiaan hoitanut. No nyt ainakin voin toimia varottavana esimerkkinä lapsilleni – jos he joskus raudat saavat. Elviksen kohdalla ei sitten lopulta oikomishoitoa ainakaan vielä aloitettu, katsellaan parin vuoden päästä tilannetta uudestaan.
Millaisia kokemuksia teillä on omasta tai lapsen oikomishoidosta? Onko joku hoitanut tällaista vähän isompaa (tai pienempää) purentavikaa vielä aikuisiällä?
Hei, lapsilla menossa erilaiset oikomishoidot, toisella kiinteät kojeet ja hoito valmis 8kk:ssa, kumilenkkejä laittaa yöksi ja pitää ahkeraan. Toisella irtokoje – arvaa pitääkö? hoito kestänyt 2vuotta, hml sanoi että tätä menoa saat kojeen pois kun olet naimisissa.. No alkoi tulla motia ja kohta on valmista. Itsellä on tehty oikomista lapsena sekä nyt 35v:nä sain kiinteätkojeet kun alkoi migreeni vaivata. Koneet oli 1,5 vuotta. Eikä ollu enää yhtään noloa!
No ymmrrän, se yökoje on kamala! Mietin, että jos Elvikselle olisikin nyt aloitettu oikominen, olisin yrittänyt heitä laitamaan vaan suoraan kiinteät raudat. Hyvä jos teillä kuitenkin hammaslääkärin torumiset auttoi! Onhan se sen arvoista sitten lopulta!
Muakaan ei yhtän kyllä nolottaisi enää olla raudat suussa, oikein mielelläni olisin!
Minullakin oli peruskouluaikana pitkään raudat, kun oli alaleuka liian ahtaana ja yläetuhampaat sojottu eteenpäin ja ties mitä vielä, ja saatiin ihan kohtalaisia tuloksiakin aikaan. Jostain syystä sitten kuitenkin yläasteen loppuessa ja muualle muuttaessani hoito loppui, eikä minulle koskaan laitettu retentiokaaria hampaiden taakse pitämään niitä paikoillaan. No nehän lähti sitten vähitellen menemään taas mihin sattuu…
Lopulta 10v myöhemmin tässä noin 25-vuotiaana aloin usein huomata, että joudun ”hakemaan” sopivaa purentaa, siis siirtelemään leukaa eestaas että miten se nyt asettuisi hyvin. Mietin, että jos jossain kohtaa saisi säästettyä rahaa niin voisi oikoa vielä omakustanteisesti uudestaan. Mainitsin tästä purennan hapuilusta suuhygienistikäynnillä, ja siitä homma alkoikin yhtäkkiä rullailla – päädyin YTHS:n hammaslääkärin kautta erikoissairaanhoidon puolelle ja siellä sain kuulla alaleukani olevan kerta kaikkiaan vain liian takana yläleukaan nähden, eikä pelkkä oikominen riitä sitä korjaamaan. Tässä samalla oivalsin, että monet pääkipuni johtuvatkin luultavasti leukaongelmistani, eivätkä esim. koneella istumisesta kuten olen kuvitellut. Siispä nyt sitten oiotaan jokunen vuosi, sitten leikataan ja siirretään leuat, ja sitten oiotaan vielä vähän lisää. Vaikka purentani ei oikeasti edes näytä mitenkään hirveän dramaattisen vialliselta näin maallikkona arvioiden! Eli oma vinkkini: kannattaa tosiaan vielä selvitellä sitä julkisella etenemisen mahdollisuutta.
Hei mahtava kuulla, mietin kyllä että kävisin varuilta juttelemassa tästä asiasta hammaslääkäristä – sittenhän se selviää! Kiitos kannustuksesta!
Tuo leikkaaminen kuulostaa kyllä jännittävältä ja itsekin olen mietinyt, että saako omaakaan purentaa millään pelkillä raudoilla kuntoon – tosi paljon tsemppiä sulle, varmasti mahtavaa kun alkaa kaikki kivut ja säryt helpottamaan!
Moi! Työskentelen itse oikojan työparina ja suosittelen oikomista aikuisiällä! Vaikka on joskus hankalampi prosessi kuin lapsena, se kannattaa. Meillä käy kuukausittain +50-vee jotka sanovat jos oli vähän aikaisemmin tajunnut aloittaa oikomisen ja sit taas niitä jotka eivät enää viitsi ryhtyä.
Ja on meillä yksi reilusti yli 80vee kuka tokaisi ”jos niillä hampailla saa vaikka 5 vuottakin syödä niin sitten tehdään. Tässä oli siis kyse proteesista.
Mutta mahtava ajattelutapa viisi vuotta on pitkä aika ja sinulla olisi varmasti ainakin se 50 vuotta käytettävänä ”uusilla” hampailla. Go Minttu go!
Vau mahtava kuulla! Ja on se varmasti iso elämänlaatua parantava juttu! Kiitos kannustuksesta, täytyy alkaa selvittämään tätä! 🙂
Moi! Kyllä julkisellakin puolella pääsee oikomishoitoon aikuisiällä, mutta vian pitää tosiaan olla vakava ja aiheuttaa toiminnallista haittaa, se tämän kertomuksen perusteella kuulostaa ainakin toteutuvan. Toki näiden aikuisten vakavien purentavirheiden korjaaminen vaatii sit usein ihan leikkaushoitoakin. Kannattaa varata aika hammaslääkäriin kunnalliselle ihan tarkastukseen, kaikki osaa katsoa sen purennan niin, että täyttyykö siinä lähetteen kriteerit. Lisäksi mietin, että voisko sulla taustalla olla myös narskuttelua, toki toi purentavirhe voi sitä pahentaa myös. Purentakisko (öisin käytettävä pieni hammassuoja) on aika pieni juttu tehdä, myös kustannuksiltaan, ja siitä voi olla isokin apu. Sekin hoituu varaamalla tarkastusajan hammaslääkäriin 🙂
Kiitos, pitääkin yrittää varata aika aika mahd pian ja otaa asia siellä puheksi! 🙂 Narskuttelua ei teääkseni ole 🙂
Minulla oli ylähampaiden oikomishoito 8v – 14v, alkuun oli yöpaidat,sitten ne telaketjut. Mulla oli oikomishoito vain ylähampailla. Ongelma on aina ollut ahdas suu, siksi on poistettu kaksi rautahammastakin. Lopuksi oli ne kumilenksutkin,jokunen menisi on tullut nieltyäkin. 🙂 Alahampaat on alkaneet aikuisiällä antautumaan lisää vaikka viisaudenhampaiden poiston ajateltiin tuovan lisää tilaa. Käyn yksityisellä hammaslääkärillä, hän arvioi että alahampaat voisi myös oikoa mutta se vaatisi yhden hampaan poiston ja pari tonnia rahaa. Päädyttiin siihen että niin kauan kuin olen kivuton hampaiden suhteen ja purenta on ok,seurataan tilannetta.
Nyt jännityksellä odotan millaisen hammasrivistön 6v muksun saa. Toivottavasti tulee siinä isäänsä. Oikomishoito on ok,ainoastaan se kipu on sen verran muistissa että toivon ettei oma lapsi sitä joudu käymään läpi.
Lapsena ei minua oiottu vaikka olisin halunnut ja tunnollisena tyttönä varmasti kaikkia laitteita pitänyt. Aikuisena tehtiin oikomishoito. Olen itse myös oikoja. Omille lapsille kannattaa olla kannustava mahdollisen oikomisen suhteen vaikka itsellä ei niin ruusuiset muistikuvat olisikaan. Omat potilaani käyttävät laitteita todella hyvin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, ehkä nykyään hoito on helpompaa kuin 20 vuotta sitten?
Ammattini vuoksi kiinnitän huomion aina lapsiin jotka käyttävät noita kamalia Bibs(?)- tutteja mitä tyttäresikin. Niitä käyttämällä saa aika suurella todennäköisyydellä pitkän oikomishoidon riesakseen. Tyttärestäsikin näkee muutoksia jo nyt, ylähammaskaari on selvästi kapea tuon möhkäleen käytön seurauksena. En voi vaan ymmärtää että muodin vuoksi kannattaa ottaa tuollainen riski hampaiston kehittymisen kannalta. Lapsi joutuu jännittämään suuta aivan luonnottoman malliin silloin kun tuollainen tutti on suussa.
Moi! Kiva kuulla että sait aikuisiällä oikomisen vielä toteutettua. Ehdottomasti jatkamme samaa posiiivista ja kannustavaa linjaa myös jos lapsen oikomishoidolle nähdään myöhemmin tarvetta 🙂
Mitä tulee noihin ”kamaliin” tutteihin, näin maallikkona on aika vaikea tietää mikä tutti sitten olisi paras. Nuo Bibsit ovat pienempiä kun monet muut, esim kokonaan luonnonkumiset tutit tai jopa ne tavalliset ruokakaupassa myytävät. En siis itse ole kokenut niitä möhkäleinä, kuten itse kuvailet. Niitähän on myös kolmea eri kokoa, meillä käytössä keskimmäinen koko. Emme siis ole ottamassa mitään riskiä muodin vuoksi, olemme vain havainneet ne meille parhaiksi tuteiksi, sillä lapsi ei huoli edes kaikkia tutteja. Olisi toki mielenkiintoista kuulla tästä aihesta lisää! Onko Bibsit siis todettu esim jossain tutkimukisissa muita tutteja haitallisemmiksi? Lisäksi olisi tosi kiinnostavaa tietää, että mistä kuvista tai miten muuten osaat sanoa näkemättä kunnolla lapseni suuhun, että muutoksia on jo tapahtunut?
Itse en lapsen päässyt oikomishoitoon ja hakeuduinkin nyt aikuisena yksityiselle puolelle. Nykyäänhän on ihan hirveästi kehittyneet nämä oikomiset ja minullekin aloitettiin ihana huomaamaton invisalign hoito. Pidän vuorokauden ympäri (paitsi syödessä) suussa läpinäkyviä kalvoja, jotka vaihdetaan uusiin viikon tai kahden välein. Ja ne ovat oikeasti niin huomaamattomat, että kukaan kavereistanikaan ei ole huomannut kalvoja ennen kuin olen niistä itse maininnut!
En tiedä käytetäänkö tätä metodia myös julkisella puolella lapsille ja nuorille? Olisi kyllä tosi hyvä juttu, sillä tulisi varmasti helpommin hoidettua hampaat heti kuntoon. 🙂