HEINÄKUUSSA

31/07/2017

Tuntuu että kuukausi kuukaudelta elämä menee yhä hullummaksi ja ihanemmaksi, silti pää lyö naimisiin menon vuoksi ihan tyhjää kun yritän miettiä että mitäs muuta sitä tulikaan heinäkuussa tehtyä. No ainakin:

– Lomailin viikon Nizzassa
– Toin tuliaisiksi kiviä
– Päätimme hääpäivän
– Kävin Hämeenlinnassa sormusostoksilla
– Söin mangosorbettia puutarhassa
– Kuulin että minusta tulee täti
– Voitin dominossa
– Vietin sadepäiviä vain sängyssä loikoillen
– Kävin anopin kanssa lounaalla
– Suostuttelin poikkiksen katsomaan True Bloodia
– Tanssin aamuun teknobileissä
– Uin 16. kerroksessa olevassa lasipohjaisessa uima-altaassa
– Olin lapsuudenystäväni yllätyshäissä
– Opetin lapsia lausumaan uutta sukunimeäni
– MENIN NAIMISIIN


KUPPI KERRALLAAN

30/07/2017

Kaupallisessa yhteistyössä Moccamasterin kanssa.

Kohta se taas alkaa, arki! Koulujen ja eskarin alkaminen tuo mukanaan ne aamuista tutut lentävät lähdöt. Koska en ole aamuvirkku, yritän aina nukkua mahdollisimman pitkään. Tämä on pitkään tarkoittanut sitä, etten esimerkiksi istu alas aamupalalle ja kahvin hörpin matkalla päiväkodille. Saattaa kuulostaa stressaavalta, mutta oikeastaan siitä on muodostunut minulle tärkeä aamurutiini. Kun hukassa olevat pipot ja avaimet on löydetty ja perhe lopulta saatu ovesta ulos on aamun haastavin osuus takana ja matkalla päiväkodille ja omiin menoihini pääsen vihdoin hörppäämään aamun ensimmäiset kahvit. Se on minulle pieni zen-hetki kaiken sen kiireessä säheltämisen jälkeen.

Rakastan hyvää kahvia ja kahvi kuuluu ehdottomasti aamuihini, vaikka useasti päivän mittaan tulee sen lisäksi vielä kuppi tai pari nautittua. Päivä ei vaan ala ilman isoa kuppia kahvia. Kahveista oma suosikkini on perinteinen suodatinkahvi, joko ihan mustana tai lorauksella kauramaitoa. Etenkin mustana kahvin nauttiessa sen makuun kiinnittää herkemmin huomiota. Kahvin tulee olla pehmeää, vivhteikkaista eikä yhtään kitkerää. Keittimellä on makuun suuri vaikutus.

Moccamasterin Cup-one on suunniteltu keittämään yksi täydellinen kuppi kahvia. Jokainen keitin valmistetaan käsityönä Hollannissa, laadukkaat materiaalit, tarkka käsityö sekä laaduntakkailu varmistavat että aamun täkein kahvihetkeni on täydellinen. Keitin on toki tämän takia arvokkaampi kun peruskeitin, mutta toisaalta se kestää käytössä ja on takuun takia riskitön hankita. Yksi kupillinen suodatinkahvia tulee myös edullisemmaksi kun kapselikeittimellä, lisäksi jätettä syntyy huomattavasti vähemmän. Cup-onella voi kahvin valuttaa suoraan vaikkapa Keep Cup-mukiin, kuten itse teen, jolloin se on tosi helppo napata vain mukaan. Keitin myös sammuu itsestään kun kupillinen on valmis.

Mitä sitten kannattaa ottaa hyvän keittimen lisäksi huomioon kahvia keittäessä? Itse opin vasta muutama kuukausi sitten, että keittimen vesisäiliö tulee täyttää erillisellä kannulla, ei kahvipannulla. Kahvi nimittäin sisältää rasvaa ja jos sitä pääsee keittimen putkistoon alkaa kahvi maistumaan kitkerältä. Moccamasterin Cup-one keittimessä on erityinen kahvin uutto, eli kahvi suodattuu kuppiin hitaasti. Tämä saa aikaan parhaan mahdollisen maun.

Vaikka kesä on ollut ihana ja olemme kaikki nauttineet 9 viikon koululomastamme täytyy myöntää että odotan jo myös sitä arkea alkavaksi. Niitä välillä jopa kaaosmaisia aamuja, kadoksissa olevien kumisaappaiden etsimistä mutta etenkin sitä aamun parasta hetkeä kun saa ekan hörpyn aamukahvista.

Moccamasterin sivuilla voit hakea mukaan testiryhmään, jossa saat käyttöösi One-cup keittimen. Mukaan haetaan eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, jotka niin ikään tykkäävät nauttia kahvinsa kuppi kerrallaan. Hae mukaan testiryhmään 6.8. mennessä!


TAIVASKIN HYMYILEE

29/07/2017

Jo ennen kun edes kerroimme lapsille menevämme naimisiin he taisivat myös aistia rakkautemme. Kaikki kolme lasta ovat puhuneet niin toiveissa olevista pikkusisaruksista kun häistäkin. Jokin aika sitten, eräänä sateisena iltana, Elvis sanoi näin:

Toivottavasti te menisitte naimisiin. Mun mielestä te voisitte mennä naimisiin jo huomenna. Silloin taivaskin hymyisi ja tulisi kaunis päivä.


KAHDET HÄÄT KAHDESSA KUUKAUDESSA

28/07/2017

En ole tainnut ajatella ikinä ennen meneväni naimisiin. En ole kokenut että minun tarvitsisi todistella rakkauttani tai sitoutumistani sillä tavalla. En ole ikinä haaveillut häistä tai valkoisesta prinssessamekosta. Kuitenkin puhuimme lapsista, perheiden yhdistämisestä ja naimisiinmenosta oikeastaan heti kun aloimme olemaan yhdessä. Se vaan tuntui maailman luonnollisimmalta tämän ihmisen kanssa. Meidän molempien edellisistä suhteista oli jo aikaa ja olimme tahoillamme tottuneet elämään yksin. Molemmat meistä viihtyivät hyvin yksinään ja itsenäisesti, eikä kummallakaan ollut mitään tarvetta tai hinkua sitoutumiseen. Kunnes tapasimme. Kaikki muuttui sillä hetkellä.

Kun olimme olleen kuukauden yhdessä hän kosi. En oikein tiedä miten kuvailla sitä hetkeä. Istuimme eräänä tiistaiaamuna pihallamme aamupalalla. En ole ikinä tuntenut mitään sellaista. Mitään niin vahvaa ja väkevää. Päätimme mennä naimisiin heti. Itkin, nauroin, jalat eivät kantaneet, pyörrytti. Silti kaikki oli täysin selvää.

Halusimme mennä naimisiin totaalisen umpi -ja vastarakastuneina. Niin että toista ei meinaa pystyä katsomaan kun sydän meinaa pakahtua. Emme halunneet naimisiin todistellaaksemme mitään, vaan siksi että rakkautemme on niin syvää ja pyhää. Siksi että tahdomme olla yhdessä aina. Vauhti voi tuntua ulkopuolsen silmin hurjalta, mutta meille tämä oli ainut tapa. Oikea tapa. Molemmat olemme kokeneet rakkautta, tiedämme millaista on olla parisuhteessa ja millaista on olla vanhempi. Meillä on vahva usko ja halu tähän, joten miksi emme tekisi niin mikä tuntuu parhaalta? Miksi odottaa jos sydän sanoo toista?

Mietimme karkaavamme salaa naimisiin heti. Ottaisimme maistraatista todistajat ja kertoisimme kaikille vasta vihkimisen jälkeen. Se ajatus oli todella kutkuttava, mutta samalla halusimme juhlia rakkauttamme muiden rakkaidemme kanssa. Vaikka halusin hurauttaa maistraattiin samantien, takaraivossa kolkutti kuitenkin tunne etten voisi tehdä sitä ilman lasteni, vanhempieni ja veljieni läsnäoloa.

Päätimme mennä naimisiin ihan lähimpien sukulaistemme ja ystäviemme seurassa. Kuitenkin pienestä vihkimisestä alkoi kasvaa pikkuhiljaa vähän suuremat bileet. Maistraatin sijasta päätimmekin pitää kirkkohäät. Koko tämä rakkaustarinamme on tuntunut kuin joltain uskonnoliselta kokemukselta, joten halusimme sen juhlimiseen myös siihen sopivat puitteet. Kirkkohäissä vaatteisiin pitäisi myös panostaa enemmän, joten saisin sittenkin sen valkoisen kermakakun ylleni! Ja kun kerta saimme varattua hienon kirkon olisi hölmöä kutsua sinne vain muutama ihminen. Näinollen salahäistä alkoi kasvaa paljon aiottua isommat.

Takaraivossa kolkutti kuitenkin edelleen se kahdestaan naimisiin meneminen. Koska en kuulu kirkkoon ja tällä aikataululla aikusrippikoulun käyminen aiheutti kaikkien muiden hääjärjestelyiden keskellä vaan ihan liikaa lisää stressiä, päätimme tehdä molemmat. Menimme nyt maistraatissa naimisiin ja avioliiton siunaaminen meillä on syksyllä kirkossa. Näinollen saimme myös hääpäivän kesäksi, haaveissa meillä on nimittäin järjestää pienet festarit vuosittain hääpäivämme kunniaksi.

Maistraatissa naimisiin meneminen oli jännittävää. Halusimme pitää tilanteen suht rentona, mutta panostaa siihen silti vähän. Minulla oli päällä valkoista ja yllätyksekseni meillä oli myös ihan sairaan hieno hääauto koristeluineen. Emme olleet kertoneet etukäteen oikeastaan kenellekään ja todistajina meillä oli mukana ainoastaan veljemme. Vihkimisen jälkeen ajelimme ympäri kaupunkia, kuuntelimme musaa täysillä ikkunat auki, tööttäilimme ja vilkuttelimme ihmisille. Käytiin syömässä veljien kanssa jonka jälkeen suuntasimme kahdestaan hääsviittimme Clarion-hotelliin. Päivä oli täydellinen ja on tosi ihanaa että saamme kuukauden päästä vielä toisen samanlaisen päivän kaikkien rakkaidemme kanssa.

Hääjutut jatkuvat siis blogissa vielä vähän aikaa, tässä on vielä kaikenlaista pientä ja isoa järjesteltävää juhlia varten. En ole esimerkiksi vieläkään nähnyt tulevaa mekkoani eikä ompelija ole vastannut viesteihini viikkoon, joten pientä jännitystä on edelleen ilmassa. Mutta aika hienosti sitä näköjään saa parissa kuukaudessa ei vaan yhdet, vaan kahdet häät järkättyä 😀

Kuvat Tommi Mäntysalo


TAHDON

27/07/2017

Jokainen ihminen, suhde ja rakkaustarina on erilainen. Joskus voi olla vaikea ymmärtää toisten päätöksiä jos ei ole ollut samassa tilanteessa. Ja aika harva on ollut juuri me, juuri nyt. Kukaan ei ole kokenut tätä ihan samaa mitä me kaksi olemme kokeneet toistemme kanssa.

Kun me tapasimme tuntui kuinka kaksi toistaan erotettua maailmaa olisivat vihdoin kohdanneet uudestaan. Emme koskaan tapailleet, säätäneet tai käyneet treffeillä. Me vain olimme yhdessä heti ja kokoajan. Rakastuimme heti. Kaikki mitä olimme ikinä ajatelleet tai toivoneet tapahtuvan kääntyi päälaelleen, sillä kumpikaan ei ikinä olisi voinut kuvitella mitään tällaista tapahtuvan. Mitään näin vahvaa ja syvää ja koskettavaa.

Se mitä yhdessä koemme ja tunnemme tuntuu hyvin pyhältä ja henkilökohtaiselta. Tuntuu usein että sitä pitää vaalia, sillä tämä on vain meidän kahden oma juttu. Samaan aikaan haluamme kuuluttaa koko maailmalle miten onnellisia olemme. Olemme suunnitelleet kotimme ikkunoihin kylttejä jotka julistavat ohikulkijoille TÄÄLLÄ ASUU RAKKAUS.

Välillä rakkaus on niin voimakasta että se vetää vakavaksi. Sen lisäksi että tämä on maailman hienoin, ihanin ja hauskin juttu, olemme todella tosissamme. Niin tosissamme, että halusimme naimisiin. Joten me menimme. Eilen, 26.7.2017, sanoimme toisillemme tahdon.