Täällä sitä edelleen elellään pumpulinpehmoisessa rakkaus -ja onnellisuuskuplassa. Sen lisäksi että minulla on ihana poikaystävä, olen saanut lähipäivä iloita myös rakkaasta perheestäni, vanhemmistani, veljistäni, lapsista sekä ystävistäni. Listasin muutamia viikonlopun aikana tapahtuneita asioita jotka tekivät minut erityisen iloiseksi:

– Vieressä nukkuminen
– Toisen hengityksen tunteminen iholla
– Hymysuin herääminen
– Pizzan syöminen sängyssä
– Ihanasti juttuun tulevat veljet ja poikaystävä
– Yhdessä kivan asian odottaminen ja jännittäminen
– Hyväntahtoiset ihmiset
– Pisamat
– Rakkaiden kanssa tanssiminen ulkona aamujatkoilla, auringon paistaessa
– Kun saan tuntea olevani maailman ihanin, tärkein ja rakkain
– True Bloodin katsominen kolmatta kertaa
– Se kun tietää että kaikki menee lopulta hyvin

Yhteistyössä Kaihdin-Lehtonen

Nukuin tänään puoli kymmeneen heräämättä aamulla kertaakaan ja tiedättekös mitä, se on jotain hyvin erikoislaatuista. Jotain mitä olen odottanut pitkään. Näin kesäisin alan yleensä heräilemään siinä viiden aikaan. Siinä noin varttia yli viisi aurinko paistaa suoraan tyynylleni. Kuudelta valo tanssii pitkin seiniä. Seitsemältä koko sänky tulvii valoa. Pilvettömänä aamuna aurinko lämmittää myös aika mukavasti ikkunan läpi. Mutta ei tänään, sillä tänään, ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen, ikkunoita peitti kunnon pimentävät verhot.

Koska meillä on huonekorkeus reilu kolme metriä, ja ikkunatkin lähes kaksi ja puoli metriä korkeat, ei valmiita verhoja ole ollut saatavilla. Pariin otteeseen olen tässä mittatilausverhoja katsellut, mutta homma on yleensä lässähtänyt joko ihan tähtitieteellisiin summiin tai siihen ettei verhovalmistajien sivuilla ole ollut minkäänlaisia hintoja. En ole vain jaksanut alkaa lähettelemään tarjouspyyntöjä kun tiedossa ei ole ollut edes mitään suuntaa-antavaa hinta-arviota.

Kun omaan sänkyyni paistaa aamu-aurinko, niin keittiön pöydälle porottaa sitten sopivasti juuri päivällisaikaan ja lastenhuoneessa helottaa taas vielä ilta-yhdeksältä. Näin jälkikäteen ajateltuna on ihan ihan hullua, että sain kunnon verhot hankittua vasta nyt. Tai ostinhan minä yhden sellaisen Ikean pimentävän, 30 senttiä liian lyhyen rullaverhon jonka asentamisessa meni ikä ja terveys, joka jäi kolmesataa kertaa jumiin, repesi ja teipattiin kahdesti ja lopulta vain tippui kaikkensa antaneena alas.

Kirjoittelin alkukesästä samasta aiheesta blogiin ja silloin yksi teistä lukioista oli vinkannut Kaihdin-Lehtoselle josta sitten otettiin minuun yhteyttä ja sovimme pienestä blogiyhteistyöstä. Heidänkään sivuilta ei löytynyt valmiiksi suuntaa-antavia mittoja, mutta tämän projektin myötä ymmärsin miksi sellaisia on mahdoton laittaa. Verhot kun valmistetaan aina yksilöllisesti ja hintaan vaikuttaa niin moni tekijä, on helpointa vain soittaa tai lähettää viestiä tarjouspyynnön saamiseksi. Kaihdin-Lehtoselta voi pyytää myös ilmaisen arviokäynnin ympäri Suomen jos vaikka ikkunoita on hankala itse mittailla. Samalla voidaan valita verhojen materiaali, väri ja muut jutut, kuten kiinnitys, vetimet ja alareunukset.

Itse tiesin jo valmiiksi millaiset verhot haluan ja koska niiden asennus tuli ikkunasyvennyksen ulkopuolelle, jolloin mitat eivät ole milleistä tai edes senteistä kiinni, mittailin ikkunat itse ja valitsin kankaat netistä löytyvistä malleista. Kangasmallit olisi voinut myös saada postitse lähetettäväksi. Kankaiksi valitsin kotimaisen Domicet valkoiset Unicolor-kankaat. Makuuhuoneiden ikkunoihin valitsin täysin pimentävät valkoiset kankaat ja keittiöön valoa läpi päästävän, mutta lämmön blokkaavan Screen-kankaan.

Kun olin saanut kankaat valittua verhot valmistettiin minulle ja viikon päästä niitä oltiinkin jo asentamassa. Kaikki nämä mittaukset ja asennukset muuten kuuluvat hintaan. Siinä kun itse yritimme kahden ihmisen voimin saada sitä entistä rulleverhoa tunnin paikalleen, oli kaikki neljä verhoamme asennettu ammattilaisen toimesta alle tunnissa. Ne tuntuvat olevan myös tosi tukevasti kiinni, siinä missä edellisen kanssa piti olla todella varovainen, näitä uskaltaa ihan vauhdillakin laskea ylös ja alas.

Erona ehkä onkin näissä tuo avausmekanismi, rulla ei vain plärähdä vauhdilla ylös, vaan sitä säädetään sivussa olevasta ketjusta. ketjun värin ja puolen saa myös valita itse ja sen pituutta saa tarvittaessa myös itsekin säädettyä. Olen ihan todella todella tyytyväinen verhoihin, ne tuntuvat tosi laadukkailta ja ovat juuri niin simppelit kun halusinkin. On ihana kun saa vihdoin nukkua oikeasti pimeässä eikä verhoja avatessa tarvitse pelätä että ne tippuvat niskaan. Erittäin tyytyväinen olen myös tuohon keittiöön valittuun Screen-kankaaseen. On kiva että valo tulee hyvin läpi ja ulos näkee, mutta saa silti istua pöydän ääressä ilman häikäistymistä hikikarpalot otsalla.

Verhoja hankittaessa kannattaa etukäteen miettiä että haluaako rulla -vai sälekaihtimet, asennetaanko ne ikkunan pieliin, seinään, kattoon vai kenties ikkunan väliin. Tulevatko ne sisälle vai vaikkapa parvekkeelle. Värejä ja kuvioita on myös todella laaja kirjo, nekin kannattaa valita kestämään aikaa vaikka jokin räväkkä kukkakuviokin juuri sillä hetkellä tuntuisi hauskalta. Kannattaa myös miettiä että haluaako vehon olevan täysin pimentävä, läpikuultava vai jotain siltä väliltä. Asiantuntijaan kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä jos mikään asia mietityttää, Kaihdin-Lehtoselta voi pyytää täysin veloituksetta asiantuntijan kotiin miettimään yhdessä toimivat rakaisut, ottamaan mitat ja näyttämään kangasvaihtoehdot. Yksityisten kotien lisäksi vehoja voi tilata julkisiin tiloihin ja toimistoihin ympäri Suomen. Toimistusajat ovat todella nopeat, meilläkin oli mittojen mukaan teetetyt verhot asennettua viikko tilauksen jälkeen. Myös vanhojen verhojen korjausta voi heiltä kysellä.

Onkohan tämä vanhuus vai mikä, kun rullaverhot ja hyvät yö-unet tekevät näin iloiseksi ja innostuneeksi.

Yleensä tykkään että toisen tekemä ruoka maistuu aina parhaalta, mutta kyllä se niin on että itse kasvatettu maistuu vielä paremmalta! Muutamia salaatinlehtiä ollaan jo laatikkoviljemästämme maistelleet, mutta eilen kerättiin vähän enemmän satoa josta sitten loihdittiin herkullinen lounassalaatti. Auringon lämmittäessä syötiin asiaan kuuluvasti pihalla piknikviltillä.

Toki on ollut kiva seurata miten salaatit, yritit ja herneenversot ovat pitkin kesää kasvaneet, mutta kaikista on ihaninta on ollut katsella lasten omistautumista viljelysten hoitoon. He ovat ahkerasti käyneet kastelemassa ja kitkemässä rikkaruohoja, välillä on pitänyt jopa vähän toppuutella, että ei niitä sentään sadepäivinä tarvitse erikseen juottaa!

Koska en ole oikeastaan ikinä aiemmin viljellyt mitään, ja kaikki huonekasvitkin olen melko järjestemällisesti onnistunut tappamaan, valitsimme laatikkoon kaikkia tosi helppoja juttuja. Yllätykseksemme korianteri onkin kasvanut tosi hyvin ja kestänyt koleatkin säät. Tästä rohkaistuneena taidamme ensi vuonna kokeilla jotain vähän vaativampiakin juttuja, jotain kasviksia ainakin! Tomaattikin meidän piti siirtää keittiön ikkunaudalta pihalle kasvamaan, mutta valitettavasti se menehtyi päivä ennen siirtoa tapaturmaisesti ikkunaan verhoksi teipatun pussilakanan pudottua sen päälle… Nyt on muuten uudet verhotkin joka ikkunassa, mutta niistä myöhemmin lisää 😀

Olettekos muut kasvatelleet kesällä jotain ja onko tullut jo paljon satoa?

Monta huonosti nukuttua yötä, purkamaton matkalaukku, kasoittain likapyykkiä, ei yhtään puhdasta sukkaa, kolmen päivän tiskit, liikaa lähettämättömiä sähköposteja ja kaatosade juuri sillä hetkellä kun ajattelin laittaa lapset pihalle leikkimään. Oltiin sovittu poikien kanssa neljän päivän peli -ja telkkarilakosta, joka sillä hetkellä loppui. Viimeisenä päivänä ja omasta aloitteestani. Lapset olivat jaksaneet hienosti, vaikkakaan en ole ikinä nähnyt heidän siivoavaan huonettaan niin nopeasti mitä tänä aamuna, kun lupasin että lakko loppuukin sovittua aiemmin heti kun huone on siisti. Enpä olisi uskonut, että se olisin minä, joka ei lakkoa enää jaksa.

Onneksi lopulta sade lakkasi, pelit sammuivat ilman mukinoita, naapurin pihalle pääsi trampalle ja sovittiin että huomenna lakkoillaan taas. Puhtaat sukat jalassa.

Nizzassa upean rannan ja kirkkaan veden lisäksi vaikutuksen tekivät värikkäät rakennukset ja tunnelmalliset pikkukujat. Askelmittari näytti monena iltana reippaasti yli kymmentä käveltyä kilometriä, kun vain seurasimme toinen toistaan söpöimpiä teitä. Kuten Keski-Euroopassa yleensäkin, massiiviset rakennukset hulppeine koristeluineen tekivät vaikutuksen. On ihmeellistä miten suuruudenhulluja sitä ollaan oltu ja ennenkaikkea, miten niin suuria ja näyttäviä rakennuksia onkaan saatu rakennettua aikoinaan ihan käsivoimin. Ihan tavallisimissakin kerrotalotönöissä huonekorkeus näytti olevan vähintään neljän metrin luokkaa ja ikkunoita ja ovenpieliä kiertävvät koristelut, värikkäät ikkunaluukut ja kukkaset kruunasivat kokonaisuuden. Jopa kaikki uudisrakennukset näyttivät ihanilta ja sopivat hienosti vanhan kanssa.

Samalla kun me huokailimme vuoronperään ihastuksesta ja vaikuttuneina, mietimme että mitähän tällaisista kaupungeista tulevat turistit näkevät Helsingissä. Niin moni kun tuntuu olevan kotikaupungistamme aivan yhtä ihastuksissaan. Kai täällä sitten ihmisiin vetoaa se kun kaikki on pientä ja söpöä.

Rakastan matkustella ja nähdä uusia paikkoja, mutta samalla on aina ihana palata kotiin. On oikeastaan aika helpottavaa, ettei mitään polttavaa halua muuttaa maailman toiselle puolelle. Vaan on ihanaa kun juuri tämä tuntuu kodilta. Vaikka en toki pistäisi pahitteeksi jos asuisin tuollaisessa rivieraunelmassa jonkun ihanan kahvilan yläkerrassa.