MUTTA MITÄ TAPAHTUI SPORTTIKUVILLE?

25/11/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistaako joku viime tammikuussa alulle laittaamaani kuvahaastetta, sporttikuva viikossa? Ainakaan kukaan ei ole kuvien perään kysellyt (mikä sinänsä oli helpotus), vaikka sporttikuva-postaussarja loppuikin ekoina kuukausina kuin seinään.

Alkuvuonna lähdin mukaan nelosella pyörineen hyvinvointiohjelman juoksukouluun. Se antoi sysäyksen kauan kadoksissa olleelle liikunnan ilolle ja päätinkin ottaa siitä kaiken irti. Lupailin että kerran viikossa postaisin blogiin kuvan kera jonkin urheilusuositukseni. Mieluiten joka kerta jopa ihan uuden lajin. Mutta se olikin vähän hankalampi homma. Ensinnäkin, minulla ei urheillessani yleensä ollut mukana ketään joka kuvan olisi voinut ottaa. Ja toiseksi järkkärin raahaaminen, vaikka lenkillä mukana, ei nyt vaan oikein käynyt. Sitten nyrjähti vielä nilkka. Oikeastaan aloin kokea koko hommasta lähinnä pientä ahdistusta, ja lopulta vähin äänin lopetin sen. Ajattelin palaavani haasteeseen kun nilkka olisi taas kunnossa ja siltä tuntuu. Mutta kohta on vuosi mennyt ja on kai aika todeta, että ei tuo kuvahaaste ollut sitten ihan mun juttu.

Liikkuminen on silti jatkunut. Olenkin kertonut aiemmin, että tajusin pitkästä aikaa liikunnan merkityksen. Sen ei kuulu olla kamalaa pakkopullaa vain laihtumisen takia, vaan lenkille tai tanssitunnelle on vaan päästävä, koska siitä tulee niin hyvä fiilis. Kun nilkka oli rikki, kävin kuntosalilla ja tein siellä mitä jalan kanssa pystyi. Mielestäni jo se kertoi siitä, että vihdoin olen päässyt asian ytimeen, enkä vastoinkäymiseten koittaessa heti luovuttaisi.

Välillä on toki ollut pidempiä aikoja kun en ole juurikaan tehnyt mitään, ja välillä taas mieli hinkuu lenkille joka päivä. Omalla kohdallani pääasia on kuitenkin ollut se, että olen tehnyt juuri niin kun itsestäni on parhaalta tuntunut.

Nilkka minulla tosiaan nyrjästi pahasti helmikuussa ja oikeastaan se vieläkin välillä oikuttelee. Sanoisin että noin 9 kuukautta meni nyrjähdyksestä toipuessa. Ehkä se olisi parantunut nopeammin jos en esimerkiksi olisi väkisin yrittänyt siteen kanssa käydä lenkillä ja salilla. Mutta tulipahan tehtyä.

Ja vaikka haaste meni mönkään, en koe siitä syyllisyyttä eikä se oikeastaan harmita. Toki olisi ollut kiva jakaa blogissa teidän kanssa vähän enemmän sitäkin puolta elämästäni. Mutta mielummin näin, kun jatkuva säätäminen kuvien kanssa ja takaraivossa kuumottavat deadlainit.

Sen sijaan keksin uuden kuvahaasteen, ja aion aloittaa sen jo heti sunnuntai-iltana. Katsotaan miten sen kanssa käy!

Sporttikuva viikossa 1/52 – 2/52 – 3/52 – 4/52 – 5/52 & 6/52 – 9/52

ps. Seppälä-arvonnan voitti Jutta, LEGO kalenterit Anne ja Marika. Kaikille on ilmoitettu sähköpostistse, onnea ja kiitos kaikille osallistujille! <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kommentoi