JOKAINEN ON ANSAINNUT PALAN SUKLAAKAKKUA SILLOIN TÄLLÖIN

27/10/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä aiheesta ei mielestäni voi puhua liikaa; itsensä hyväksyminen ja itsestään huolen pitäminen. Minä en todellakaan ole siinä aina mikään malliesimerkki, mutta tämän asian oivaltaminen muutama vuosi sitten paransi elämänlaatuani huomattavasti. Vuosikausia ajattelin, että jos vain olisin laiha ratkaisisi se kaikki ongelmani. Alotin laihduttamaan ensimmäisen kerran kun olin vasta neljännellä luokalla, eikä minulla todellakaan ollut silloin yhtään mitään ylimääräistä mistä laihduttaa. Lehdistä ja musavideoista tulevat kauneusihanteet ja sitäkautta tulevat paineet olivat valtavat. Anorektinen laihuus oli suurinta muotia, mutta minä olin naisellisella ruumiinrakenteellani aivan toisenlaisen. Muistan selvästi että joskus oikeasti jopa toivoin sairastuvani anoreksiaan, siis ala-aste ikäisenä!

Koko nuoruuteni kuvittelin oleva lihava, vaikka en sitä ollutkaan. En vain ollut laisinkaan tyytyväinen itseeni ja minäkuvani oli aivan vääristynyt. Harrastin tanssia, joka harrastuksena oli todella ihana, mutta toi entistä enemmän ulkonäköpaineita. Ainakaan silloin tanssipiireissä ei mietitty terveellisyyttä tai hyvinvointia, vaan kiloja karistettiin hinnalla millä hyvällä. Siihen aikaan jopa nuorten lehdissä oli laihdutusvinkkejä niin kaalikeittokuurista lentoemäntädiettiin. Ruoka ja laihtuminen pyöri mielessä jatkuvasti. Pikkuhiljaa niitä kilojakin alkoi sitten ihan oikeasti tulla, kun epäterveellisesti laihdutettut kilot palasivatkin aina korkojen kera.

Raskaudet toivat kiloja entisestään, ja muutenkin muuttivat kehoani hyvin radikaalisti. Pienten lasten kanssa oli vain helppo linoittutua sohvannurkkaan ja hakea lohtua suklaalevystä. Kuvittelin että jos menisin vaikka kuntosalille, kaikki olisivat vaan naureskelleet että mitä tuo läskikin tuossa nyt yrittää. Vielä tässäkin vaiheessa kuvittelin että jos vain olisin laiha olisin parempi ihminen, parempi äiti ja onnellisempi parisuhteessani. Kuvittelin sen olevan ainut ratkaisu, mutten kuitenkaan saanut tehtyä mitään sen eteen. En pitänyt peilikuvastani ja sain lohtua oikeastaan vain syömisestä. Lukemattomat maanantait aloitin aina sen laihdutuskuurin, mutta kun viimeistän viikon päästä repsahdin johonkin kiellettyyn oli se sitten siinä. Otin repasahdukset raskaasti itseeni ja joka kerta tunsin olevani aina vähän huonompi ihminen.

Sitten, kohta kaksi vuotta sitten, erosin lasteni isästä. Se oli puhtaasti itsekäs teko, mutta sen seuraksena aloin näkemään maailmaa ja omaa elämääni hieman toisinlaisin silmin. Tajusin että vain minä itse olen vastuussa omasta onnellisuudestani, ja tähän saakka olin lähinnä vain ollut sen tiellä. Ero oli rankka prosessi, se vei paljon voimia mutta jännästi samaan aikaan se oli myös voimaanuttavaa. Tavallaan tutustuin vasta silloin itseeni kunnolla.

Sitten kesällä 2013 tein jotain jonka seurauksia en osannut ikinä kuvitellakkaan. Julkaisin itsestäni kuvan alusvaattesilla, raskausarpien ja liikakilojen kera. Se yksi napin painallus kevensi harteillani olevaa taakkaa noin miljoona kiloa. Se yksi painallus ja vuosien itseinho oli kadonnut. Katsoin kuvaani läppärin näytöllä ja tunsin itseni hyväksi. Näin jotain kaunista vaikka se ei ollut lähelläkään yleisiä kauneusihanteita. Tajusin että minulla on vain tämä yksi elämä elettävänä, miksi tuhlaisin sen murehtimalla kilojani tai raskausarpiani. Mielummin nauttisin siitä ja teksisin asioita joita tahtoisin.

Jo aiemmin, eron jälkeen, oli muutama kilo lähtenyt itsestään, mutta tämän oivalluksen jälkeen niitä alkoi oikeasti karisemaan. Ei sillä että olisin taas ryhtynyt jollekkin älyttömälle dietille, vaan siksi että tunsin itseni hyväksi ja tahdoin myös tehdä itselleni hyvää. Aloin syömään terveellisimmin ja innostuin liikkumaan enemmän, en siksi että laihtuisin, vaan siksi se sai oloni vieläkin paremmaksi. Se että itsensä hyväksyy sellaisena kun on ei sulje pois sitä, että eläisi terveellisesti.

Haluan edelleen laihtua, mutta tehdä sen itselleni lempeästi, eli terveellisten elämäntapojen kautta. En tuijota vaa´an lukemia tai laske kaloreita. Haluan elää onnellisesti ja myös hemmotella itseäni. Toki syön välillä epäteveellsiesti, herkuttelen tai juhlin yömyöhään. Mutta sen sijaan että ruoskin sen jälkeen itseäni siitä miten huono ja läski olen, teen mielummin puhdistavan smoothien tai nukun univelat pois ja jatkan elämää positiivisin mielin.

Haluan vaan sanoa kaikille että olkaa itsellenne armollisia, rakastakaa itseänne ja olkaa välillä vähän itsekkäitä. Ja syökää välillä kakkua, olette varmasti sen ansainneet.

ps. Kaupoista löytyy juuri nyt Me Naisten KILOT VEKS-lehti jossa kerron viiden sivun verran tarinaani tästä aiheesta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

25 Responses to “JOKAINEN ON ANSAINNUT PALAN SUKLAAKAKKUA SILLOIN TÄLLÖIN”

  1. Avatar Emilia sanoo:

    Tää oli IHANA <3 tuli simmonen nyyhkis olo

  2. Avatar misu sanoo:

    tästä jutusta tuli niiin hyvä mieli! ihanaa kun susta huokuu kuinka sinut oot itses kanssa.
    mulla on siihen vielä päästävää, vaikka oonkin tiputtanut nyt 25kg. ihan niinkuin tuossa kirjoitit, mäkin ajattelin etukäteen että sitten kun.. ja nyt kun oon siinä, se ei tunnukaan miltään. tai siis en ole siltikään tyytyväinen. nyt onkin aika sitten saada pääkoppa mukaan tähän touhuun, sen verran oon jo edennyt että nykyään harrastan liikuntaa koska siitä tulee hyvä mieli ja olo enkä siks että se kuluttaa kaloreita! ehkä munkin pitäis kokeilla sitä alusvaatekuvan julkaisemista kun haasteeseen osallistuminen silloin jäi ;)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Ihana kuulla, kiitos JA EHDOTTOMASTI nakukuvaa kehiin heti paikalla! :D

  3. Avatar Mari sanoo:

    Hei,

    olen seuraillut blogiasi jo pitkään mutta en varmaan ikinä kommentoinut mitään vaikka on pitänyt jo aiemminkin. Mutta suorastaan säteilet kuvissa, hyvä olo näkyy ulospäin! Avoimuutesi tekee blogista myös kiinnostavan, syvää ja pinnallista sopivassa suhteessa :)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hei, ihana että kommentoit! Kiitos :-) !!

  4. Sä oot kyllä Minttu niin upea nainen. Kaunis kun mikä! :)

  5. Avatar Lilla sanoo:

    Sen näkee kyllä susta että oot niin energisen ja todella hyvän näköinen! Pitääpä hakea tuo lehti. Tsemppiä!

  6. Avatar Seregi sanoo:

    Juuri, kun minä tein tuon oivalluksen ja aloin olemaan sujut itseni kanssa, niin lääkäri kertoi, että terveyteni takia elämäntapamuutos olisi suositeltavaa. Baby steps…

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hyvä että koit oivalluksen ja tsemppiä tulevaan!

  7. Avatar Noora sanoo:

    Tämä kirjoitus, ja myös sinä itse, on aivan mahtava ja niin voimaannuttava meille samanlaisten ajatusten kanssa pyöriville! Kiitos!

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Ihan sait kylmät väreet tällä, hienosti ja ihanasti sanottu – Kiitos kovasti!

  8. Avatar Milka sanoo:

    Voi hittolainen, että kolahti! Kiitos tästä tekstistä :)

  9. Avatar Viiden äiti sanoo:

    Niin ihana juttu! <3 Miten samanlainen suhtautuminen omaan vartaloon on ollut minulla… Palon on vielä tekemistä itsensä hyväksymisen tiellä, mutta ensimmäiset askeleet on otettu! Hyvä minä… =)

  10. Avatar Marianna sanoo:

    ”Ero oli rankka prosessi, se vei paljon voimia mutta jännästi samaan aikaan se oli myös voimaanuttavaa. Tavallaan tutustuin vasta silloin itseeni kunnolla.”

    NIIIIIIN TUTTU AJATUS! Ihanaa, että kirjoitit sen! NIIIIIIIIIIN TUTTUA JA TOTTA!!!

  11. Avatar Uraäiti sanoo:

    Olet rohkea sissi! Jatka samalla linjalla – annat toivoa ja itseluottamusta meille muillekin. Aurinkoista syksyn jatkoa 8)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Voi kiitos! Aurinkoista syksyä sinnekkin !!!

  12. Avatar Joanna sanoo:

    Hyvin kirjoitettu Minttu!

  13. Avatar Anni sanoo:

    Moikka!
    Oot kyllä upea nainen, oikea esikuva minulle! Olen kanssasi samanikäinen, yhden lapsen äiti, ja aivan kun omaa tarinaa olisi lukenut, toisaalta tuntuu hyvältä, en ole yksin ja kaikesta voi selvitä, mutta surullista, aloittaa laihdutus ala-asteella kun paino alkoi vielä kolmosella! Samaa rataa se jatkui koko nuoruuden vaikka olen ollut kaunis nuorityttö. Itse en ole yhtä pitkällä kuin sinä, itseni hyväksymisessä, matkalla kuitenkin. Pelottaa vaan onko meilläkin ainut ratkaisu ero, niinkö vasta löydän itseni, tuntuu että elän vaan toisen kautta ja toisen mieliksi, kamalaa. Me kuitenkin koitetaan vielä selvitä perheenä, opetella hyväksymään itsemme ja toisemme!
    Mutta olet Minttu upea nainen, en voi muuta sanoa, tai sen voin, että kasvatat ihan varmasti pojistasi upeat miehet!
    Kaikkea hyvää teidän perheelle <3