IKÄVÄ IMEMÄÄN PIRTELÖÄ

28/11/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa IKÄVÄ IMEMÄÄN PIRTELÖÄ

Thaimaan reissussa yritettiin syödä mahdollisimman Thaimaalaista ruokaa, mutta etenkin kaikki rannalla olevat paikat olivat selvästi suunnattu vähän enemmän turisteille. Kyllähän niistäkin toki sai perinteistä Thaikkuruokaa, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että olin monesti vähän pettynyt ruokiin. Ehkä se oli vain huonoa tuuria, mutta yli puolet kerroista ruoka oli väärä tai osittain väärä tai sitten en vain pitänyt mausta. Myöskin kasvisruokaa oli tosi heikonlaisesti, yhdestäkään paikasta ei saanut tofua tai mitään vastaavaa ja lihaa tungettiin annoksiin vaikka kuinka pyysin ilman.

Syötiin muutaman kerran myös tienvarsikärrystä ja niissä olikin usein parhaimmat pöperöt. Kuumassa säässä meille kuitenkin maistui eniten ihan vain hedelmät sekä raikkaat smoothiet ja tuoremehut, joita sai lähes joka kadunkulmasta (tai no saarella on lähinnä vain yksi katu, mutta sen varrelta).

Myöskin näissä ei muuten niin hyvissä ravintoloissa smoothiet, mehut ja pirtelöt olivat kuitenkin tosi herkullisia. Kerroinkin aiemmin että aamupalalla (joka oli hotelleissamme tosi hyvä ja monipuolinen) tankattiin ja päivän aikana muuten juotiin vain parit pirtelöt kunnes söimme uudestaan vasta illalla pimeän tullen. Muutamana iltana ostettiin myös kaupasta vain leipää ja purkkinuudeleita, mutta jopa lapsille Nalle Puhin kuvalla markkinodut nuudelit olivat niin tulisia, etten edes itse meinannut pystyä syömään niitä.

Noissa turisteille tarkoitetuissa rantaravintoiloissa oli kuitenkin niin kiva istuskella (tai makoilla patjoilla) ja katsella merelle sekä ihastella auringonlaskua, ettei muutaman pennin kalliimmat hinnat haitanneet ollenkaan.

Ruoka oli todella halpaa, jopa kalliimmissa paikoissa. Minun oli tarkoitus laskea koko matkan aikana käyttämämme rahat ja katsoa paljonko ruokaan meni. Menin kuitenkin sekaisin laskuissa, unohdin että olin piilottanut rahaa useampaan paikkaan sekä hukkasin kuitteja. Villi veikkaukseni on että sen reilun kahden viikon aikana rahaa syömisiimme meni noin sata viisikymmentä euroa. Ei mielestäni kovin paljoa. Käytiin kuitenkin parit kerrat myös vähän kalliimissa paikoissa ja syötiin pitkän kaavan mukaan alkudrinkkejä ja jälkkreitä myöten.

Aloitin tänään sokerilakon ja ai hitsit kun tuli yhtäkkinen ja kova ikävä takaisin rannalle imemään Pina Coladaa.


KÄSIN TEHTY – REMPPAHOMMIA JA ARVONTA

27/11/2017

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – LEMON JUICE & GLYSERINE

En ole pitänyt itseäni koskaan perinteisenä käsityöihmisenä. Osaan kyllä paikata housujen polvista reijät mutta esimerkiksi villasukkia olen kutonut elämäni aikana vain yhden parin ja jos lapset haluavat askerella niin se täytyy tehdä päiväkodissa tai koulussa. Minä en nimittäin kartonkiin tai liimapuikkoon tartu kovin mielelläni, ei sillä että sellaisia edes kotoamme löytyisi.

Mutta onhan käsitöitä monet muutkin asiat. Minä olen nimittäin kaiken tietokoneella näpyttelyn (käsityö tavallaan sekin) vastapainona aika kova remppailemaan. Kuten blogiani vähän kaummin seuraanneet tietävät, pistin esimerkiksi itse kotimme ihan uuteen uskoon kolmisen vuotta sitten, maalaamalla kaikki pinnat lattioita myöten. Minulla on jatkuvasti käynnissä myös vähän kevyempiä huonekalujen kunnostusprojekteja ja viimeisimpänä tein myös pienen kylpyhuoneremontin ihan itse.

Suojakäsineiden kanssa vaikkapa tuollaisen tuolin kunnostus on hankalaa, hiekkapaperista ja pensselistä kun saa paljon paremman otteen paljain käsin. Tällöin myös käsien hyvinvoinnista pitää pitää pitää huoli remppaprojektien välissä. Kovan kulutuksen ja maalinpesuaineilla läträämisen jälkeen kädet suorastaan vaativat hoivaa, hellyyttä ja kunnollista kosteutusta.

Lemon Juice & Glycerine on suomalaisin käsin tehty ja se on hoitanut suomalaisten käsi jo yli 60 vuotta. Sillä on siis pitkät juuret klassikkotuotteena ja moni muistaakin varmasti sitruunaisen käsivoidepurkin mummun tai äidin kylpyhuonekaapista. Minulla taas on vahvat muistikuvat voiteesta ala-asteelta, kun opettajamme käytti sitä päivittäin.

Klassikkotuotteiden ulkonäkö on nyt muuttunut ja jatkossa käsivoiteet,  jalkavoiteet sekä saippuat löytyvät tyylikkäissä mustissa pakkauksista. Minulla on ollut viime viikot käytössä tehokosteuttavan käsivoiteen lisäksi myös luomuriisiä sisältävä käsille tarkoitettu kuorintavoide. Vaikka pelkästään kylmä sää saa kädet kädet usein kuivumaan, omani eivät ole aikoihin yhtä pehmoiset! Olen vieläkin ihan hämmentynyt miten ihoa kosteuttavaa ja hoitavaa betaiinia ja glyseriiniä sekä vahvistavaa sheavoita ja E-vitamiinia sisältävä käsivoide paransi oikeassa kädessäni yli vuoden ajan olleen rohtumankin. Siis sen, johon olen käyttänyt vaikka mitä kalliita antibiottirasvoja.

En ole aiemmin käyttänyt käsikuorintaa ja tämän jälkeen en voi sitä lopettaa. Tuntuu todella hyvältä kuoria ajoittain vääsyneetkin kädet ja antaa niille samalla pieni hieronta. Tämä kurintavoide ei siis missään nimessä sisällä muovirakeita, vaan sen teho tulee hienonnetusta luomuriisistä. Kun kädet ovat kuoritut ja kuolleet ihosolut poistettu, imeytyy käsivoidekin silloin tehokkaammin.

Mikä käsityötaito on omaa sydäntäsi lähellä? Rentoudutko kiireisen arjen tai ruuhkavuosien keskellä maalaamalla, remontoimalla kotia tai kunnostamalla mökkiä tai vaikka kokkaamalla viikonloppuisin yhteisen illallisen läheisillesi? Kommentoi ja osallistu arvontaan! Osallistuneiden kesken arvotaan 2 Lemon Juice & Glyserine tuotepakettia. Arvonta päättyy 4.12.17.


EKAT HARMAAT HIUKSET JA OMAN VÄRIN KASVATUS

25/11/2017

Minulla on ollut värjäTYT hiukset niin kauan kun muistan. Äitini on kampaaja ja monen vuoden kinumisen jälkeen sain ensimmäisen kerran värjätä hiukseni punaisella kevytvärillä kolmasluokkalaisena. Siitä saakka minulla on ollut jos jokinkin moista hiusväriä ja tyyliä. Minulle on sopinut tosi monenlaiset leikkaukset ja värit, paitsi blondina en ole ikinä nähnyt itseäni. Kunnes sitäkin testasin sitten viime keväänä.

Lähes mustien hiusten moninkertainen vaalennus kuitenkin vahingoitti huksiani niin paljon, että olen loppukesästä saakka kasvatellut omaa hiusväriäni takaisin. Olisin todella paljon viihtynyt blondina, mutta vaalennuksen myötä huomasin oman värinikin olevan ihan kiva.

Olen nimittäin vuosikaudet kuvitellut olevani ihan harmaavarpunen. Moni onkin luullut minua aina paljon tummemmaksi, mutta totuus on ollut se, että värjäsin tyvikasvua aina vaan tummemmaksi ja tummemmaksi. Toki silloin oma väri näytti hailakalta sen rinnalla. Nyt kuitenkin vaalean värin rinnalla tajusin sen olevan vähän tummempi ja ruskeampi mitä olin vuosikaudet ajatellut.

Jatkaisin mielelläni myös blondina, mutta hiukseni ovat nyt niin katkeilleet, etten viitsi rasittaa niitä enää yhtään enempää. Lisäksi olen utelias näkemään saanko vietyä tämän prosessin loppuun saakka ja jos saan, miltä hiukseni näyttävät ihan luonnollisessa tilassa.

Välillä usko on meinannut loppua ja tekisi mieli marssia kampaajalle. Toisaalta olen myös miettinyt ihan lyhyen tukan leikkaamista. Viimeksi eilen kuitenkin päätin että annan tämän nyt olla vielä ainakin pari kuukautta näin. Toisina päivinä hiukset näyttävät ihan kauheilta ja toisina päivinä taas ihan kivoilta.

Ensimmäiset harmaat hiuksetkin muuten bongasin syyskuun alussa. Yhtäkkiä jakaukseni kohdalle oli ilmestynyt kaksi täysin harmaata jouhea. En tiedä oliko kyseessä vain sattuma, mutta luin stressin, äkillisen shokin tai kovan kivun voivan vaikuttavan niin, että hiukset tai osa hiuksista muutuu ihan hetkessä harmaiksi. Minulle oltiin juuri muutamaa päivää aiemmin tehty iso leikkaus, ja mietin, että voisiko kyse olla tosiaan tästä? Voin vannoa että ne kaksi harmaata hiusta vain ilmestyivät yhdessä yössä siihen!

Hiuksiini on siis viimeksi elokuun puolessa välissä laitettu muutamia vaaleita raitoja ja tämä taitaakin olla nyt ennätysaika vuosiin, kun en ole hiuksia värjännyt. Minulla on aina ollut karheat ja pörröiset hiukset, mutta nyt värjäämätön kasvava hius tuntuu todella pehmeältä ja sileältä, mielenkiintoista siis nähdä minkälaiset hiukset minulla vaikka keväällä sitten on!

Onkos täällä muita jotka ovat kasvattaneet oman värin? Vinkkejä, ajatuksia, kokemuksia olisi tosi kiva kuulla!