SOME-AJAN LAPSET

22/03/2017

Lasten laittaminen someen on keskustelu jota ollaan käyty pitkään ja tullaan varmasti vielä käymään. Jyrkkiä mielipiteitä aiheesta on puolin ja vastaan sekä kaikkea niiden väliltä. Blogin perusteella voitte ehkä päätellä mitä mieltä minä olen, olen aiheesta joskus myös kirjoittanut ja puhunut radiossa.

Meillä vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lapsiemme oikeuksista, myös siitä oikeudesta yksityisyyteen. Ja jokainen vanhempi saa myös itse määritellä sen, missä se yksityisyyden raja menee. Elämme sellaisessa ajassa, että nämä asiat ovat enemmän henkilökohtaisia mielipiteitä. Ei voi oikein määritellä, että mikä tapa on täysin oikein tai väärin. Harkintaa kannattaa kuitenkin käyttää, se nyt on selvää.

Omassa lapsuudessani (ja vielä nuoruudessanikin) kuvat olettiin filmikameralla, ne kehitettiin ja pistettiin albumin väliin. Kuvia näyettiin kyläiljöille, lähettiin postitse sukulaisille, niitä vaihdeltiin, albumeita selailtiin useasti itse ja monesti koulussakin oli päiviä jolloin sinne vietiin kuvia tai kotivideoita katseltavaksi. Kuulumisia kerrottiin kasvokkain, puhelimitse ja kirjeitse, lehdistä luettiin juttuja erilaisista ihmisitä. Nykyään lähes se kaikki, kuten moni muukin asia, on siirtynyt nettiin. Eli periaatteessa homma on pysynyt samana, paitsi että netin kautta tämän kaiken voi halutessaan jakaa myös tuntemattomille.

Meitä ihmisiä on moneen junaan. On niitä jotka eivät halua jakaa kuvaa uudesta vauvasta edes rajatuille sukulaisille ja sitten on meitä joita ei haittaa laittaa kivoja kuvia kaikkien nähtäville. Netin suljetuissa keskusteluryhmissä saatetaan keskustella kiusallisen yksityiskohtaisesti vaikkapa lapsen vatsan toiminnasta, omasta mielestäni taas sitä pienempi paha on kertoa peruskuulumisia täysin julkisesti.

Olen itse tehnyt valinnan julkaista lapsista kuvia ja kertoa elämästä. Rajatusti, mutta kuitenkin. Aluksi toki ilman heidän lupaansa, nykyisin heidän luvallaan. Tänä vuonna 6 -ja 8-vuotta täyttävät lapset ymmärtävät jo suhteellisen hyvin mikä on internet, sosiaalinen media ja mitä tarkoittaa kuvan jakaminen koko maailmailmalle. Heille on siis opetettu pienestä saakka myös mitä on ok jakaa muille ja miten siellä netissä käyttäydytään.

Kaikista useiten kuulemani argumentti tapaani toimia vastaan on se, että lasta saatetaan myöhemmin kiusata. Kiusata siis siksi että hänestä on jotain tietoa tai kuvia netissä. Jos näin tapahtuu niin sehän tottakai aivan väärin, mutta oletus siitä että näin tulisi tapahtumaan on mielestäni myös aika hullunkurinen. Meillä aikuisilla on suuri vastuu kasvattaa lapsemme niin ettei ketään kiusata. Paras tapa siihen on usein esimerkki.

Yrittäessäni etsiä vanhaa postaustani tästä samasta aiheesta, törmäsin aika moneen keskusteluun, jossa meitä lapsiemme henkilöllisyyden paljastavia bloggaajia arvosteltiin ja haukuttiin aika rankalla kädellä. Suurin osa tekstistä oli täysin asiattomia. Ja samaan hengenvetoon kuitenkin kauhisteltiin sitä, miten meidän lapsiamme tullaan sitten joskus kiusaamaan. Niin kai, jos vanhempien esimerkki on tuo.

Nykyään kuitenkin yhä harvempi ei jaa itsestään tai lapsistaan someen mitään. On melko yleistä että siellä ollaan koko perhe. On myös yleistymään päin että koululla on oma blogi ja insta. Siis ihan julkinen. Joten kyllä se kiusaamisen syy on silloin jossain ihan muualla, kun siinä että lapsesta on jotain tietoa netissä.

Toinen argumentti, lapselle vanhemman tekemä some-identiteetti, onkin jo sitten mielestäni jo ihan ajattelemisen arvoinen aihe. Jos olette huomanneet, olen vuosien mittaan pitänyt lapsista kertovat henkilökohtaiset jutut melko yleisellä tasolla. Etenkin Kaapon kohdalla käydään nykyään yhdessä aina läpi että mitä voi kertoa ja että mitkä kuvat hänestä saa julkaista. Luulen että jatkossa hän myös jää yhä enemmän taka-alalle, ja saa sitten aikanaan rakentaa itselleen juuri sellaisen someidentiteetin mikä hänestä tuntuu hyvältä (vanhempien valvovien silmien alla toki). Silti ajattelen, että tulevaisuudessa on kuitenkin varmaan aika harvassa ne ihmiset, jotka tuntevat identiteettiän loukanneen vanhempien julkaisemat vauvakuvat.

Turvallisuudestakin ollaan puhuttu lasten kanssa aina. Tuntemattomien matkaan ei mennä, ei olla liian tuttavallisia vaikka joku tietäisi nimen tai osaisi kertoa missä asutaan. Muutenkin asumis, koulu -ja hoitopaikat olen pitänyt salassa, vaikkakaan ei tarvitse olla mikään Sherlok Holmes niitä selvittääkseen. Toistaiseksi ollaan saatu elää ihan tavallista elämää, kulkea kaduilla ilman kirkuvaa fanilaumaa, vaanivia stalkkereita ja perässä kulkevia paparazzeja.

Olen joskus vitsillä sanonut, että lapseni ovat se syy miksi blogini on niin suosittu. Mutta ei se oikeastaan ole vitsi ollenkaan. Olen blogillani saanut kuuden vuoden ajan ilostuttaa (joskus vihastuttaa) teitä, tarjota välähdyksiä arjestamme ja mikä parasta, tarjota vertaistukea ja herättää ajatuksia. Jos piiloutuisin anonymiyteetin taakse, en pystyisi antamaan yhtään niin paljon, ettekä te saamaan. Ja jos siitä omasta rakkaasta kullannupustaan saa näin ihania kuvia, kun vaikka yllä, tekee ne tottakai mieli jakaa ihan koko maailmalle (kuten lapsetkin joskus pyytävät).

takki Zara huivi H&M vaatteet Mainio* kengät DrMartens aurinkolasit Monki


13 Responses to “SOME-AJAN LAPSET”

  1. E sanoo:

    Heips! Millanen kamerakalusto sulla on käytössäsi?

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hei! Mulla on käytössä Olympuksen OM-D E-M10 mikrojärkkäri ja siihen 25mm ja 45mm linssit 🙂

  2. Juttayy sanoo:

    Mä en oikein ymmärrä koko tätä ”bloggaajien lapset somessa”-ongelmaa.
    Jokainen vanhempi päättää omien lastensa somenäkyvyyden ja piste. Ei kai sen pitäisi kenellekään muulle olla mikään keskustelun aihe, niin kuin ei muutkaan perheen sisäiset asiat. Sama asia jos joku kaakattaisi siitä että meidän perheessä syötiin tänään kaalilaatikkoa vaikkapa kanapastan sijaan.
    Tykkään sun kuvista ja sun tyylistä!

  3. Moi Minttu!

    Oma vanhin blogilapseni on keikkunut kuvissa alle kouluikäisestä ja on nyt täyttänyt jo 16. Hän on kasvanut aivan erilaiseen maailmaan kuin minä. Näille nykyteineille some on leipää ja vettä, eikä siitä, että siellä esiintyy edukseen (kuten poikasi kuvissasi) ole mitään haittaa koulussa, päinvastoin. Puhun tästä lisää Valeäidin Nauhoitusten jaksossa 10 tai 11 tai jotain, mutta nämä ”lasta kiusataan sitten koulussa” -jutut on aivan höpöä, jos äidillä on järki päässä jutuissaan.

    Some-maailma muuttuu niin vauhdilla, että on parempi pysyä perässä.

  4. neito sanoo:

    Omasta mielestäni vanhemmat päättävät lastensa some-näkyvyydestä / käytöksestä. Tosin vanhempienkin on syytä tarkkaan miettiä, mitä julkaista lapsistaan ja mitä ei, missä menevät perheen rajat ja mikä on myös lapsen edun mukaista.

    Kiusaamis-asia…. Mua itseäni on kiusattu lapsena, ja sillä kokemuksella voisin sanoa, et jos joku haluaa jotakuta kiusata, niin syyn kiusaamiselle saa kyllä keksittyä mistä vain. Oli se sitten vaatteet, fyysinen olemus, some-näkyvyys tai mitä tahansa, niin syy kyllä aina löytyy. 🙁 Kiusaamisen tulee puuttua aina ja mikään syy kiusata ei ole hyväksyttävä.

  5. Ss sanoo:

    Vaikka Lapset nyt antaisi luvan kuville, niin voi sitten teini-iässä olla eri kello äänessä ja hävettää ne kuvat, mitkä ovat jo koko internetin nähtävillä. Eri asia kysyä 7-vuotiaalta kuin yläasteikäiseltä saako laittaa kuvat nettiin, missä käy kymmeniätuhansia ihmisiä. Kuvat tässä postauksessa ovat herttaisia ja todella kivoja. Muistelen, että olen kyllä nähnyt sellaisia kuvia sinun vanhemmissa postauksissa, missä poikasi ovat vähäpukeisina. Siinäkin mennään sitten ihan muihin aiheisiin, että mitä kuville voisi tapahtua. Olen kiitollinen siksi, että synnyin ennen nykyajan some-aikaa ja kuvat pyörivät esillä vain sukulaisten kesken. Tosin silloinkin taisin teininä kääntää joka kerta mummin luona hyllystä kuvan väärinpäin, koska kuva hävetti minua aina.

  6. Assi sanoo:

    Hei!

    Sinä unohdat yhden asian. Lapsella on yksityisyyden suoja, joka on suojattu lailla. Lapsen kuvien laittaminen someen/nettiin on laitonta eli rikot lapsesi juridista oikeutta yksityisyyteen eli toimit laittomasti.

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hei! Nyt sinulla on kyllä väärää tietoa, ei kuvien jakaminen sentään laitonta ole 😀
      YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus yksityyteen ja alaikäisen lapsen vanhempi määrittää missä se raja menee. Käytännössä aikuisen tehtävä on suojella lasten kunniaa ja mainetta.
      Samassa YK:n sopimuksessa sanotaan myös että lapsella on oikeus mm. saada nauttia sosiaalista turvaa ja hänellä on oikeus sukulaisuussuhteisiin. Eli sinun logiikalla esimerkisi sitten myös vanhempi joka ei halua isovanhempien tapaavansa lastaan rikkoo myös lakia?

  7. Sakke sanoo:

    Kasvatuskeskustelua tarkastellessa (oli sitten kyse imetyksestä, somesta tai kotikasvatuksesta) toivoisi ihmisten näkevän hieman enemmän harmaata aluetta, eikä pelkästään mustaa ja valkoista. Haluaisin kuitenkin tarttua tuohon kiusaamisasiaan. Hesarin haastattelussa psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen ihmetteli, että nykyään häntä pyydetään kertomaan, miten kasvattaa lapsi, jota ei kiusata. ”Kukaan ei kysy, kuinka kasvattaa lapsi, joka ei kiusaa”. Ero on iso, ja kysymys on tärkeä. Vielä 1980-luvulla Keltikangas-Järvinen luennoi muun muassa siitä, miten kasvatetaan lapsi, joka osaa ottaa toiset huomioon. Mistähän tällainen muutos voi johtua?

    Kiitos muuten huikeasta blogista, Minttu!

    http://www.hs.fi/elama/art-2000004884563.html

  8. Sofi sanoo:

    Jokainen vanhempi ottaa siinä varmaan aina riskin, kun jotain laittaa lapsestaan someen. Jos lapsi ei pidäkkään tästä tulevaisuudessa, jos häntä kiusataan, jos tapahtuu sitä tai tätä. Sitä se kasvatus loppujen lopuksi pitkälti on: usein on vaikeaa tietää etukäteen, mikä on tilanteeseen X järkevin ratkaisu. Itse olen todella rajoittunut somen kanssa eikä minulla ole mitään nykyisistä sosiaalisista medioista whatsappia lukuunottamatta. En halua, että minusta on kuvia olemassa sosiaalisessa mediassa. Koen sen ahdistavana ja epämiellyttävänä asiana. Olen todella tarkka oman yksityisyyteni suhteen. Ja täytyy sanoa, että itse olisi todella vihainen omille vanhemmilleni, mikäli he olisivat tehneet sen päätöksen, että jakavat minusta tietoa kaikille niille ihmisille, jotka vain haluavat lukea. Mielipiteitä on monia, mutta itse ajattelen, että nettiin ei ole asiallista laittaa lapsen nimeä ja kuvaa ja kertoa tarkemmin siitä, mistä lapsi pitää ja millainen hän on. En ikinä haluaisi, että minusta olisi tällaista tietoa olemassa, joten en omia lapsianikaan siihen asemaan halua laittaa. Ja en siis tuomitse – kerron vain oman mielipiteeni ajatuksia herättämään. 🙂

  9. Valeäiti sanoo:

    Mun on niin pitkään pitänyt kommentoida tätä sun tekstiä – tässä oli niin paljon kohdillaan!

    Nyt tuli luonteva hetki muistaa tämä, kun menin itse kirjoittamaan ja puhumaan samasta aiheesta 🙂

    Blogissa: http://valeaiti.blogspot.fi/2017/04/lapset-netissa-kuka-on-pahin-uhka.html

    ja Podissa: https://aca.st/6f98a4

  10. Karoliina sanoo:

    Tein itse juuri jokin aika sitten sen päätöksen, että lapseni kuvia päätyy myös someen. Nykyaika on somea täynnä, eikä siltä pääse piiloon. On supertärkeää, että lapset oppivat somen voiman, medialukutaitoa ja -kriittisyyttä. Sulla on mahtava keino sen opettamiseen: keskustelu julkaistavista kuvista ja jutuista lasten kanssa.

    Kun kuvat on kivoja ja kauniita (hymykuvat vrt. niskap***akuva), voi niitä hyvillä mielin julkaista. Mä pohdin tahollani myös sitä, kuinka voimauttavia kauniit valokuvat itsestä voi olla. Sillä on suuri merkitys, että joku näkee just sut valokuvan arvoisena, ihanana ja kauniina. Miksi täytyisi esimerkiksi kiusaamisen pelon vuoksi jättää kivat, ehkä jopa voimauttavat ja myönteistä minäkuvaa rakentavat kuvat julkaisematta?

    Še kiusaajahan siinä väärin tekee. Jos joku kiusanhenki päättää somekuvien vuoksi kiusata lasta, olisi se keksinyt jonkin muunkin aiheen kiusaamiselle. Kolmen vuoden lyhykäisellä urallani erkkaopena olen selvitellyt kiusaamistapauksia jos jonkinlaisia, enkä todellakaan voisi ikinä kieltää oppilaitani jättämättä jotain tekemättä, jotta heitä ei kiusattaisi. Aikuisten tehtävänä on kasvattaa lapsia, joilla ei ole tarvetta toisia kiusata, eikä lapsia, jotka oppivat kynnysmaton lailla varomaan kiusaajia. Tärkeää on kasvattaa lapsista fiksuja some-käyttäjiä, jotka ymmärtävät, mitä itsestä kannattaa ja mitä taas ei kannata julkaista!
    Ugh, olen puhunut! 🙂

  11. Emilia sanoo:

    Moikka, tosi tutun kuuloisia pohdintoja! Kirjoitin aiheesta myös omassa blogissani (http://elamantuoksuinenkoti.blogspot.fi/2017/05/rajanvetoja-blogissa.html) ja viittasin siellä tähän sinun tekstiisi kun olit niin samoilla linjoilla. Onneksi nykyään yhä useammat ymmärtävät, ettei nettiin lapsista kirjoittaminen todennäköisesti vahingoita heitä yhtään sen enempää kuin vaikkapa julkisella paikalla huutaminen (ja paljon vähemmän kuin esim. lasten seurassa tupakointi tai alkoholin liikakäyttö).

Kommentoi