Usein keittoja tehdessä korvaan ainakin osan perunasta bataatilla. Bataatti tuo kivan säväyksen, makua ja hiukan kai enemmän teveellisyyttäkin ruokaan. Nyt kuitenkin kalakeittoa tehdessäni, korvasin perunan ihan kokonaan pelkällä bataatilla. Toimii!

Soppaan tuli siis bataatin lisäksi kevätsipulia, porkkanaa, tilliä, punaista maitoa (suosittelen kermaa), suolaa, mustapippuria ja lohta. Kaupassa vähän pihistelin ja päätin ensimmäistä kertaa ostaa tuoreen lohen sijasta pakastettua lohta. ISO VIRHE! Ensi keralla nipistän jostain muusta, on se vaan niin eri makuista. Laitoin myös kerman sijasta punaista maitoa, mutta vähän jäi mielestäni liian laimeaksi maku. Aitoa ja ehtaa tavraa sen täytyy siis olla, tästä siis viisastuneena.

Maku ei missään nimessä ollut kuitenkaan ihan huono. Pakastekala upposi ainakin hyvin lapsille, jotka muutenkin tykkäävät syödä kalaa, äidiltään kai oppineet. Kalakeitto on mukavan simppeli ruoka, jossa kuitenkin on paljon makua. Meinasin kirjoittaa että arkiruoka, mutta sopiihan tämä hyvin juhlaankin, miksi ei!

Näin kesällä voisi oransiin keittoon lisätä joukkoon myös vähän vihreää, esimerkiksi makeat herveenversot voisivat sopia hyvin. Vai millaisella reseptillä te muut kalakeittoa teette?

Kun keväällä muutimme vain lasten kanssa kolmisteen uuteen kotiin tusin oloni pitkään turvattomaksi. Etenkin ensimmäiset yöt yksin uudessa kodissa olivat vaikeita. Oli pelottavaa olla uudessa talossa josta en tuntenut ketään, ihmettelin uusia ääniä ja olin aika ahdistunutkin. Pystyin nukahtamaan vai televisio päällä, ulko-ovi takalukossa ja ikävöin lapsia. Pikkuhiljaa uusi koti alkoi kuitenkin tuntumaan tutummalta ja turvallisemmalta.

Minulla oli suuret suunnitelmat omasta ajasta, mitä kaikkea tekisin aika kun lapset olisivat isänsä kanssa. Urheilisin ja ulkoilisin, siivoisin, pyykkäisin, remppaisin ja hoitaisin kaikki muutkin mahdolliset asiat. Sopivassa suhteessa asoita itseni iloksi ja sitten niitä pakollisia kotitöitä.

Suunnitelmat ovat osittain toteutuneet. Pojat ovat ylensä olleet isällään pari arki-iltaa viikossa ja melkein joka viikonloppu. Arkisin en ole hirveästi tehnyt mitään, ottanut lähinnä sitä omaa aikaa vaan. Nukkunut univelkoja, lueskellut ja roikkunut netissä. Viikonloput taas ovat olleet kovin ilta -ja yöelämä painotteisia. Lenkillä en ole käynyt kertaakaan.

Oma aika on ihanaa, mutta meinasin kehittää siitä heti itselleni stressin liian kovien odotusten takia. Olenkin opetellut olla potematta huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä. Ollut itselleni armollinen ja antanut itseni ottaa vain ihan rennosti pyykkikasasta tai sotkuisesta lastenhuoneesta huolimatta. On ollut todella ihanaa antaa tiskien vain odottaa ja ottaa niiden sijasta vaikka torkut – hyvillä mielin!

Lapsia tulee myös ikävöityä. On ihanaa kun he lähtevät viikonlopun viettoon iskän kanssa, mutta sunnuntaina en enään malta odottaa että saan heidät takaisin kotiin.

Yksin olo tuntuu edelleen välillä jotenkin hassulta. Olen pari kertaa vain ihmetellyt, kun en tiedä mitä tekisin. Kukaan ei odota kotona ja kaupungilla voi pöyöriä vaikka koko päivän ja päälle lähteä vielä extempore tyynyostoksille Ikeaan.

Näin suuri määrä ihan omaa aikaa on kyllä tehnyt todella hyvää. Tiedän että sitä voi olla vaikea välillä saada tai ottaa, mutta suosittelen kaikille vähintään yhden illan viikossa. Ja välillä yön yli irtiottoja, ihan vain olemalla tai tekemällä kaikki tekemättömien töiden listan työt – tai molemmat.

Miten te vietätte omaa aikaa ja kuinka usein?

Budjettisisustujan lompakolle sopii String-hylly, jota voi laajentaa pikkuhiljaa, aina taloustilanteen salliessa, mieleisekseen.

Toissa talvena ostettu hylly sai nyt uuden funktion uudessa kodissa, kun aiemmin työpisteenä toiminut hyllykkö muuttui kirjahyllyksi ja tv-tasoksi.

Työtaso lähti siis eteenpäin ja tilasin Finnish Design Shopista muutaman hyllyn lisää, lehtitelineen sekä yhden seinään kiinnitettävän sivupaneelin. Myöhemmin tuota voisi hyvin jatkaa toisella samanmoisella, niin alas kuin yläpuolellekkin.

String Sytemissä tykkään juurikin tuosta muunneltavuudesta. Osia, hyllyjä, paneleita ja kaappeja löytyy jos minkälaista ja kaikki sopivat keskenään yhteen. Hiljattain Sting mallisto laajeni taitettavalla pöydällä, joka on aika näppärän näköinen vaikka pieneen yksiöön.

Muunneltavuuden lisäksi itseäni Stringissä viehättää ilmava ja kevyt ulkonäkö. Valo pääsee liikkumaan hyllyn läpi eikä näytä raskaalta vaikka kokonaisuus olisi kovin suurikin.

Ainut miinus tuossa meidän hyllyssä on se, että telkkari on nyt esillä kokoajan. Ehkä maailman rumin sisustuelementti ja vielä keskellä huonetta! Vanhassa kodissamme meillä tv oli kaapin ovien takana, oli kiva kun sen rumiluksen (ja noi ärsyttävät johdot) sai sinne piiloon.

Ei tarvitse sen kummempaa syytä kuin vaikka nimipäivät, niin Bellan sielunsiskot (vai oliko se rappioäiti-jaosto?) kokoontuvat yhteen vaikka ympäri suomen.

Nuo Makian vihreät neuletakit ovat yhdet omista suosikeistani poikien vaatteista. Kaapon takki ostettiin viime vuonna Skidit Festareilta ja sen selkämystä koristaa siellä käsin painettu Kuudes Aisti (samaan aikaan olevat aikuisten festarit) printti. En ole juurikaan lasten vanhoja vaatteita säästellyt, mutta tämä festaripaita pääsee ilman muuta muistojen laatikkoon.

Viime talvena ostin myös Elvikselle samanlaisen neuleen kirppikseltä muutaman eron hintaan. Pojilta löytyy muutama muukin Makian vaate ja tykkään niistä, ennenkaikkea ehkä merkin tuoman coolin mielikuvan takia. Vaatteet itsesään ovat aika simppeleitä, mutta juuri sellaisista pidänkin.

Huomasin eräs päivä puistossa, että olin vahingossa värikoodannut molemmat lapset sulautumaan hyvin vehreään kasvustoon. Onneksi meillä päin betoniakin riittää, niin eivät ihan maastoutuneet. Vihreä onkin ollut ollut aina yksi lemppariväreistäni ja lapsilla sitä aina paljon käyttänyt.

Omasta kaapista ei muuten Makiaa löydy vielä yhtään, vaikka talviparkaa olen käynyt sovittelemassa jo usempana vuonna. Jos ette ryntää heti tilamaan nettikauppaa tyhjäksi, niin ehkä pääsen tänä syksynä sulautumaan viereisen lukion oppilaisiin kadulla kulkiessa..