Kuten joka kuun vaihteessa, nytkin on taas todettava että aika kuluu älyttömän nopeasti. Näin syyskuun ekana on varmaankin hyvä aika hyväksyä se että syksy on nyt täällä ja kesä meni. Se meni ihanasti. Edessä on nyt muutama hyvin kiireinen kuukausi, mutta tavallaan ihan kivaakin. Vaikka harvoin sitä muutenkaan tuntuu siltä että aikaa olisi yhtään liikaa. Mutta palataan vielä hetkesi elokuuhun. Olen jo parina viime kuukautena tehnyt näitä listojani ja kuvittanut niitä sen kuun instagram kuvilla. On tosi hauska muistella että mitähän sitä taas on tullut tehtyä. Sillä kuukauteenhan mahtuu vaikka kuinka paljon. Näitä kirjatessa ja lukiessa huomaan aina että millaista tunteiden vuoristorataa tämä naisen elämä onkaan. Just parasta.
Elokuussa olen:

– yrittänyt palata arkeen espanjassa vietetyn kuukauden jälkeen
– ihastunut neljä vuotta nuorempaan poikaan
– pussaillut keskellä yöllistä katua kunnes aurinko nousi
– syönyt ihan liikaa pitsaa
– käynyt melkein kerran lenkillä
– katsonut koko vuoden edestä netflixiä
– tuntenut olevani aivan eksyksissä
– ollut ylpeä itsestäni
– salakuljettanut litran tölkin viiniä housuissa festareille
– surrut ja iloinnut
– käynyt tosi monella keikalla
– henkisesti jo muuttanut asunnostamme pois, mutten löytänyt uutta tilalle
– joutunut pettymään
– saanut iloita monesta kivasta asiasta ja ihmisestä
– juonut kiljua
– ollut todella streessantunut
– leikkauttanut lasten hiukset lyhyeksi
– itkenyt bussissa, metsässä, kadulla, kotona, puhelimessa
– tutustunut uusiin ihmisiin
– nauranut yöllä alepassa niin paljon että se tarttui kaikkiin
– kuokkinut naapurin jatkoilla
– viettänyt ihania hetkiä lasten kanssa
– ollut raivona
– yrittänyt elää hetkessä
– nukkunut yksin yön hotellissa
– todennut jälleen kerran että mulla on maailman parhaat ystävät
– tanssinut ja laulanut joka päivä
– ollut onneton
– ollut hyvin onnellinen

Tänään soi Jhené Aiko – Bed Peace ☮

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täällä sitä sitten ollaan, Indiedaysillä. Moi vaan kaikki! Blogin muutto sujui hienosti, vielä pientä teknistä hienosäätöä ulkoasun suhteen.  Muutamaa kommenttia lukuunottamatta blogi ei kadonnut bittiavaruuteen, kuten aluksi vähän jännitin. Huh!

Jännitys sinänsä ei ole vielä lakannut, vaan nyt se taitaa oikeastaan vasta kunnolla alkaa. Olen ihan super otettu siitä, että juuri minun blogi haluttiin Indiedaysille. On jännittävää tulla joukkoon jota pidän ihan älyttömän lahjakkaina superbloggaajina. Ette uskokkaan kuinka paljon intoa ja uusia ideoita tällainen portaalin vaihdos tuokaan mukanaan. Hihkun aamusta iltaan innostuksesta, sukat pyörii jaloissa ja tenat tulisivat nyt todellakin tarpeeseen.

Uuden blogikodin myötä myös varmaan tämä blogi tulee ihan uutena joillekkin lukijoille. Siksi olisikin ihan kiva kertoa näin alkuun jotain itsestäni. Vanhemmat lukijat tietävät ainakin että rakastan listojen tekemistä ja ainakin kerran kuussa pitää listata tekemiset ja ajatukset ranskalaisin viivoin. Kai se on tavallaan myös tapa pitää jonkinlaisessa pakassa tämä usein niin kaaottinen ja hektinen perhe-elämä. Joten, tällänen mä oon:

– Olen Minttu ja täytän parin viikon päästä 28 vuotta
– Lapset Kaapo ja Elvis taas täyttävät pian 5 ja 3
– Blogannut olen kohta neljä vuotta
– Kalliossa, Vallilassa ja Alppilassa olen asunut yhteensä 10 vuotta
– Minulla on viisi pikkuveljeä
– Olen sinkku, ollut jo kohta kaksi vuotta
– Ihastun kyllä helposti
– Tahtoisin enemmän pisamia
– Rakastan sipsiä ja jäätelöä
– Tykkään kaikesta söpöstä krääsästä
– Olen alkanut hyväksymään sen että minusta tuskin koskaan tulee vakavasti otettavaa aikuista
– Harrastan lenkkeilyä, mutta välillä (usein) unohdan sen
– Olin viime kesänä Ilta-sanomien kannessa pelkissä alusvaatteissa
– Sain siitä hyvästä Vuoden Blogiteko palkinnon
– Lempidrinkkini on kossuvissy
– Minusta on noloa ostaa vessapaeria
– Rakastan matkustamista ja tahtoisin koluta kaikki maailman paikat
– Olen kirjoitushäiriöinen
– Minulla on jatkuva tatuointokuume, vauvakuume ja asuntokuume
– Myös autokuume, vaikkei minulla ole edes ajokorttia
– Kuuntelen paljon suomiräppiä
– Väitän olevani Suomen, ainakin Alppilan, Bridget Jones
– Olen yrittänyt aloittaa tupakanpolton, siinä kuitenkaan onnistumatta
– Rakastan parhaimpia ystäviäni yli kaiken, minulla on heistä muistuttava tatuointi
– Joo joo, tottakai rakastan myös lapsiani yli kaiken ja minulla on heistäkin omalla tavallaan muistuttavia tatuointeja
– Luonteeltani olen tosi iloinen ja nauravainen, mutta myös todella herkkä, kiltti ja ujo
– Tahtoisin poikaystävän jolla on koira
– Laulan usein kadulla kävellessä ja tanssin liikennevaloissa
– Tavallaan en yhtään ihmettele sitä miksi olen edelleen sinkku
– Juon kahvini nykyään mustana

Mahtavaa olla täällä ja mahtavaa että te olette löytäneet uuteen osoitteeseeni! Muistuttelen vielä vaihtamaan uuden osoitteen lukulistoillenne, seurata voi helposti myös Bloglovinin ja Blogilistan kautta. Facebook-sivut ovat aina ajan tasalla ja instagram päivittyy yleensä hyvinkin tiheään.

Jos teillä on jotain kysyttävää, postaustoiveita tai muutenvaan asiaa, niin antakaa tulla! Vielä kerran, niin kivaa olla täällä, jännittää mitä kaikkea tämä loppuvuosi tuokaan tullessaan!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin eilen katsomassa yhtä asuntoa. Meille on nimittäin tulossa loppuvuodesta putkiremontti. Kaikenkaikkiaan remontti kestää talossamme ainakin puoli vuotta, joten päätin että muutamme kokonaan. Jonnekkin missä voisimme asua vaikka seuraavat kymmenen vuotta. Kriteerit ovat aika korkealla ja tarkat, jonka takia tämä asunnon metsästys tuntuu vähän toivottomalta. Eilisessä oli kyllä potentiaalia.

Toinenkin muutto on tulossa jo muutaman viikon päässä. Nimittäin BLOGI MUUTTAA! Olen todella innostunut ja kieltämättä jännittää aika paljon myös, minusta tulee Indiedaysiläinen! On huippua päästä Indiedaysin ammattitaistoiseen tiimiin, upeiden ja niin taitavien bloggaajien joukkoon. Jännittävää, kutkuttavaa ja innostavaa.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa ja niin sanon minäkin. Olen tässä viime vuosina huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että minun on vaikea pysyä aloillani. Aina kun asiat alkavat tuntua tavallisen tasaisilta on muutosta saatava. Laskin juuri että kymmenen vuoden aikana olen muuttanut kahdeksan kertaa. Aina sanonon etten enää ikinä muuta. Ja tässä sitä taas ollaan!

Onneksi blogimuutot käyvät vähän helpommin kun asunnon vaihdot. Vaikka kyllä nämäkin aika tunteikkaita muutoksia ovat. Olen kirjoittanut täällä Bellassa lähemmäs pari vuotta ja sinä aikana saanut hyvää oppia blogin kirjoittamisesta. Oma bloggaaminen on sinä aikana pikkuhiljaa muuttunut ihan oikeaksi ammatiksi. Olen päässyt olemaan mukana vaikka missä kivassa ja ennenkaikkea tutustunut ja ystävystynyt hienojen ihmisten kanssa. Mutta jossain vaiheessa tulee vain niin vahva olo että nyt on siirryttävä eteenpäin, ja sitten taas mennään!

Blogi siirtyy siis indiedayssille kahden viikon päästä, muistuttelen kyllä sitten vielä lähempänä! Muuton jälkeen blogiin löytää suoraan osoitteella mamigogo.indiedays.com (pistäkää jo ylös) ja tämä vanha osoite katoaa ja vie jonnekkin ihan muualle kun blogiini. Päivitän uuden osoitteen myös blogloviniin sekä blogilistalle, joten sinne kannattaa klikata ja seurata. Ja toki facebooksivun kautta pysyy hyvin perillä uusista postauksista. Kannattaa tykkäämisen lisäksi klikata vielä sitä seuraa-nappulaa! Ja se instagram (@mintturipakinttu), siellä mä oon kun en ole täällä!

Toivottavasti olette edes hitusen verran innoissanne muutosta, mä olen aivan superduperinnostunut. Uskon tämän tuovan taas extrasti lisää virtaa ja inspistä blogin päivittämiseen. Jee!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En yleensä valita täällä blogissa. Mutta. Tiedättekö sen tapahtumasarjan, kun jotain menee pieneen niin menee sitten kunnolla? Esimerkiksi että kaikki kodinkoneet hajoavat peräjälkeen ja sitärataa. Onko teille käynyt niin? Meillä tässäkin on ollut epäonnisten asioiden putki päällä, mutta erityisesti viimeisen kahden päivän aikana on jatkuvasti ollut fiilis ettei tiedä itkeä vaikko nauraa.

Tänään piti kirjoittaa uudesta sängystä. Sängystä jonka tilasin jo reilusti yli kuukausi sitten. Mittojen mukaan tilattuun sänkyyn liittyy vaikka mitä mutkia ja pääsinkin vasta eilen sitä kokoamaan. Sitä ennen piti kuitenkin käydä ostamassa uusia työkaluja ja vaikka mitä. Kokoamisen piti olla ihan helppo juttu, jotenkin sain siihen tuhrautumaan ainakin kolme tuntia. Kävi ilmi että osa ruuveista piti kiinnittää poralla. Eivätkä ruuvit edes olleet sellaisia tavallisia, vaan kummallisen kukkasen muotoisia. Taas olisi pitänyt lähteä työkalukauppaan. Kaapista löytyi onneksi tavallisia ruuveja. Kävi myös ilmi ettei ruuveja voi kiinnittää iskuporakoneella. Olkkari oli täynnä metallipölyä. Lopulta ruuvasin käsin niitä ruuveja kiinni. Se oli aika rankkaa kun mitään reikiä ei ollut valmiina. Mitäs nyt parista rakkulasta kämmenissä.

Lopulta sänky oli kasassa. Tässä vaiheessa mietin että okei, olisihan se mies talossa ihan kiva. Sitten alkoi painavan runkopatjan hilaaminen sänkyyn. Mutta kas, sänky joka mittojen mukaan oltiin tilattu, olikin muutaman millin väärän kokoinen. Jos meillä olisi takka, olisin pilkkonut koko höskän ja polttanut. Parvekkeelta en viitsinyt sitä heittää alas. Onneksi onneksi onneksi, pari pommihyppyä patjan päälle se on nyt jotenkuten siellä, ja sängyn saumat pullistelee.

Tänään oli siis tarkoitus kirjoittaa sängystä. Vähän kauniimmin. Sillä onhan se tosi nätti ja ihana että se on nyt tuossa. Mutta kamera hajosi. Sain pari kuvaa otettua. Radiosta soi sopivasti ”viereen viereen, kaikki menee pieleen”.

Tänään piti kuvata kuvat huomiseen, yhteen tosi kivaan juttuun. Tietysti tämä meni nyt näin. En tiedä mitä teen ilman rakasta kameraani. ONNEKSI on suklaata. Vaikea uskoa ettei ole maanantai. Kertokaa nyt edes jotain omia epäonnisia juttujanne.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Takana mieletön neliviikkoinen, silti kotiin on aina hyvä palata. Kotona kaikki oli ennallaan. Mitä nyt vähän pölyistä ja tunkkaista. Kukkakin oli vielä hengissä! Kotiin päästyämme pojat kävivät heti tarkistamassa etteivät lelut olleet tehneet hatkoja. En ole varmaan ikinä nähnyt huonetta myllättävän niin nopeasti kaaoksen partaalle. Uudet tuliaisetkin pääsivät heti etsimään uusia paikkojaan. Bongaatteko ananaspeilin, sarvikuonon, punotun kulhon ja magneetin? Minulla oli myös suuret suunnitelmat purkaa matkalaukut heti kotiin päästyämme. Aluksi ajattelin kuitenkin oikaista iiihan hetkeksi sohvalle.. Lopulta löysin meidät kaikki siitä nukkumasta ja nukuttikin niin kovasti että lopulta herättiin vasta seuraavana aamuna. Loma se on ohi nyt ja arki alkaa. Heti viikonlopun jälkeen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.