Vuoden asumisen jälkeen makkari on edelleen se paikka, missä ei ole juurikaan sisusteltu mitenkään. Alusta saakka olen miettinyt, että miten vuokrakaksion saisi järkevästi jaettua kahdelle lapselle ja yhdelle aikuiselle. Mielessä on ollut niin parvea kun makuusopen virittelyä olkkariin, tai jopa tilavaan keittiöön. Edellisessä kodissamme, joka oli myös kaksio, nukuin olkkarissa eikä se ollut minusta loppupeleissä kauhean kiva ratkaisu. On toimivampaa että huoneissa joihin ne on tarkoitettu, tehdään myös niihin kuuluvia toimintoja. Eli olkkarissa oleskellaan ja makkarissa nukutaan jne.

Onkin ollut paljon kivempi täällä uudessa kodissa nukkua kaikki makkarissa, vaikka se onkin kaikille yhteinen. En sinänsä kaipaa omaa tilaa tai yksityisyyttä, muutenkin melkein joka yö jompikumpi (tai molemmat) kömpii viereeni nukkumaan. Mutta tiedän, että se yksityisyyden tarvitseminenkin tulee pian. Kaapo menee syksyllä kouluun ja itsellänikin alkaisi pikkuhiljaa olla aika löytää joku vähän isompi uniseuralainen. Suurin tarve on kuitenkin tilojen ja toimintojen rajaaminen. Olisi kiva saada itselleni harmooninen makkari ja rajata se lelu -ja lasteenmaailma sen ulkopuolelle.

Olen huomannut, että välillä ajatukset kannattaa vain jättää muhimaan ja mielummin sitten asua vaikka vähän keskeneräisessä asunnossa, kun tehdä hätäisesti päätöksiä ja korjailla niitä sitten myöhemmin. Jokin aika sitten vaihdoin omani ja poikien kerrossängyn päittäin ja idea iski kun salama kirkkaalta taivaalta. Väliseinä! Makkari kun on melko tilava ja huoneeseen pääsee kulkemaan kahdesta eri ovesta – joten sen voisi hyvin jakaa kahtia. Miten en ollutkaan tajunnut tätä aiemmin? Kaikkea muuta kun olin itsekseni ja kavereiden kanssa miettinyt.

En suinkaan rynnännyt heti rautakauppaan seinätarvikkeita ostamaan, vaan parasta mahdollista vaihtoehtoa pyörittelin pitkään mielessäni. Oman haasteensa projektiin nimittäin tuo reilu kolmen metrin huonekorkeus, joten ihan kaikki vaihtoehdot eivät ole mahdollisia. Lopulta päädyin sitten mittatilaustyönä tehtäviin liukuoviin. Kolme 120cm levyistä ovea saa työnnettyä sivuun, mutta niillä saa halutessaan myös koko huoneen jaettua kahtia. Liukuovi-asia etenee nyt pikkuhiljaa, mutta tapahtuu joskus lähitulevaisuudessa. Joten siitä myöhemmin tarkemmin lisää!

Tämän tulevan huoneenjakamisen myötä myös muu inspiraatio makkarin laittoa kohtaan heräsi. Omaan makkariini on jo matkalla uusi sängynrunko. Ihan vain siksi että tuo Ikean 59 euroa maksanut sänky on rehellisesti sanottuna aivan paska. Seinään tulee myös hieno betonityylinen harmaa-vaalenpunainen pinta ja jotain pientä kivaa, hyllyä, taulua, lamppua ja sensemmoista.

Poikien puolelle on hankintalistalla isompi kerrossänky ja tuohon seinälle, jossa on nyt pieni lipasto, on tulossa poikien oma työpiste hyllykköineen. Takaseinään tulee todennäköisesti myös sinisävyinen maali. Tarvitaan myös uusia lamppuja, uusi matto ja jotain kivaa seinille. Että sellainen pikkuprojekti!

Olisi kiva kuulla jos jollain on ollut samantapaisia tilojen jakamisprojekteja. Ja koska tirkistely kiinnostaa myös aina, olisi mielenkiintoista kuulla miten muilla nukkumisjärjestelyt on hoidettu pienissä asunnoissa?

_{Kuvissa näkyvät Bobblesit, Duux-yövalo ja Iittalan laatikko ja jakkara saatu.}

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikolla olo alkoi tuntua vähän flunssaiselta. Ei ollut kuitenkaan aikaa pysähtyä hetkeksikään. Särkylääke-kahvi-strepsils-tee-coctailin avulla jaksoin painaa. Kurkku tuntui päivä päivältä karheammalta, mutta nyt ei vaan ollut hyvä aika sairastaa. Lauantaina sitten ääni alkoi käheytymään ja illalla se katosi kokonaan. Eilen lääkäri sitten määräsi puhekieltoon!

Nyt olenkin reilun vuorokauden yrittänyt olla täysin puhumatta. Vähän huvittaa, kun tajusin miten paljon sitä tulee yksinäänkin höpöteltyä täällä. Meinaan kokoajan ruveta lauleskelemaan, kommentoin jatkuvasti ääneen milloin mitäkin, jopa sähköposteja kirjoittaessani luen ne samalla ääneen. Puhun jopa tietokoneelleni, ei ei ei ei, kun lempisarjassani tapahtuu jotain kauheaa. Nyt tosin kun minulla on tuo koira täällä seurana, menee moni juttu hyvin se piikkiin, että puhuisin muka hänelle. Mietinkin eilen, että mut vietäisiin varmaan pakkohoitoon jos joku seuraisi tätä yksinpuheluani. Hahhaa. Puhuuko muutkin yksinään näin paljon?

Lääkärin määräämän puhekiellon lisäksi sain tiukan määräyksen nyt levätä ja sairastaa ihan rauhassa. On tehnyt aika hyvää nyt vaan olla, parin viikon tukka ihan putkella juoksemisen jälkeen. Sitä pitäisikin enemmän kuunnella sitä kehoaan ja oikeasti vähän hellittää, kun kroppaa alkaa niin vaatimaan. Mutta voihan ruuhkavuodet, ei se ole niin helppoa.

Melko luksusta on kyllä ollu loikoilla täällä kotona. Lapset ovat isällään vielä huomiseen ja mikä parasta, kävin juuri perjantaina sänkyostoksilla! Mikäs tuolla entistä leveämmässä sängyssä kökkötellessä. Uudella ihanalla patjalla, uuden tuplaleveän peiton ja uusien pellavalakanoiden alla sateen ropistessa ikkunan takana. Hunajaa on mennyt kuuman veden kanssa kohta purkillinen, ja outo mielitekokin minulla tässä sairastessa on ollut. Nimittäin kaurapuuro! Kun kuumetta ei juurikaan ole, on tämä sairastaminen ollut melkeimpä aika miellyttävää. Ainakin toistaiseksi.

Ja hei, nyt olisi tosi hyvä aika vinkata uusia sarjoja mitä alkaa seuraamaan!? Ja mielellään sellaisia, joissa on useampi tuotankokausi. Harmittaa kun joku hyvä sarja loppuu aina niin lyhyeen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.