MINTTU & OSCAR

5/05/2019

Taulu ei ole vielä seinällä ja hoidossa olevat kasvitkin hakevat vielä paikkansa, mutta oli silti pakko laittaa tänne heti pari pikaista kuvaa tästä julisteesta. Tuohon yhteen julisteeseen kun liittyy niin monta tapahtumaa ja muistoa ja tänään on yhden niiden vuosipäivä. Päivä jona kaikki oikeastaan alkoi.

Oltiin kyllä itseasiassa tavattu muutamaa kuukautta aiemmin yhteisen kaverimme kautta, mutta silloin suhteemme jäi vielä facebook-kaveruuden tasolle. Päivälleen kaksi vuotta sitten kuitenkin törmättiin sattumalta uudestaan. Vietettiin koko ilta skumppaa juoden, tanssien ja jutelten. Oskun omien sanojen mukaan, se oli päivä jolloin hän pokasi minut, hahah. Ja tottahan se oli. Siitä alkoi sellainen rakkaustarina, etten meinaa itsekään aina uskoa.

Kaikki etenki vauhdilla ja kuukausi eteenpäin tuosta kaksi vuotta sitten tapahtuneesta illasta päätettiin jo mennä naimisiin. Karattiin kaksitaan maistraatiin, mutta kesän lopulla juhlittiin vielä isosti perheen ja ystävien kanssa. Meillä oli tuolloin ensin perinteisen kirkkohäät (avioliiton siunaus) ja juhlat pidettiin siellä mistä tämä koko homma lähti liikkelle. Tämä juliste on siitä illasta.

Koska hääjärjestelyille ei jäänyt tuolloin kauheasti aikaa, oli pakko karsia joitakin juttuja. Kuten tämä juliste. Se jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni ja aina tasaisin väliajoin mietin, että sellainen olisi kyllä ihana saada muistoksi vielä näin jälkikäteen.

Lopulta alkuvuodesta sain aikaiseksi ottaa yhteyttä sen tekijään, upeaan taitelijaan ja graafikkoon Linda Linkoon, jonka käsialaa nämä monelle Helsingin katukuvasta tututut keikkajulisteet ovat. Meidän juliste kaipaa ehkä vielä toisenlaiset kehykset ja vähintäänkin pääsyn seinälle, mutta jo nyt tuossa pöydällä, kaiken kaaoksen ja ajoittaisten pyykkikasojen takana se muistuttaa meitä ei vaan noista yksistä juhlista, vaan tästä kaikesta ihanasta mikä meillä on.

Jos hääjutut kiinnostaa, niin täältä löytyy postaukset:
MY WEDDING DRESS
MEIDÄN HÄÄT OSA 1 – KIRKKO
MEIDÄN HÄÄT OSA 2 – JUHLAT
TUNNELMIA HÄISTÄ
KAHDET HÄÄT KAHDESSA KUUKAUDESSA

Näistä julisteessa mainostetuista iltabileistä ei ole valitettavasti julkista materiaalia 😀


HÄN ON TÄÄLLÄ

23/08/2018

On pitänyt kirjoittaa tämä postaus jo monta päivää sitten. Jotenkin päivät ovat vain olleet täynnä ihan kaikkea muuta, enkä ole saanut viikkoon edes läppäriä avattua. Meille nimittäin syntyi ihana pikkuinen tytär viime viikon perjantaina! Hän painoi syntyessään 3166 g ja on 51 senttiä pitkä. Huoleni suuresta vauvasta oli siis täysin turha.

Synnytys käynnistyi lapsivesien menolla jo keskiviikko-iltana, mutta supistukset lähtivät hitaasti käyntiin ja saimme odottaa perjantai aamuun, kunnes hän sitten syntyi. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja kivasti omalla painollaan. Kerron myöhemmin lisää!

Pääsimme maanantaina potilashotellista kotiin ja kaiken imetyksen ja maidon pumppaamisen ohella olemme lähinnä vain ihastelleet ihanaa pikkuista tytärtämme. Hän on niin soma! Myös isoveljet ovat aivan haltioissaan.

Yritän päästä tänne blogiinkiin päivittelemään pian taas vähän aktiivisemmin kuulumisia, mutta niitä odotellessa instagramista voi seurailla meidän päiviä. Kiitos muuten kaikille sitä kautta onnitelleille – on ollut liikuttava nähdä miten meidän pieni on sulattanut teidänkin sydämet <3


PUMPULIHÄÄT

26/07/2018


Vuosi sitten oli suuri päivä. Menin naimisiin.

Heräsin aikaisin aamulla yksin kotona, menin ikkunalaudalle peilin eteen meikkaamaan ja pistin soimaan Chappel of love-kappaleen. Olin valvonut edellisenä iltana todella myöhään, sillä mekko joka minun oli tarkoitus laittaa päälle, olikin toisella sovittamalla liian pitkä. Panikoin mekkoa ja sovittelin kaikkia kaapista löytyviä vaatteita tuntikaupalla, kunnes sainkin kun sainkin lyhennettyä alkuperäistä mekkoa ottamalla sitä vyötäröstä sisään – käsin harsomalla.

Kun olin meikannut, vaihtanut kenkiin uudet valkoiset nauhat ja pakannut kaiken tarvittavan mukaan oli Osku alhaalla odottamassa minua. Meillä oli aika varattu Maistraattiin kello 10. Olin ollut koko aamun niin kiireinen etten ollut ehtinyt juurikaan jännittämään tai panikoimaan. Mutta kun kävelin autolle, tuntui ettei jalat yhtäkkiä kannakkaan.

Suureksi yllätykseksi Osku oli lainannut meille hienon auton ja koristellut sen edellisiltana erilaisilla nauhoilla sekä kirjoituksilla. Istuin sydän pamppaillen kyytiin. Olin todella vaikuttunut ja iloinen yllätyksestä.

Kävimme hakemassa kyytiin todistajat, eli veljemme. Aamu oli aikataulutettu melko tarkasti. Ajoimme ensin nuorimman veljeni luokse joka ilmoitti viestillä olevansa vähän myöhässä. Odottelimme aika kauan autossa ja laitoimme viestejä, alkoi jo vähän hermostuttamaan. Lopulta hän tuli alas. Lähdimme hakemaan toista veljeäni. Olimme myös sopineet hänen kanssaan ajan jolloin olisimme alhaalla hänen luonaan. Laitoin vielä matkalta viestin ja ihmettelin kun hän ei vastannut tai edes avannut viestiä. Päästyämme perille hänen talolleen soitin monta kertaa. Lopulta hän vastasi. Hän oli luullut että tulisimme vasta tunnin päästä ja oli vielä nukkumassa.

Itse jännitys naimisiinmenosta kyllä helpottui, kun sai jännittää että ehdimmekö paikalle ylipäätään ollenkaan. Että kiitos vaan veljet! Viimeiseksi haimme vielä Oskun veljen, joka sentään oli ajoissa paikalla odottamassa.

Oli rauhallinen, lämmin ja aurinkoinen perjantai-aamu kun ajoimme Länsiväylää pitkin Tapiolan maistraattiin. Meille oli tullut vähän yllätyksenä, ettei naimisiin voinutkaan mennä noin vaan, vaan aika piti varata ja että niitä oli kesäaikaan hyvin harvassa. Onneksi aika löytyi läheltä Espoosta. Myös mummini on mennyt samassa paikassa naimisiin, mikä oli minusta aika hauskaa.

Saavuimme maistraatille vartin ennen aikaamme. Meitä ennen vielä toinen pari meni naimisiin. Tänä aikana täyttelimme muutamia lappuja, kuten sen että ottaisin mieheni sukunimen. Tilanne oli jotenkin niin absurdi ettei minua oikeastaan edes jännittänyt. Juttelimme, naureskelimme ja taisimme kuunella YouTubesta jotain hassuja hääbiisejä.

Tuli vuoromme mennä huoneeseen jossa parit vihitään. Siellä meitä odotti kirjoituspöydän takana seisova vihkijä. Kaikki tapahtui hetkessä. Vihkikaava on maistaattivihkimisessä lyhyt, mutta kaunis. Siinä puhutaan naimsiinmenon merkityksestä ja perheen perustamisesta. Sitten meiltä kysyttiin ”tahdotko..”. Yhtäkkiä tuntui että apua, nyt sitä mennään ja paluuta ei enää ole. Tietenkin silti tahdoin ja vaihdoimme sormukset. Olimme naimisissa!

Vihkijä poistui huoneesta ja jäimme sinne veljiemme kanssa. Nauroimme, itkimme, halailimme. Tunnelma oli ihana. Siirryimme autolle missä odotti uusi yllätys. Osku oli nimittäin askarrellut edellisenä iltana myös auton perään kiinnitettävän naurun tölkeistä, vanhasta kengästä, siivilästä, hopeahaarukasta ja ties mistä. Tätä kiinnittäessä hän piti myös juhlallisen puheen ja me kaikki saimme koristella auton ikkunoita vielä lisää tusseilla.

Ajelimme siellä täällä hitaasti, musat täysillä, auton torvea tööttäillen ja tölkit perässä kolisten. Se oli niin hauskaa. Suurimman osan matkasta minulla oli kuitenkin katse sylissäni olevassa vasemmassa nimettömässä kimaltavassa sormuksessa. Kävimme kesäisellä lounaalla merimaisemissa. Ja ottamassa muutamia kuvia.

Ollessani ravintolan vessassa minuun iski hetkeksi identitteettikriisi. Tajusin että olin ihan oikeasti juuri mennyt naimisiin ja kaiken lisäksi vielä vaihtanut nimeni! En ollut enää se 30 vuotta ollut Minttu Mäntysalo. Tuntui hetken siltä että vessan seinät kaatuvat päälleni, kun en tiennyt kuka olen. Muistelen edelleenkin sitä hetkeä, aika pian tapahtuneen jälkeen kylläkin huumorilla. Uuteen sukunimeen kun tottui lopulta todella nopeasti.

Veimme veljet kotiin ja ajelimme vielä vähän kaupungissa kunniakierrosta ja siitä keskustaan hotelliin sviittiin. Siellä meitä odotti hedelmien lisäksi shampanjaa ja suklaata jota paras ystäväni oli meille yllätykseksi tilannut. Päivitimme someen menneemme naimisiin. Ainoastaan muutamat ystävät ja sukulaiset olivat tietäneet siitä etukäteen. Oli hauska seurata ihmisten yllättyneitä ja onnellisia ja rakkaudentäyteisiä onnitteluja. Yllättyneitä siksi, että olimme seurustelleet vain muutaman kuukauden, eivätkä kaikki edes tienneet sitä.

Kävimme uimassa hotellin katolla olevassa altaassa sekä ulkona syömässä hyvin. Kerroimme tyyliin kaikille vastaantulijoille menneemme juuri naimisiin.

Kolme viikkoa myöhemmin avioliittomme vielä siunattiin kirkossa kaikkien sukulaisten ja ystäviemme läsnäollessa ja pidimme kunnon bileet (josta tuo ylläoleva kuvakin on). Oli ihana kokea nämä molemmat tavat.

Näin vuoden jälkeen muistelen hymyssäsuin tuota päivää. Vuoteen on mahtunut todella paljon ja vaikka tuntuu että kaikki tuo olisi tapahtunut ihan äskettäin, tuntuu samalla siltä, että olisimme olleet yhdessä paljon kauemmin. On ihanaa olla naimisissa. On ihanaa olla vaimo. Tiedän ettei rakkautta tarvitse todistella avioliitolla, mutta itsestäni tuntuu hyvältä ja oikealta olla sitoutunut virallisesti juuri tähän ihmiseen näin.

On myös ihanaa miten edelleen vuoden jälkeen sitä on aivan korviaan myöten rakastunut. Oikeastaan vielä paljon enemmän. Rakkaus on syventynyt entisestään, hullua kyllä, mutta silti se sellainen vastarakastuneiden huumakin on yllä. Kaikkiin suhteisiin mahtuu myös karikkoja, niin meidänkin, mutta kaikesta huolimatta tiedän että tuon ihmisen kanssa haluan olla aina aina aina aina aina.

Tätä ensimmäistä hääpäiväämme olemme viettäneet perheen kanssa. Emme menneet romanttiselle illalliselle kaksistaan, vaan aloitimme päivän syömällä yhdessä lasten kanssa herkkuaamupalaa, kävimme Stadikalla uimassa, leikkipuistossa ja jäätelöllä ilta-auringossa. Väsyneet lapset kinastelivat auton takapenkillä ja me hymyilimme toisillemme etupenkillä. Kotona söimme pastaa, luimme iltasatua ja olimme onnellisia. Juuri niinkuin haluamme aina yhdessä olla.


MIKÄ IHMEEN BABYMOON?

5/06/2018

Aloin aluksi ihan leikkisästi sanomaan että menemme babymoonille, vaikka se minusta sellaista hassua jenkkien höpsötystä onkin. Niille joille termi on yhtä vieras kun itselleni vielä vuosi sitten, babymoon tarkoittaa lomamatkaa jonka pariskunta tekee kahdestaan ennen vauvan syntymää. Vitsi muuttui pikkuhiljaa tavallaan todeksi, kun tajusin että babymoon onkin aika kiva juttu. Rakastan matkustamista lasten kanssa, mutta välillä on kiva päästä reissuun ihan kahdestaan, etenkin kun emme ole vielä tehneet myöskään virallista häämatkaa.

Kun vauvamme pian syntyy, menee taas pitkään kunnes meille tulee mahdollisuus seuraavan kerran matkustaa kahdestaan, joten hyvä että päädyttiin tekemään reissu nyt. Mietittiin eri rantakohteita Euroopassa, mutta aika pian päädyimme siihen, että kivointa olisi tulla tuttuun paikkaan – eli isäni ja hänen vaimonsa luokse tänne Etelä-Espanjaan. Täällä voimme tehdä ruoat itse, tunnemme kaupungin lähes läpikotaisin, meidän ei tarvitse stressata vaikkapa nähtävyyksillä käymisestä, vaan voimme vaan ottaa iisisti päivä kerrallaan. Täällä meillä on turvana myös paljon ihmisiä, jos tarvitsemme apua jossain – jopa paikallinen synnytyssairaala on tuttu.

Vähän alle viiden tunnin myöhäisillan lento meni osaltani melko kivuttomasti, ja ajattelinkin koota postauksen vinkeistä matkustamisesta raskaana, alkuvalmisteluista itse matkaan. Mutta ensin tässä vinkkini onnistuneeseen babymooniin:

KOHDE – Babymoonin kohteeksi sopii ainakin omasta mielestäni helppo rantakohde, jossa ei välttämättä tarvitse liikkua hirveästi rannan ja altaan väliltä. Ihan hirveän kauaksi ei kannata kuitenkaan lähteä, jotta lentomatka pysyisi sidettävänä. Monia rokotuksia ei myöskään voi ottaa tai ei suositella raskaana ollessa, joten sekin kannattaa pitää mielessä matkakohdetta suunnitellessa. Myös kotimaasta löytyy ihania babymoon-kohteita, kuten vaikkapa aikuisille suunnattuja kylpylöitä. Nämä lähikohteet ovat hyviä vaihtoehtoja myös silloin, kun reissussa voi olla maksimissaan muutaman päivän.

AJANKOHTA – Reissun ajankohta kannattaa ajoittaa toisen kolmanneksen vaiheille. Tällöin odottava äiti voi yleensä parhaiten. Alkuraskauden pahoinvointi on monella väistynyt, olo on energinen eikä vatsa ole vielä häiritsevän suuri. Itse olen nyt viikolla 30 ja iso vatsa ja sen tuomat vaivat rajoittavat menoa jonkin verran. Toisaalta kunnon vauvamasun kanssa on ihana fiilistellä reissunkin päällä.

RUOKA – Raskaana ollessa on paljon ruokarajoitteita, joita etenkin ulkomailla kannattaa noudattaa. Onkin hyvä jos kohteessa on paljon vaihtoehtoja eri ravintoloista tai vielä parempaa, oma kokkausmahdollisuus.

OTA SELVÄÄ – Raskaana matkustaessa kannattaa jo ihan oman mielenrauhan takia etukäteen selvittää lähellä olevat lääkärit sekä paikallinen sairaala. Turvan tuntu auttaa nauttimaan matkasta paljon paremmin.

LUKSUS – Jos on sellainen ihminen, joka nauttii silloin tällöin pienestä luksuksesta, kannattaa siihen ehdottomasti babymoonilla panostaa. Ottaa hotellista vaikka astetta parempi huone, tilata sinne etukäteen tuoreita hedelmiä ja kukkia tai vaikkapa upgreidata paikat lenokoneessa busnesluokkaan. Kannattaa myös reippaasti mainita että olette babymoonilla, näin ollen saattaa saada eikoiskohtelua esimerkiksi ravintolassa.

ROMANTIIKKA – Ruusun terälehdillä koristellut vaahtokylvyt voivat kaikesta korniudestaan huolimatta olla myös olla ihana juttu – ja sellainen johoon ei ihan pian vauvan syntymän jälkeen tule yhdessä mahdollisuutta. Miettikää etukäteen mikä voisi olla teidän juttunne.

ÄLÄ STRESSAA – Babymoonin tarkoitus on tehdä romattinen reissu kahdestaan ja rentoutua. Keskity siis tähän, kun vaikkapa kaikilla nähtävyyksillä ramppaamiseen. Jos et jonakin päivänä jaksakaan tehdä muuta kun maata altaalla se on totaaliseen ok!

OTA KUVIA – Kameran läpi ei kannata koko loma viettää, mutta masukuvat reissun päältä ovat ihana muisto vielä vuosienkin päästä. Heittäytykää ihan turisteiksi ja pyytäkää tuntemattomia ottamaan myös teistä yhteiskuvia.

Onko siellä ruudun toisella puolen muita jotka ovat puolisonsa kanssa käyneet babymoonilla? Tuleeko mieleen lisää vinkkejä onnistuneeseen reissuun?


KAASOHOMMISSA

6/05/2018

Tein eilen mielessäni pienen aikamatkan viime kesään, kun meillä oli Oskun kanssa sekä vuosipäivämme tapailumme aloittamisesta, että pääsin ekaa kertaa vähän paremmin kaason hommiin. Olen nimittäin yksi kolmesta kaasosta ystäväni Pajun häissä tulevana kesänä. Käytiin yhdessä katsomassa tulevaa hääpaikkaa, mittailtiin, suunniteltiin ja fiilisteltiin. Tämän jälkeen istuttiin vielä yhdessä alas useammaksi tunniksi pitämään hääpalaveria. Saatiin mielestäni paljon aikaa – ainakin ideoita ja käytännän asioita paperille.

Jatkuvasti ajatukset menivät myös omiin viime kesän häihini, olihan meitä vielä lähes sama porukka kasassa kun silloinkin. Kun on jo järkännyt ja kokenut omat häät tuntui suunnittelukin paljon helpommalta. Sillä helpottaa kun jo vähän tietää omasta kokemuksesta, että mikä toimii ja mitä kaikkea pitää muistaa ottaa huomioon.

Samalla on ihana elää mukana sitä rakkaan ystävän jännitystä ja onnea. Kaason tehtävä onkin ennenkaikkea kunniatehtävä, miten ihana onkaan olla osana, tukena ja apuna toisen tärkeässä päivässä. Häät ovat ihania ja niistä pääsee nauttimaan vielä ihan eri tavalla kun tietää myös mitä kaikkea siellä kulisseissa ja juhlia valmistellessa on tapahtunut.

Omatkaan häät eivät olleet ihan sieltä perinteisemmästä päästä, kuten eivät nämäkään tulevat, mutta kyllä niihin ihan huomaamatta tulee paljon myös vanhoja perinteitä ja etikettisääntöjä mukaan. Parasta onkin että häät ovat juuri parin näköiset, eikä liiaksi mietitä että mitä vaikka jotkut iäkkäämmät sukulaiset ovat mieltä jos joku leikki tai valssi jää pois.

Olisi ihana kuulla myös teiltä jotain vinkkejä kaasolle! Jäikö vaikka omista häistä joku ihana juttu mieleen tai mitä kaikkea ehdottomasti kaason kuuluu muistaa tai tehdä? Näistä vinkeistä on apua varmasti tänä vuonna monelle!

Kuvat Teemu Höytö