Elämä oli tosi kivaa ja ihanaa aiemminkin, mutta jotenkin ihan erityistä nyt rakastuneena. Mennyt viikko on ollut melko tavallinen (vaikka harva viikko on ikinä tylsän tavallinen tai samanlainen), ja ollaan puuhattu ihan perus arkisia juttuja. Kaikki  on kuitenkin tuntunut jotenkin paljon merkityksellisemmältä nyt. Paremmalta ja kivemmalta.

Välillä on ihan naurettavaa olla näin hölmösti ihastunut. Pussailla puutarhamyymälässä, kikatella kahvilan tiskillä tai lähettää 100 tekstiviestiä yhden työpäivän aikana. Samaan aikaan se on maailman parasta. Miksi ei ottaisi kaikkea irti näistä fiiliksistä, tästä koko kropassa tuntuvasta onnesta? On ihanaa kun ei tarvitse jarrutella, järkeillä tai pelata mitään, olla vaan ja antaa mennä.

Kaikki on tapahtunut tosi nopeasti ja tuntuu hienolta että rohkenin hypätä kyytiin. Tuntuu hyvältä, että tehdään just niin kun meistä tuntuu, eikä niin miten kuvitellaan että pitäisi tehdä. Ja kaikki on mennyt tosi ihanasti juuri näin.

Meinasin tähän postaukseen listata viikon parhaita juttuja, mutta en pysty. Sillä kaikki on ollut parasta. Perus kaupassa käynnistä extempore-illalliseen. Viikko on siis ollut hyvin rakkaudentäyteinen. Tiedän olevani nyt ehkä tosi ärsyttävä leijuessani pää pilvissä, mutta hei, jos nyt kerran kymmenessä vuodessa.

Vihdoin se eilen koitti, nimittäin vuoden eka jäätelöpiknik pihallamme! Kylmä kevät on jatkunut yllättävän pitkään ja voi miten ihanaa olikaan vihdoin istua viltillä, ilman takkia, auringon lämmittäessä. Meillä on kesäisin tapana syödä päivittäin ihanan vihreällä pihallamme ja tällä kertaa kaupallisessa yhteistyössä Ingman tarjosi meille nämä jäätelöt.

Ingmanilta on saapunut hiljattain jäätelöaltaisiin kaksi uutta luomu-jäätelöä, vanilija ja suklaa. Uskoisin että tämä on iloinen uutinen monelle muullekin. Luomun kulutus kasvaa kokoajan ja monessa perheessä, kuten meilläkin, valitaan aina luomu kun sellainen vaihtoehto on vain tarjolla. Olemme vähentäneet maitotuotteiden käyttöä, mutta aina jogurteissa, juustoissa ja jäätelöissä ostetaan aina luomua. Luomu siksi, että halutaan syödä puhtaammin ja luonnonmukaisemmin, ympäristöä säästäen. Toivon myös, että luomuna elävävillä eläimillä on hyvät ja luonnonmukaiset oltavat.

Meidän aurinkoisella jätskipiknikillä kaikki saivat tehdä omannäiköisensä jäätelöannokset. Ingmanin luomu-suklaa -ja vanilijajäätelön kanssa herkuteltiin banaania, viinirypäleitä, mustikoita, pekaanipähkinöitä ja kinuskikastiketta. Okei, saatoin syödä jäätelö myös suoraan purkista. Herkuttelun lisäksi parasta oli tietenkin yhdessä tekeminen ja olo.

Ingmanin Parempaa perheille-kampanja rantautuu myös kaduille, kun joukko bloggaajia ryhtyy luomujäätelökärry-lähettiläiksi. Minä olen yksi näistä bloggaajista ja lauantaina 20.5. minua voi tulla moikkaamaan jäätelökärrylle Narikkatori-Tennispalatisi akselille klo 12-16. Jaamme silloin kärrystä Ingmanin luomujäätelöitä yhdessä Mou Moun Iinan kanssa. Jäätelön saa kärrystä ilmaiseksi, kun lisää kuvan perheen jädehetkestä Instagramiin hashtageilla #parempaakokoperheelle #luomu ja #ingman. Jokaisesta kuvasta Ingman lahjoittaa euron Pelastakaa Lapset Ry:n lomakotitoimintaan.

Olisi kiinnostavaa myös kuulla, että kuinka paljon teillä suositaan luomua? Miksi luomu on parempaa ja miksi sinä mahdollisesti haluaisit perheesi suosivan luomua? 

Joskus muutama vuosi sitten tunsin huonoa-omaatuntoa siitä, ettei meillä ole mitään virallista pääsiäisperinnettä. Nykyään meillä on perinne, ja se on sellainen että tehdään mitä huvittaa-perinne. Tänä vuonna se oli seuraavanlainen:

Pitkäperjantain perinne:
– myöhään nukkuminen
– pääsiäismunien etsiminen
– kahvila-aamupala
– 6,5h kampaamosessio (hiusten vaalentaminen)
– pizzaa kotiinkuljetuksella iltapalaksi

Lankalauantain perinne:
– pizzaa aamupalaksi
– Kiasma
– Takeaway kaakaot ja kauppareissu
– Pääsiäisdinneri perheen kanssa
– lisää munien etsimistä

Pääsiäissunnuntain perinne:
– suklaata, mämmiä ja pashaa aamupalaksi
– skeittaamista ja skoottaamista Alppipuistossa
– pitkät päiväunet
– sarjojen katselua

Toisen pääsiäsipäivän perinne:
selviää myöhemmin!

Minkälainen pääsiäinen teillä on ollut? Onko jotain perinteitä?

”Olipa kerran yksi poika joka meni Skidit Diskoon ja siellä oli heiluvia peppuja ja valotikkuja. Vessassa hän tapasi aikuisen kokoisen jättihämäkin, joka oli ihan kiltti ja tullut vain bailaamaan. Yhdessä he päättivät mennä shoppailemaan, koska se on kivaa. Ja sitten he ryömivät luolaa pitkin ostamaan popcornia. Hämähäkki metsästi seitillä myös pillimehua ja lisää popparia ja karkkia ja valotikkuja. Sitten he menivät takaisin tanssimaan. Hämähäkki kertoi, että hän tykkää tanssia koska silloin kun hän oli äitihämähäkkinsä mahassa hän näki siellä kauheasti värikkäitä värejä ja pilkkuja. Ihan samalaisia kun nyt täällä diskossa. Sitten poika pienensi itsensä pienennyssäteellä ja meni hämähäkin päälle, jotta näkisi värit paremmin. Sitten he menivät tanssilattian perälle reunaan, koska siellä on paras paikka koska sieltä tulee paljon savua ja sen seassa on hyvä tanssia ja leikkiä piilosta. Sitten hämähäkin piti lähteä kotiin, koska oli saanut luvan olla Skidit Diskossa vain hetken, mutta hän aikoo tulla taas ensi kerralla koska siellä on aina niin hauskaa”  Elvis 5v

Huomenna aamulla kannattaa olla sormi valmiina näppäimistöllä, kun pitkään odototetun Skidit Diskon liput tulevat myyntiin klo 09! Tuttuun tapaan liput myydään loppuun varmasti hetkessä, joten kannattaa napsauttaa liput ostoskoriin heti aamusta.

Lauantaina 22.4 järjestettävässä diskossa on meidänkin lemppari, eli supersuosittu Yo! Räps-räppiteema. Eikä tulevassa diskossa voisi olla esintymässä kukaan muu, kun paluun hiljattain tehnyt Kemmuru! Kuinka hauskaa, että omat lapseni voivat tämän jälkeen muistella joskus olleensa legendaarisen Kemmurun keikalla. Uskon että nämä räppi-iskät osaavat ottaa myös lapsiyleisön hienosti haltuun.

Kutosen mehudiskossa on varmasti riehakas meininki, toinen toistaan kovempien räppihittien soidessa taustalla. Viimeksi tanssilattialla  nähtiin ainakin limbo, breikkirinki sekä tietysti hienoja asuja, ilmapalloja ja pimeässä hohtavia kasvomaalauksia sekä vilkkuvia valoja. Diskon upeista visuaaleista pitää tuttuun tapaan huolen videotaiteilija VJ Sellekhanks.

Tanssimisen välissä voi käydä Fintelligensistä tutun Iso H:n riimipajassa, treenailla tussityöpajassa omaa tägiä tai käydä laittamassa katu-uskottavat letit hiuksiin. Diskoeväitä voi käydä ostamassa Vironniemen päiväkodin kioskista ja herkkuja voi syödä vaikka samalla StepUp Schoolin katutanssiesityksiä ihmetellen.

Kaikukadun bilekompleksi on siis varattuna vain ja ainoastaan lapsille (ja meille lapsenmielisille) kevään hauskimpaa tapahtumaa varten, nähdään siellä! Eventti löytyy TÄÄLTÄ ja liput huomenna TÄÄLTÄ.

Tässä ollaan me. Minä ja mun lapset. Mun perhe. Meidän perhe. Me. Joka päivä saan ihmetellä ja ihastella, miten olenkaan omalta osaltani tuonut maailmaan tuollaiset mahtavat tyypit. Samalla tulee usein ihmeteltyä sitä miten tämä elämä on tuonut tähän pisteeseen. Niin se on varmaan vähän kaikilla, ainakin välillä?

Nyt kun ystävät ympärillä alkavat olemaan siinä perinteisemmässä lastentekoiässä, tulee väistämättä välillä mietiettyä, mitäs jos minä olisin nyt samassa tilanteessa. Mitäs jos en olisikaan perustanut perhettä silloin nuorempana? Missä olisin nyt? Mitäs jos olisin tässä samassa tilanteessa, mutta ilman lapsia? Ei olisi ketään meitä, minä vain.

Voisi olla aika kovat paineet. Voisi olla yksinäistä.

Mutta tässä me kolme nyt ollaan. Mietitään että mitä illalla syödään, mitä leffaa mennään viikonloppuna katsomaan, haaveillaan kesästä, uimisesta, pyöräilystä ja jalkapallosta, suunnitellaan tulevia ulkomaanmatkoja ja muistellaan lämmöllä menneitä. Sitten siinä niiden välissä vaan ollaan. Tässä hetkessä. Kömmitään toistemme viereen sohvalle ja röhnötetään, silitetään hiuksia ja ollaan vaan.

Ollaan onnellisia toisistamme. Siitä että ollaan saatu elämältä juuri toisemme. Että ollaan tässä yhdessä. Me.

Kuvat Julian Schröpel / Simbayu Visual Arts