Kuten aiemmin kerroin, kuvattiin me&moment päivässä suosikkimme uudesta Meandin naistenmallistosta. Meandi on vuosi vuodelta kiinnittänyt enemmän huomiota myös äiteihin ja naisten malliston suunta on viime aikoina, ainakin omasta mielestäni, kehittynyt todella kivaan suuntaan. Meandin muutoin väri-iloittelusta ja näyttävistä kuoseista poiketen naisten vaatteet ovat värisävyiltään hillittyjä ja ihanan simppeleitä, kuitenkin juuri sopivalla määrällä pieniä yksityiskohtia.

Lemppareiden valinta oli vaikea, ja monta todella kivaa jäikin vielä kuvaamatta. Ja tämä on vasta ensimmäinen erä, myöhemmin tulee vielä lisää! Kaikista omimman näköiset vaatteet olivat luonnollisesti mustia, mutta rohkeana ajattelin testata myös muitakin. Myös malliston vaaleanpunainen college päätyy vielä omaan kaappiin.

Mutta mikäs näistä kolmesta asusta on teidän suosikkinne? KOMMENTOI ALLE JA VOITA SE OMAKSI! Arvon siis kaikkien kommentoijien kesken yhden voittajan, joka saa lempiasunsa omassa koossaan.
Arvonta-aikaa on ensi viikon perjantaihin, 20.2. saakka.

ASU 1
Batwing top
Pencil skirt

ASU 2
Fluid pants
Stiped batwing top
Holey cardigan

ASU 3
Sweat dress

Eli, osallistu arvontaan kommentoimalle lempi-asusi pe 20.2. mennessä. Kivaa viikonloppua! Ja kiitos muuten kaikille viime postauksiin kommentoijille, palaan niihin pian. Tänään juhlitaan ystävyyttä nimittäin! <3 Kuvat Ville Malja

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tietysti on ihanaa kun aurinko vihdoin taas paistaa ja pitkän ja pimeän talven jälkeen valoa taas riittää. En edes muistanut mihin kaikkiin asuntomme kolkkiin ne auringonsäteet uloittuivatkaan. Auringosta saa energiaa, uutta puhtia, ideoita ja hirveän vimman päälle tehdä kaikkea uutta. Samaan aikaan se on todella väsyttävää.

Oikeasti, olen ihan poikki. Kevään ja auringon myötä tulee myös hirveästi kaikkea tekemistä ja jos jokaisesta auringonsäteestä ei nauti täysillä tai käytä hyödyksi, tulee kaiken päälle vielä huono-omatunto. En turhasta yleensä stressaa, mutta nyt en oikein voi muuta. Stressi muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä on sekoittanut ihan koko kropankin. Tässä on kuulkaa tehty raskaustestiä ja epäily syöpää ja vaikka mitä, kunnes tajusin että tosiaan kaiken takana on stressi. Ja tuo ihana aurinko jostain syystä vain pahentaa sitä.

Oma tapani paeta stressiä ja alati kasvavaa tehtävälistaa on nukkuminen. Ja se onneksi onnistuu. Oikeastaan vähän liian hyvinkin. Nukkuessa pääsee hetksi lepuuttamaan väsynyttä mieltä, mutta samalla menee tehokasta puuhailuaikaa hukkaan. Ja sekös taas stressaa lisää. Mutta yritän olla itselleni vähän armollinen, jos tuntuu että herkkä mieli ei enää kestä tavararöykkiöitä niin saan sitten luvan pitää aivot narikkaan, vaikka niiden päikkäreiden avulla.

Toivottavasti ette ota tätä valitusvirtenä. Itsehän olen muuttoni järkännyt, uudessa kodissa odottaa vielä lattioiden maalaus operaatio ja olen haalinut vielä hirveästi kunnostettavia huonekaluja tähän kaiken päälle. Niin ja muuttoa edeltäviksi viikoinlopuksi on toki vielä reissut toisiin kaupunkeihin. Ja tulevatpa ne koulun pääsykoetehtäätkin juuri sopivasti tähän samaan. Ainiin ja avoimen kurssi alkaa kaksi päivää ennen muuttoa. Niin ja oliko meillä joku omakin elämä ja arki tässä samassa, pitääkö mun silti pestä pyykkiä, siivota, tehdä töitä ja ruokaa tämän kaiken keskellä? Mutta en siis valita. Halusin kirjoittaa tästä siksi, että varmasti joku muukin tunnistaa itsessään saman. Onko se nyt kevätväsymys vai mikä. Se on jännä, kun valoa ja aurinkoa on odottanut ja sitten kun se vihdoin tulee, se onkin väsyttävä ja raskas asia. Tai juuri sen auringon ja kevään koittaessa halii innoissaan itselleen hirvästi uutta tekemistä, tai pyöräyttää koko kodin ylösalaisin ja sitten huomaakin ettei energia riitäkkään.

Enpä olisi uskonut että stressi saa koko kropankin näin sekaisin. Ei ihme että muuttoa kutsutaan yhdeksi elämän stressaavimaksi asioiksi. Enkä ikimaailmassa olisi uskonut että ihana rakas aurinko saa olon näin väsyneeksi. On tämä elämä vaan kummallista, aina vaan se jaksaa yllättää. Onneksi kuitenkin tästä kaikesta seuraa jotain hyvää. Pitää vaan muistaa että kaikki on meillä ihan tosi hyvin ja ihania asioitahan nämä ovat. Saadaan ihana uusi koti ja minä pääsen vihdoin opiskelujen ohessa tapamaan uusia ihmisiä ja jumppaamaan aivoja.

Onko muillakin keväyväsymystä ilmassa tai vaikuttaako kevätaurinko teihin väsyttävästi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Koska en ole pitkään aikaan tehnyt rakastamani listoja, tein nyt muutaman lyhyen.

IHMETYKSEN AIHEITA
-tinder
-oharit
-sekopäät
-ihmiset
-elämä

ASIAT JOTKA OVAT NAURATTANEET
-kaverin kultaketjuilla koristeltu silmälappu
-tinder
-sekopäät
-ystävät
-lapset

SURULLISET ASIAT
-ikävä
-menettämisen pelko
-mustasukkaisuus

STRESSAAVAT ASIAT
-muutto
-aikataulut
-kiristävät farkut
-kiire

IHANAT ASIAT
-kainalossa nukkuminen
-pinaatti-feta pasta
-turhista tavaroista eroon pääseminen
-uusi koti
-ystävät
-yllättävät kohtaamiset
-fiksut ja huumorintajuiset lapset
-söpöt pojat ja miehet
-musiikki
-pussailu taksin takapenkillä
-neljältä iltapäivällä paistava aurinko
-kesän miettiminen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mulle tuli viime talvena blogiin kommentti joka meni suunnilleen näin ”kamala toi sun takki, tekee susta ihan hirveen läskin näköisen, ei kannattaisi käyttää tuollaisia epäimartelevia vaatteita”. Ja tiedättekö mitä, sillä hetkellä ihastuin jo valmiiksi tykkäämääni takkiin vielä vähän enemmän. Jonkinsortin pieni anarkisti minussa varmaan asuu, sillä sen kommentin jälkeen halusin käyttää takkia vaan entistä useammin.

Ei ole mitään väliä miltä jokin vaate näyttää, onko se juuri omalle vartalotyypille sopiva, jos se päällä tuntuu hyvältä ja itsevarmalta. Ihan naurettavaa että isompikokoisten ihmisen pitäisi aina kiinnittää huomiota siihen että vaatteiden leikkaukset imartelevat ja hoikistavat ja tuovat parhaat kohdat esiin tai vievät huomion niistä ”huonoista” muualle. Miksi? Ettei muiden tarvitsi katsella? Höpönpöppöä. Minä ainakin kuljen leuka pystyssä läskitakissani ja ihan kaikissa muissakin vaatteissa missä haluan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vietin viime lauantain lepostelupäivän merkeissä. Päivään kuului ensin brunssi Arlan uusia jogurtteja maistellen, sitten kierreltiin hetki EMMAssa jonka jälkeen pari tuntia vierähti mindfulnessin, eli hyväksyvän läsnäölön harjoituksilla. Meillä oli muunmuassa mielenjoogaa, tietoisen hengityksen harjoitus sekä hyväksyvä tietoinen läsnäolo aterialla-harjoitus. Vaikka harjoitukset toimivat itselleni lähinnä rentoutumisella, ja nukahdinkin muutamaan otteeseen, ovat nämä asioita joita olen pitkään pyöritellyt mielessäni. Nimittäin sitä hetkessä elämistä. Mutta kuitenkin sillätapaa hyväksyvästi, ettei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa jos siinä ei aina onnistu. Mindfulnes opettaa meille hyväksyvää ja tietoista läsnäoloa elämässä. Opimme elämään tässä hetkessä emmekä ole ajatustemme vankina. Tiedostamalla itsemme ja automatisoituneet toimintatapamme pystymme valitsemaan oman toimintamme tilanteissa jotka vaikka aiemmin aiheuttivat meille stressiä.

Stressin hallinnan lisäksi itseäni tietoisessa läsnäolossa kiinnostaa juurikin vain niistä hetkistä nauttiminen. Meillä on vai tämä elämä, ja kuten varmaan kaikki huomaatte, se menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Kauneutta on niin pieniessä asioissa ympärillä. Mutta paahtaessa tukka putkella ja tulevan viikon ruokalistoja suunnitellessa moni niistä hetkistä ja asioista menee ohi.

Tästä yksi elämä – elä se täysillä- aiheesta päästäänkin lempiaiheeseeni. Itsekkyyteen. Kun muutama vuosi sitten erosin sen tajusin, en voi elää muita miellyttääkseeni tai tekemällä niin kuin minulta odotetaan. Tämä on minun ainut elämä enkä hitto soikoon aio elää sitä onnettomana! Joskus se vaatii suuria tekoja, kuten eroaminen. Joskus ne taas voivat olla ihan pieniä asioita, kuten pitkä suihku.

Mindfulnessin jälkeen keskustelumme ajautui aiheeseen jossa mietimme minkälaisia tapoja meillä on nauttia arjesta ja jaksaa siinä äitiyden keskellä. Ja nopeastihan se yksi yhteinen tekijä sieltä löytyi, itsekkyys. Joku pitää päivässä yhden hetken jona keittää kahvit ja vaahdottaa maidon hitaasti, rauhassa, oman rutiininsa mukaan. Silloin koko muu maailma saa vaikka räjähtää ympärillä, tai ainakin sisarukset tapella keskenään, maidot kaatua ja myslit lentää. Toinen taas on päättänyt että lasten passaaminen saa riittää ja kolmas sitten nukkuu juuri niin pitkää kun haluaa.

Itse teen näitä kaikkea ja myös silloin muutama vuosi päätin etten vain tee enää asioita joista en pidä. Lähdin kesken lasten pääsiäiskirkon, siellä ei ollut kiva olla. En enää nähnyt velvollisuuden tunnosta vauvamuskarissa tapaamiani äitejä, joidenka kanssa minulla ei oikeasti ollut mitään yhteistä. Se oli todella vapauttavaa. Aloin tuntemaan että ihan oikeasti pitkästä aikaa taas elin elämääni itseni ja oman onneni tähden, ehkä vahvemmin kuin koskaan ennen.

Itsekäs-sanalla on kuitenkin ikävä negatiivinen sävy. Monesti sitä joutuukin puolustella että pitää olla terveellä tavalla itsekäs tai hyvällä tapaa itsekäs. Mikähän olisi hyvä termi sille että elää elämäänsä niin kun se itselle parhaalta tuntuu? On jotenkin oletus että kun on lapsia pitäisi koko elämänsä omistaa heille. Toki niin jokainen äitikin tekee, mutta harmillisen moni uppoaa siihen maailmaan ihan täysin. Kun voi kuitenkin samalla olla hyvä äiti ja elää silti nauttien siitä ihan omasta elämästään.

Pikkulapsiaikana ei ehkä aikaa ole jatkuvaan läsnäoloon, joka hetkestä nauttimseen ja kaikkien ikävien asioiden jättämiseen pois. Mutta ihan varmasti päivässä on edes yksi pieni hetki jolloin vain keskittyä siihen. Hengittää vaikka muutaman kerran syvään, viskaamalla kaikki ajatukset pois mielestä, olla siinä hetkessä, tässä elämässä. Itsekäästi.

Lisätietoja mindfulnessista www.hetkia.fi, kiitos osasta kuvista Kaisulle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.