Ai vitsit. Tiedättekö sen ihanan tunteen kampaajan jälkeen? Kun hiuksista on napsaistu useampi sentti, ne on värjätty ja tehty hoitoja, päänahkaa rapsuteltu ja hierottu ja lopulta jokainen suortuva muotoiltu herkullisen tuoksuvilla aineilla. Sormet hakeutuvat kokoajan haromaan ja tunnustelemaan pehmeää tukkaa ja päätä tekisi mieli vain heilutella puolelta toiselle.

Kävin eilen äitini luona, Katjamariateamissa, pätkäisemässä itselleni lyhyen polkan. Tai itseasiassa olin jo edellisenä viikonloppuna vähän itse pätkinyt sitä, mutta tiedätte varmasti myös millaisia tuloksia kotiparturoinnilla yleensä saa aikaan… Hiukset tasoitettiin ja niitä lyhennettiin pikkuisen lisää. Juurikasvu värjättiin piiloon ja latvoihin laitettiin vähän kuparia kiiltoa antamaan. Se näkyy kivasti auringossa.

Sanon aina kaikille, että on kyllä niin ihanaa kun oma äiti on kampaaja. Olen koko elämäni aikana käynyt pakon edessä ehkä kolme tai neljä kertaa jossain muualla laittamassa hiukseni. Eivät nekään mitään ihan totaalisen epäonnistuneita kertoja ole olleet, mutta kyllä sillä on vain todella suuri merkitys kun kampaaja tietää tyylisi ja vastavuoroisesti luotat täysin hänen ammattitaitoonsa. On ihana istua kampaamon tuoliin osaamatta oikein tarkkaan sanoa mitä haluaa ja parin tunnin päästä ihailla täydellistä lopputulosta.

Jos muistatte, tuskailin alkuvuodesta hiusteni kanssa. Halusin jotain muutosta, mutten oikein tiennyt mitä. Suunnittelin kaikkea liian monimutkaista, kunnes lopulta oivalsin että se mitä juuri nyt kaipasin, olikin jotain ihan päinvastaista. Ei pitkiä kiharoita tai monimutkaisia ja megatrendikkkäitä värjäyksiä. Lyhyt polkka on just hyvä. Ainakin nyt toistaiseksi.

Kuvat Tommi Mäntysalo

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt olemme tulleet hiuskriiseilyyn viimeiseen vaiheeseen, siihen jolloin ainoana vaihtoehtona nähdään enään se kaikista epätoivoisin toimenpide. Nimittäin otsatukan leikkaaminen itse fiskarsseilla. Valitettavasti sekään ei kuitenkaan pelastanut tilannetta, vaikka tälä kertaa yritys ei ollutkaan täysin epäonnistunut.

Olen siis ollut kriisissä tukkani kanssa jo tovin. Se on tununut milloin tylsältä ja milloin taas liian räväkältä. En oikein tiedä minkä pituisena sitä haluaisin pitää, vai pitäisikö kohta pari vuotta ollutta polkka-mallia jo muuttaa kokonaan. Pelastukseksi olen viimeisen parin kuukauden aikana kokeillut mm hiusten lyhentämistä, keskijakausta, vaalentamista, suoravärejä (viimesimpänä tuota pinkkiä) ja nyt tosiaan viimeisenä oljenkortena sitten otsatukkaa.

Viimeksi kun, noin vuosi sitten, leikkasin itselleni itse otsiksen, meni se ihan pieleen. Tein sen samalla tapaa, hetken mielijohteesta. Mutta silloin siitä tuli ihan liian lyhyt ja aivan vino. Vinossa se on nytkin, muttei niin pahasti. Pituutta jätin tällä kertaa myös reippaasti. Sitten sitä on helppo kampaajallakin tasoittaa. Mutta tällä kertaa sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä olen jo ehtinyt alkaa kasvattamaan otsista pois. Johan se ehti viikon olla.

Koska hiuksia on tosiaan muutama kuukausi sitten taas jälleen kerran vaalennettu, tekisi nyt tietysti mieli sitten taas tummaa tukkaa. Kuitenkin kylppärin laatikossa kutkuttelevat myös sekä vihreä että sininen hiusväri. Nyt olisi sopiva vaalea pohja niiden testaamiseen. Sitten taas toisaalta tahtoisin nyt tähän väliin jotain tosi luonnollista. Jopa oman maantienharmaan hiusvärin kasvattaminen on käynyt useasti mielessä.

Onneksi olemassa on edes tuo luottomekkoni. R/H:n Mickey Square dress toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Sen voi vetää aina päälle, kun tuntuu ettei kaapissa ole MITÄÄN vaatteita. Onneksi on se. Se on täydellinen.

Oli miten oli, täällä on nyt siis i-h-a-n hirveä hiuskriisi päällä. Tukka tuntuu ihan tyhmältä ja jotain pitäisi nyt tehdä. Viimeisin vaalennus teki hiuksille myös tosi huonoa, ne ovat kuivat, pörröiset ja ohentuneet kauheasti. MITÄ MÄ TEEEEEN?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.