Lauantaina oli yksi elämäni jännittävimmistä ja onnellisimmista päivistä. En olisi voinut etukäteen uskoa sitä jännityksen ja hermostuksen määrää mitä sinä aamupäivänä koin. Säntäilin ja sähläsin aamulla, unohdin kokoajan mitä olin tekemässä, tiputtelin asioita, jäin kiinni asioihin, sain haavoja ja kolhuja kun yritin saada itseäni ja lapsia valmiiksi ajoissa. Se hermostus tuntuikin liittyvän enemmän siihen että saanko meikattua itseni ajoissa, onnistuuko meikki ja näyttäähän häämekko päälläni nyt sitten kuitenkaan hyvältä. Ylipäätään että selvitäänkö ehjänä ajoissa paikalle.

Äitini saapui meille ensimmäisenä laittamaan hiuksiani ja kaasot sekä valokuvaaja Teemu vähän sen jälkeen. Yksi bestmaneistä kävi myös tuomassa asematullinen Kaivokukasta saamamme kukat. Pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa matkaan. Lapset olivat toivoneet pääsevänsä kulkemaan limusiinilla häihin ja sellaisen sitten yllätykseksi tilasikin. Autossa jännitys alkoi vähän helpottamaan ja tunnelma oli iloinen ja ehkä vähän villikin Daruden pauhatessa kajareista.

Kun limusiini ajoi kirkon pihaan vastassa olikin paljon vieraita sekä ihan turisteja. Istuin pitkään autossa, sillä en tahtonut kenenkään näkevän minua etukäteen. Sirryimme sivuovesta morsiushuoneeseen jonne tuli myös isäni sekä mieheni poika. H-hetki alkoi lähestymään ja oma sähläykseni jatkui. Yksi irtokynsistä irtosi ja yritin liimailla sitä, Suntio tuli hakemaan meitä ja minä ryntäsin vielä vessaan.

Ensin lähtivät pojat, sitten kaasot ja lopuksi jäimme isäni kanssa kahdestaan. Jännitys alkoi käymään lähes sietämättömäksi. En ymmärrä miten minua saattoikin jännittää niin paljon, olimmehan kuitenkin jo naimisissa. Kun musiikinamme ollut Pachelbel Canon alkoi soimaan lähdimme minä isäni käsipuolessa astelemaan pitkin käytävää. Yritin kävellä mahdollisiman hitaasti ja ottaa rennosti. Kaikki olivat kehoittaneet minua nauttimaan ja yritin parhaani mukaan noudattaa sitä neuvoa.

Olimme kutsuneet kirkkoon aika paljon porukkaa ja ihanan moni oli päässyt paikalle. Vaikka en ole juurikaan uskonnollinen niin kauniit kirkot kiehtovat minua ja täytyy sanoa että tunnelma tuolloin oli ihan mielettömän kaunis. Vaikka Johanneksenkirkko on hyvin suuri tunnelma oli todella intiimi. Kävellesäni kohti alttaria pystyin tuntemaan kaikkien hymyistä ja lempeistä katseista välittyvän lämmön.

En nähnyt Oskua ennen kun olin vasta ihan lähellä alttaria. Hän tuli meitä vastaan ja isäni luovutti minut hänelle. Se tunnelma oli tosi herkkä ja korkettava ja me kaikki kolme liikutuimme vielä lisää. Halasin isääni ennen kun jatkoin matkaa Oskun käsipuolessa. Alttarille saapuessa muistin juuri ja juuri hengittää. En tiedä olenko koskaan tärissyt niin paljon. Se oli jännä tunne, sillä jännityksestä ja tärinästä huolimatta olin samaan aikaan tosi onnellinen ja iloinen.

Toimitus oli kaunis. Pappimme puhui perheestä, parisuhteesta ja rakkaudesta. Hän puhui yhteisestä intohimostamme musiikista ja tanssista johon myös parisuhdetta vertasi.  Sanoimme tahdon jonka lisäksi lausuimme sormuslupaukset ja annoimme toisillemme sormukset. En osaa yhtään sanoa kuinka kauan toimitus kesti, ehkä kymmenen tai viisitoista minuttia. Siunauksen jälkeen kanttori alkoi soittamaan toivomaamme Princen Diamonds and Perls-kappaletta janka tahdissa tanssahtelimme ulos.

Portailla vieraat heittivät päällemme riisiä ja samalla alkoi sataamaan aivan kaatamalla. Siirryimme sateen varalta tekemäämme b-suunitelmaan ja siirryimme viereiseen tilaan juomaan kuohuviiniä ja odottamaan sateen laantumista. Meillä oli myös ehkä maailman hienoin hääauto, jolla kävimme heittämässä kunniakierrosta keskustassa ennen juhlapaikalle saapumista.

Itse hääjuhlia vietimme ravintola Siltasessa, josta meidän koko juttumme alkoi. Kerron niistä sitten vähän paremmin myöhemmin, mutta se on pakko sanoa että häämme olivat aivan ihanat. Ihan meidän näköiset. Kuvittelin ne toki ihaniksi, mutta ne olivat vielä enemmän! Yksi elämämme onnellisimmista ja hauskimmista päivistä! Oli ihana jakaa tämä kaikki rakkaiden sukulaisten ja ystävien kesken. Kaikki oli vaan niin kaunista ja ihanaa ihanaa ihanaa! Meidän mielestä maailman ihanimmat häät <3 Kiitos kaikille mukana olleille!

Jos postauksen ajatus on toiminut (ja kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, heh) niin olemme hetki sitten sanoneet toisillemme toistamiseen tahdon kun avioliittomme on siunattu perheen ja muiden läheisten läsnäollessa.

Maistraatti -ja kirkkohäiden järjestäminen näin lyhyessä ajassa on ollut ajoittain stressaavaa, mutta yllättävän hyvin olemme saaneet kaiken kasaan ilman vuosien hössöttämistä ja bridezillaksi ryhtymistä. Kiitos tästä kuuluu myös kaasoille ja bestmaneille. Emme halua juhlistakaan mitään kovin ihmeellisiä tai välttämättä edes kovin perinteisiä, vaan enemmän että ne ovat meidän näköiset. Huomenna sitten nähdään miten se onnistui ja että sotkiko sade kovasti suunnitelmiamme.

Kun häähumusta toivutaan pääsemme toivottavasti myös palaamaan kysymyspostaukseen lähettäminne kysymyksiin! Ja toki palailen hääjuhliinkin sitten vähän paremmin!

Yhteistyössä Batel Butiquen kanssa

Heti kun rupesimme miettimään häitä tuli aika pian mieleen ajatus häämekosta. Maistraattiin halusimme mennä melko arkisissa ja yksinkertaisissa vaatteissa, mutta kun meillä on edessä vielä kirkkosiunaus päätimme että se tehdään vähän näyttävämmin.

Aluksi minulla oli ajatus midi-mittaisesta, firtarityylisestä kellohameesta, mutta selatessani pukuja netistä huomasin itseäni miellyttävän sitten kuitenkin melkoisen yksinkertaiset, boheemit, pitsiset ja satiiniset pitkät mekot. Huomasin myös melko pian että morsiusliikkeiden valmiit mekot eivät olleet yhtään omaa tyyliäni, joten aloin etsimään vanhoja vintage-mekkoja sekä selaamaan eri ompelijoiden sivuja.

Minua houkutti ajatus siitä, että mekkoni olisi joko jostain kaukaa 50-luvulta tai että se tehtäisiin vain ja ainoastaan minulle ja omien toivoideni mukaan, niin ettei kenelläkään muulla olisi samanlaista. Eräältä jenkkisivulta löysin ompelijan jonka yksinkertainen, mutta yksityiskohtainen tyyli vetosi minuun ja kuinka ollakkaan, hän asuikin Suomessa! Batel Boutiquen Batel Lindström tekee niin omaa boheemia mallistoaan sekä mittatilausmekkoja ympäri maailman. Sain itsekin huomata että taitava ompelija pystyy valmistamaan häämekon pelkkien mittojen ja kuvien avulla, ja hänellä onkin tyytyväisiä asiakkaita aina Australiassa saakka.

Olin pukuja etsiessäni tallentanut aina minua miellyttävät kuvat omaan Pinteres-kansiooni, josta minun oli sitten helppo jakaa Batelille inspiraatiokuvia haluamastani tyylistä. Batelin työhuone sijaitsee Vantaalla, mutta kiireisen aikataulun, omien menojeni sekä hänen kesälomansa takia emme ehtineet tavata kun vasta ensimmäisessä sovituksessa. Tämä olisi ihan normaali käytäntö jos asuisin ulkomailla, mutta muutoin toki olisimme voineet katsoa kankaat ja ottaa mitat kasvotusten. Laitoimme kuitenkin sähköpostia ja soittelimme, joten mekko saatiin valmistukseen myös ilman ensimmäistä tapaamista.

Batel Boutiquessa voidaan siis suunnitella häämekko alusta loppuun asti toivomusten mukaan tai vaihtoehtoisesti muokata jo olemassa olevia mekkoja. Batelilla on kokemusta on jo yli 500 häämekon suunnittelusta ja toimituksesta. Mittatilausmekon hintaan kuuluu luonnos ja suunnittelu, materiaalin valinta, neuvonta (tätä tarvitsin yllättävän paljon) sekä sovitus ja mahdolliset muutokset ja korjaukset myös jälkikäteen. Häämekkojen lisäksi tilata voi toki mekkoja, yläosia ja hameita myös muihinkin tilaisuuksiin tai vaikkapa kaasoille.

Omassa mekossani tulee olemaan erillinen body-mallinen yläosa ja hame. Kävin sovittamassa mekkoa ensimmäistä kertaa viime viikolla jolloin myös viimeiset stressit sen sopivuudesta kaikkosivat. Puku oli todella kaunis ja todella ammattimaisesti ommeltu. Yläosaan tulee paljon pitsiä, jonka tekemisessä ja käsin ompelussa on mennyt varmasti tuntikausia. Olen todella onnellinen että saan juuri sellaisen mekon kun tahdoin, juuri omien mittojeni mukaan. Päätimme lisätä vielä hihoihin vähän pitsiä sekä pienentää hametta sentillä, joten valmiin mekon saan hakea muutaman päivän päästä.

En vielä halua paljastaa miltä mekkoni näyttää ja lisäkseni se onkin nähnyt vasta vain sovituksessa mukana ollut kaasoni. Ylläolevista inspiraatiokuvista kuitenkin saa ehkä jotain käsitystä pukuni tyylistä. Lisää Batelin mekkoja löytyy hänen nettisivuiltaan, facebookista, instasta sekä livenä lokakuussa järjestettäviltä Love Me Do-häämessuilta.

Suosittelen ehdottomasti hääpuvun teettämistä ompelijalla, taitava tekijä osaa myös auttaa mekon suunnittelussa jos ihan tarkkaa visiota ei itsellään ole. Moni saattaa mieltää puvun teettämisen kalliiksi, mutta itseasiassa hinnat liikkuvat aika samoissa, ellei jopa matalemmissa hinnoissa valmiiden massapukujen kanssa jonka lisäksi teetetyn puvun voi jopa saada nopeammin kun morsiusliikkeen kautta tilatun.

En malta odottaa häitä ja nyt kun stressi kaikista järjestelyistä alkaa helpottaa sen tilalle on tullut kutkuttava jännitys. Vaikka olemmekin jo naimisssa tuntuu alttarille kävely ja kaikkien sukulaisten edessä rakkauden vannominen silti tosi jännältä, huh alkoi heti mahanpohjasta ottamaan vain pelkkä ajatus 😀

En ole tainnut ajatella ikinä ennen meneväni naimisiin. En ole kokenut että minun tarvitsisi todistella rakkauttani tai sitoutumistani sillä tavalla. En ole ikinä haaveillut häistä tai valkoisesta prinssessamekosta. Kuitenkin puhuimme lapsista, perheiden yhdistämisestä ja naimisiinmenosta oikeastaan heti kun aloimme olemaan yhdessä. Se vaan tuntui maailman luonnollisimmalta tämän ihmisen kanssa. Meidän molempien edellisistä suhteista oli jo aikaa ja olimme tahoillamme tottuneet elämään yksin. Molemmat meistä viihtyivät hyvin yksinään ja itsenäisesti, eikä kummallakaan ollut mitään tarvetta tai hinkua sitoutumiseen. Kunnes tapasimme. Kaikki muuttui sillä hetkellä.

Kun olimme olleen kuukauden yhdessä hän kosi. En oikein tiedä miten kuvailla sitä hetkeä. Istuimme eräänä tiistaiaamuna pihallamme aamupalalla. En ole ikinä tuntenut mitään sellaista. Mitään niin vahvaa ja väkevää. Päätimme mennä naimisiin heti. Itkin, nauroin, jalat eivät kantaneet, pyörrytti. Silti kaikki oli täysin selvää.

Halusimme mennä naimisiin totaalisen umpi -ja vastarakastuneina. Niin että toista ei meinaa pystyä katsomaan kun sydän meinaa pakahtua. Emme halunneet naimisiin todistellaaksemme mitään, vaan siksi että rakkautemme on niin syvää ja pyhää. Siksi että tahdomme olla yhdessä aina. Vauhti voi tuntua ulkopuolsen silmin hurjalta, mutta meille tämä oli ainut tapa. Oikea tapa. Molemmat olemme kokeneet rakkautta, tiedämme millaista on olla parisuhteessa ja millaista on olla vanhempi. Meillä on vahva usko ja halu tähän, joten miksi emme tekisi niin mikä tuntuu parhaalta? Miksi odottaa jos sydän sanoo toista?

Mietimme karkaavamme salaa naimisiin heti. Ottaisimme maistraatista todistajat ja kertoisimme kaikille vasta vihkimisen jälkeen. Se ajatus oli todella kutkuttava, mutta samalla halusimme juhlia rakkauttamme muiden rakkaidemme kanssa. Vaikka halusin hurauttaa maistraattiin samantien, takaraivossa kolkutti kuitenkin tunne etten voisi tehdä sitä ilman lasteni, vanhempieni ja veljieni läsnäoloa.

Päätimme mennä naimisiin ihan lähimpien sukulaistemme ja ystäviemme seurassa. Kuitenkin pienestä vihkimisestä alkoi kasvaa pikkuhiljaa vähän suuremat bileet. Maistraatin sijasta päätimmekin pitää kirkkohäät. Koko tämä rakkaustarinamme on tuntunut kuin joltain uskonnoliselta kokemukselta, joten halusimme sen juhlimiseen myös siihen sopivat puitteet. Kirkkohäissä vaatteisiin pitäisi myös panostaa enemmän, joten saisin sittenkin sen valkoisen kermakakun ylleni! Ja kun kerta saimme varattua hienon kirkon olisi hölmöä kutsua sinne vain muutama ihminen. Näinollen salahäistä alkoi kasvaa paljon aiottua isommat.

Takaraivossa kolkutti kuitenkin edelleen se kahdestaan naimisiin meneminen. Koska en kuulu kirkkoon ja tällä aikataululla aikusrippikoulun käyminen aiheutti kaikkien muiden hääjärjestelyiden keskellä vaan ihan liikaa lisää stressiä, päätimme tehdä molemmat. Menimme nyt maistraatissa naimisiin ja avioliiton siunaaminen meillä on syksyllä kirkossa. Näinollen saimme myös hääpäivän kesäksi, haaveissa meillä on nimittäin järjestää pienet festarit vuosittain hääpäivämme kunniaksi.

Maistraatissa naimisiin meneminen oli jännittävää. Halusimme pitää tilanteen suht rentona, mutta panostaa siihen silti vähän. Minulla oli päällä valkoista ja yllätyksekseni meillä oli myös ihan sairaan hieno hääauto koristeluineen. Emme olleet kertoneet etukäteen oikeastaan kenellekään ja todistajina meillä oli mukana ainoastaan veljemme. Vihkimisen jälkeen ajelimme ympäri kaupunkia, kuuntelimme musaa täysillä ikkunat auki, tööttäilimme ja vilkuttelimme ihmisille. Käytiin syömässä veljien kanssa jonka jälkeen suuntasimme kahdestaan hääsviittimme Clarion-hotelliin. Päivä oli täydellinen ja on tosi ihanaa että saamme kuukauden päästä vielä toisen samanlaisen päivän kaikkien rakkaidemme kanssa.

Hääjutut jatkuvat siis blogissa vielä vähän aikaa, tässä on vielä kaikenlaista pientä ja isoa järjesteltävää juhlia varten. En ole esimerkiksi vieläkään nähnyt tulevaa mekkoani eikä ompelija ole vastannut viesteihini viikkoon, joten pientä jännitystä on edelleen ilmassa. Mutta aika hienosti sitä näköjään saa parissa kuukaudessa ei vaan yhdet, vaan kahdet häät järkättyä 😀

Kuvat Tommi Mäntysalo

Jokainen ihminen, suhde ja rakkaustarina on erilainen. Joskus voi olla vaikea ymmärtää toisten päätöksiä jos ei ole ollut samassa tilanteessa. Ja aika harva on ollut juuri me, juuri nyt. Kukaan ei ole kokenut tätä ihan samaa mitä me kaksi olemme kokeneet toistemme kanssa.

Kun me tapasimme tuntui kuinka kaksi toistaan erotettua maailmaa olisivat vihdoin kohdanneet uudestaan. Emme koskaan tapailleet, säätäneet tai käyneet treffeillä. Me vain olimme yhdessä heti ja kokoajan. Rakastuimme heti. Kaikki mitä olimme ikinä ajatelleet tai toivoneet tapahtuvan kääntyi päälaelleen, sillä kumpikaan ei ikinä olisi voinut kuvitella mitään tällaista tapahtuvan. Mitään näin vahvaa ja syvää ja koskettavaa.

Se mitä yhdessä koemme ja tunnemme tuntuu hyvin pyhältä ja henkilökohtaiselta. Tuntuu usein että sitä pitää vaalia, sillä tämä on vain meidän kahden oma juttu. Samaan aikaan haluamme kuuluttaa koko maailmalle miten onnellisia olemme. Olemme suunnitelleet kotimme ikkunoihin kylttejä jotka julistavat ohikulkijoille TÄÄLLÄ ASUU RAKKAUS.

Välillä rakkaus on niin voimakasta että se vetää vakavaksi. Sen lisäksi että tämä on maailman hienoin, ihanin ja hauskin juttu, olemme todella tosissamme. Niin tosissamme, että halusimme naimisiin. Joten me menimme. Eilen, 26.7.2017, sanoimme toisillemme tahdon.