Osa varmaan huomasikin uutisista alkuvuodesta, että Indiedays ja Blogirinki yhdisivät voimansa, kun monimediayritys Kaleva osti näitä osake-enemmistön. Meille bloggaajille tämä muutos on näkynyt siinä, että tuonne toimisto -ja myyntitiimiin on tullut uusia kasvoja. Uusia blogituttavuuksiakin on tullut. Teille lukijoille tämä on tuskin näkynyt sitten mitenkään? Paitsi nyt.

Blogeissa mikään ei muutu. Samalla tutulla tyylillä mennään eikä osoitekaan vaihdu. Kuitenkin kun kaksi portaalia ”yhdistyy” voi tuloksena olla melkoinen sillisalaatti. Siksi päätettiinkin perustaa kolme blogiportaalia. Foodlover joka nimensä mukaan kokoaa alleen ruokajuttuja, Indedays joka keskittyy enemmän sitten muotiin ja kauneuteen – ihan niinkun alkuaikoinakin ja sitten Lifie, josta löytyy nämä elämänmakuiset jutut. Kuitenkin vaikkapa oma blogini löytyy noista kaikista, mutta riippuen sitten postauksen aiheesta, niin vain kyseiseen portaalin etusivulta. Meitä pääbloggaajia, tai kuten nykyään sanotaan vaikuttajia, jokaisessa portaalissa on viitisentoista, mutta nostoja sivuille tulee yli viidestäsadasta blogista – lukemista siis riittää!

Tämän uudistuksen tarkoituksena on nimenomaan palvella teitä ja helpottaa kiinnostavan sisällön löytämistä. Voi nimittäin olla turhauttavaa etsiä vaikkapa inspiraatiota viikonlopun illanvieton tarjoiluille, kun vastaan tulee vain postauksia uudesta sohvasta, kynsilakkatutoriaaleja tai kasvastuspohdintoja.

Homma siis rullaa entiseen tapaan, ainut mikä muuttuu on tuo pieni logo tuolla ylhäällä. Sitä klikkaamalla pääsee muuten aamulla avautuneelle uudelle sivulle. Itseäni ainakin kiinnostaa kuulla mielipiteitä! Vaikka mikään ei periaatteessa muutu, ovat tällaiset uudistukset aina tosi jännittäviä!

Niin ja toinen juttu! Sain eilen kuulla olevani TOP10 joukossa Inspiration Awards äänestyksessä!! <3 Kiitos ihan mielettömän paljon äänistänne! Vielä tämän viikon voi käydä antamassa äänensä mielestään inspiroivimmalle blogille. Awardseja vietetään parin viikon päästä ja tuttuun tapaan luvassa on mahtava ilta tunnelmineen, tarjoiluineen ja esiintyjineen (Elias Gould!! <3 <3 ). Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan myös yhteensä viisi avecillista lippupakettia juhliin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yritin tässä juuri muistella että kuinka monta vuotta olen ollut Instagramissa. Ehkä neljä tai viisi. Sinä aikana siellä on tullut julkaistua yli kolmetuhatta kuvaa. Blogia olen kirjoittanut pian kuusi vuotta. Blogikirjoituksia näyttäisi olevan kasassa reilut 1500 kappaletta. Snapchattiä taas olen käyttänyt aktiivisesti ehkä puolisentoista vuotta. Siellä snäppitulos on yli 10 000. Facebookista sitten puhumattakaan.

Teiniajoilta minulla ei ole yhtäkään päiväkirjaa tallella. Tavallaan se harmittaa, tavallaan taas ehkä ihan hyvä 😀 On kuitenkin kiva pitää nyt vähän modernimpaa lukua elämästään. Tykkään käydä aina välillä juurikin vaikka instasta katselemassa että mitäs sitä olinkaan tehnyt ja kauhistelemassa että ONKO TOSTAKIN JO SATANELJÄTOISTAVIIKKOA!?

Aina välillä kuitenkin mietin, että mitäs vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä? Edelleenkö nämä muistot ovat silloin tallessa? Mitäs jos blogi joskus vahingossa katoaa taivaan tuuliin tai insta lakkaa olemasta? Toisaalta, ne parhaat muistot elävät toivottavasti mielessä ja sydämessä mukana. Mutta olisi kiva sitä jättää jälkeensä jotain konkreettista lapsille, lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille.

Olisi ihanaa jos olisi aikaa, tai viitseliäisyyttä, kirjoittaa käsin ja kehittää valokuvia. Toisaalta nekin voivat yhtä hyvin tuhoutua tai hävitä siinä missä digitaaliset tallenteetkin. Kai se on vain ihmisellä joku sisäänrakettu tarve jättää muistoja itsestään? Mites te muut, kirjoitatteko päiväkirjaa tai tallennatte muistoja jollain muulla tavalla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Netissä on taas levinnyt hauska juttu, jossa lapsilta kysellään kysymyksiä äitiin liittyen. Mehän itseasiassa tehtiin blogiin samanmoinen toissakesänä ja nyt tästä facessa kiertäneestä kyselystä inspiroituneena taas uusi. Täältä löytyy Kaapon edelliset vastaukset ja täältä taas Elviksen. Kaapo halusi tänään myös ottaa minusta kuvia, joten ne sopivat hienosti vastauksen kaveriksi.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
Kaapo: Hyvää yötä
Elvis : Syö ruoka nyt

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
Kaapo: Kun sä näät meijät
Elvis : Se että sä annant meille karkkii

3. Mikä tekee surulliseksi?
Kaapo : Jos me rikotaan jotain
Elvis : Elokuvasta

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
Kaapo : Kun sä heität niin hyvää läppää
Elvis : Että sä kutitat

5. Millainen äitisi oli lapsena?
Kaapo : Kiltti
Elvis : Hassu

6. Kuinka vanha äitisi on?
Kaapo : 30
Elvis : Joo

7. Kuinka pitkä äitisi on?
Kaapo : 15 mittanen
Elvis : Tosi pitkä

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
Kaapo : Kirjoittaminen
Elvis : Tanssiminen

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
Kaapo : Itkee ja oottaa meitä ovella
Elvis : Itkee ja ottaa kreisit otteet käyttöön

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
Kaapo : Niin nopee kirjottaa
Elvis : Laulaa niin hyvin

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
Kaapo : Siivoo ja kertoo vitsejä
Elvis : Tilaa pizzaa

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
Kaapo : Juoksukilpailussa
Elvis : Vankilan johtamisessa

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
Kaapo : Ottaa kuvia
Elvis : Kirjottaminen

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
Kaapo : Pinaattikeitto
Elvis : Kasvissosekeitto

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
Kaapo : Oot niin kiltti meille
Elvis : Koska oot niin hauska

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
Kaapo : Minni-hiiri
Elvis : Hulk

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
Kaapo : Syöty ja hemmoteltu
Elvis : Leikitään ja mennään museoon

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
Kaapo : Meillä on samanlaiset silmät
Elvis : Molemmilla on etuhampaat vielä tallella

19. Mitä eroa teissä on?
Kaapo : Mulla on enemmän pisamia
Elvis : Mä tykkään leikkiä ulkona Einon kanssa

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
Kaapo : Hymystä ja sydämestäs
Kaapo : Koska sä sanot

21. Mikä on äitisi lempipaikka minne mennä?
Kaapo : Thaimaa
Elvis : Espanjaan

Linkittäkää tai liittäkää ihmeessä omat vastauksenne kommentteihin, niitä on hauska lukea 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Välillä sitä tulee mietittyä, että missä mä nyt olisin, jos en olisi silloin eräänä tammikuisena iltana, kohta kuusi vuotta sitten, perustanut tätä blogia. Sitä en tule ikinä tietämään, mutta sen tiedän varmasti, että se oli yksi elämäni parhaimpia ja merkittävimpiä päätöksiä. Tai siis oikeastaan ihan hetkellinen päähänpistohan se oli.

Blogi on antanut niin paljon. Ystäviä, harrastuksen, kokemuksia, elämyksiä, ammatin, suunnan tulevaisuudelle. Siitä on tullut tapa ilmaista itseään, jakaa ajatuksia, saada vertaistukea. Tämä blogi merkitsee monessakin mielessä minulle todella paljon. Olen kiitollinen että päivästä toiseen tulette lukemaan juttujani, katselemaan kuviani ja tykkäilette tai kommentoitte niitä. En voisi olla onnellisempi, että rakas harrastus on vähän kuin vahingossa muuttunut kokopäiväiseksi työksi, ammatiksi. Tai että sen ansiosta vihdoin keksin, mitä haluan isona tehdä.

Välillä myös mietin, että miksi te tosiaan luette tätä? En ole ikinä jaksanut kiinnostua mistään hakukoneoptimoinneista, lukijamäärien kasvattamisesta tai ylipäätään osannut ajatella tätä euron kuvat tai menestys silmissä. Olen tehnyt tätä täysin omalla tyylilläni, rehellisesti, sydämellä. Olen ilostuttanut, ärsyttänyt, naurattanut, itkettänyt, onnistunut, mokannut, aiheuttanut kohuja, ollut tylsä. Blogi on elänyt mukana elämässä, samoin kun minä. Ja tässä sitä nyt ollaan.

En osaa yhtään sanoa missä olen taas kuuden vuoden päästä. Tai mikä on blogin tilanne silloin. Mutta sen tiedä, että aion jatkaa samaa omaa linjaani jatkossakin. Opiskelujen takia blogi on nyt siirtynyt jaetulle ekalle sijalle, mutta nyt muutaman kuukauden näiden kahden kanssa tasapainoilu on mennyt mielestäni suhteellisen hyvin. Tuleva talvi tuo toki taas omat haasteensa kuvaamisen suhteen, kun päivässä on vain muutama tunti valoa. Mutta eiköhän me tästäkin selvitä.

Edelleen alkuviikon kannustavat kommentit lämmittävät mieltä. Sain samalla myös konkreettisen muistutuksen siitä, että tämä blogi on myös tärkeä teille. Ja se jos joku on aivan mielettömän ihana kuulla. Sillä niin paljon kun teen tätä itselleni, teen tätä myös teille. Ilman teitä ei tätä blogiakaan olisi enää olemassa.

Blogini on myös ehdolla Inspiration Blog Awardseissa yhdeksi inspiroivimmimmaksi blogiksi. Tänä vuonna kaksi blogia palkitaan yleisö -sekä lukijaäänestyksen perusteella Indiedays, Lifie sekä Foodlover kategorioissa. Kiitos siis jo paljon etukäteen, jos jaksatte käydä antamassa äänenne! Blogeja äänestyksessä on PALJON ja ne löytyvät aakkosjärjestyksessä tai haun kautta. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja gaalaan, olisipa hauska törmätä siellä!

Kuten kaikki tiedämme, on tärkeää saada palautetta työstään ja etenkin sitä hyvää palautetta tulee annettua ihan liian vähän. Vielä siis kerran, kiitos teille kaikista tsemppaavista viesteistä, kun fiilikseni oli todella maassa. Ja kiitos siitä kun olette siellä, käytte lukemassa ja tulette kadulla nykimään hihasta. Kiitos kiitos kiitos <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En oikein tiedä miten ja mistä aloittaisin. No ainakin ekaksi, Kiitos. Ja toiseksi, nyt on jo parempi. Kiitos siis ihan mielettömän ihanista sanoistanne. Ihan posket punastellen luin kommenttejanne viime postauksesta. Ne yllättivät ihan täysin. Niin paljon niin kauniita sanoja. Vau. Niitäkin hienompaa oli huomata, miten eläydyitte fiilikseen ja kerroitte omista kokemuksistanne. Se vasta on jotain joka auttaa tajuamaan, että tämä kaikki on vain osa normaalia elämää. Ehkä mä en olekkaan niin paska ja epäonnistunut, vaan että meillä kaikilla on hyviä ja huonoja aikoja.

Jo valmiiksi huonot fiilikseni kruunasi viime viikonloppuna pahansuopa ketju minusta keskustelupalstalla. Tiedän ettei niitä pitäisi IKINÄ lukea, mutta kun kyseinen keskustelu sattumalta osui silmiini, en voinut olla klikkaamatta sitä auki. Valheita, kunnianluokkauksia, täyttä soopaa ja paskaa viesti viestin perään. Viimeistään siinä vaiheessa olin valmis sulkemaan koko blogin ja poistumaan kaikkialta somesta tiukkaan takavasemmalle.

Onneksi päätin kuitenkin laskea viimeisenkin suojamuurin ja kirjoittaa rehellisesti fiiliksistä. Vaikka haluankin pitää tämän blogin pääasiassa hyvän mielen paikkana, haluan olla myös rehellinen. Sillä eihän kenenkään meidän elämä ole aina täydellistä. Sen lisäksi, että minä voin tarjota tätä kautta vertaistukea teille, saan sitä myös roppakaupalla teiltä. Viime postaus osoitti taas sen. Kiitos siis vielä.

Vaikka takana oli henkisesti tosi raskas viikko, eniten koko viikon aikana kyynelehdin eniten vasta kahtena viime päivänä. Liikutuksesta. Teille. Tai niinkun mun eksä sanoisi ”meni vähän spriteä silmiin”. Olette parhaita!

Keräilen tässä vielä viimeisetkin rippeet itsestäni ja palaan sitten huomenna paremmin kommenttien pariin sekä erään ihanan pikkumiehen synttärihaastiksen kera <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.