On jännä, miten sitä vaan vuodesta toiseen löytää itsensä aina välillä ihan kummallisista tilanteista. Sellaisista joihin ihan itse on itsensä saanut ja joka kertaa sitä ihmettelee, että mihin mä taaaas olen oikein ryhtynyt. Joka kerta sitä lupaa itselleen, ettei enää saata itseään sellaisiin tilanteisiin. Siis missä kädet tärisevät, sydän hakkaa ja tekisi vain mieli ottaa jalat alle. Paitsi että sitten tulee taas se uusi kerta. Kuten esimerkiksi muutama viikko sitten. Parastahan näissä kuitenkin on se, että kun pahimman jännityksen yli kun pääsee, sitä tajuaakin että hei tämähän oli aika mahtava juttu.

Rajala haki alkutalvesta erilaisia osallistuja uuteen valokuvakisaansa. Hakijoilta odotettiin sosiaalisuutta sekä persoonallista otetta omaan tekemiseen. Ja se oma tekeminen sai sitten olla jotakin sisällöntuottamiseen, valokuvaukseen tai vaikkapa videoiden tekemiseen liittyvää. Hakijoista koottaisiin kuuden hengen tiimi, jotka saisivat personoidun kuvauskaluston ja vuoden mittaan erilaisia tehtäviä. Yhdestä näistä vaittaisiin sitten ihka ensimmäinen Rajala Ambassador. Kilpailun tavoitteena on nostaa luovien sisältöjen arvoa ja kiriä niitä uudelle tasolle. Yksi Ambassadorin tärkeimmistä tavoitteista on innostaa suurta yleisöä valokuvaamaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa.

Kisa kuulosti niin hauskalta ja mielenkiintoiselta, että päätinpä sitten hakea mukaan. Puoli tuntia ennen haun päättymistä kuvasin läppärillä hyvin yksinkertaisen videon itsestäni ja liitin hakemuksen mukaan. Olin jo ehtinyt unohtamaan koko kisan, kunnes eräs aurinkoinen päivä vähän ennen joulua puhelimeni soi. Jouduin vielä tiukkaan haastatteluun puhelimitse (joka oli pikkasen noloa, sillä koko ratikka kuuli myös tämän puhelun), mutta muutaman päivän jälkeen sain sitten kuulla että pääsin mukaan! Siitä saakka onkin pitänyt sitten vain odotella, kunnes muutama viikko sitten osallistujat julkistettiin.

Ja se oli se apua, mihin mä taas olen ryhtynyt-hetki, josta alussa puhuin. Sydän kurkussa pamppaillen kävelin Rajalan Pro Shopiin tapamaan muita kisaajia sekä porukkaa Rajalalalta, kisaa markkinoivaa tahoa, lehdistöä, kouluttajia, yhteistyökumppaneiden edustajia ja ties ketä muita. Onneksi syke pian tasoittui ja kaikkien muodollisuuksien jälkeen pääsimme nopeasti itse asiaan.

Kaikki me kisaajat saimme testiin uudet Panasonicin LUMIX G kamerat sekä pikaisen opastusen niiden käyttöön. Tämän jälkeen meistä otettiin studiokuvat nettisivulle, jonka jälkeen pääsimmekin ensimmäiseen haasteeseemme. Eli kuvaamaan! Kaikki kisakuvat tulevat muuten aina tuonne Lähettiläät-sivulle, josta yleisökin pääsee niitä sitten äänestämään. Jokainen meistä kisaajista on tosi erilainen, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä että mitä kaikkea tästä oikein tulee. Enkä malta odottaa uusia tehtäviäkään! Uutta kameraa en ole ihan hirveästi ehtinyt vielä testailemaan, mutta on blogin viime kuvat ainakin otettu sillä. Eli toimii se ainakin! Meitä on pidetty vielä vähän jännityksessä, mutta sen verran olen saanut urkittua että ainakin yksiin levyjulkkareihin keikalle mennään kuvaamaan, lisäksi tulossa on myös villieläinsafaria pohjoisessa sekä joku pikkasen pidempikin reissu kulttuuriin pariin. Niin kivaa! Ja jännää! Onneksi mä taas kerran sain itseni ryhtymään tällaiseen seikkailuun!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Facebook muistutteli aamulla että näiden kuvien ottamisesta on tänään tasan vuosi. Kuvat on ottanut exäni, vanhalla pihallamme ja ne on otettu ensimmäistä Indiedays-postaustani varten. Olen siis kirjoittanut täällä jo vuoden! Siirtyminen blogini kanssa Indiedaysille kuuluu ehdottomasti merkittävimpiin asioihin, mitä urallani on tapahtunut. Muistan edelleen sen hetken ja fiiliksen, kun minuun täältä ensimmäisen kerran otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut alkamaan kirjoittamaan täällä.

Olin isäni luona Espanjassa, kun kesken päivän vain satuin vilkaisemaan sähköpostejani. Seuraavaksi kävinkin jo puhelinnneuvoteluja ja kävin läpi sopimuksia. Oli tosi vaikea olla hiiskumatta asiasta kenellekkään, olin samalla hurjan innostunut ja samalla jännitti ajatus siirtymisestä ihan megasuosittujen ja suurten blogien joukkoon. Olin tietysti myös hurjan otettu. Suomen suosituin blogiportaali haluaisi juuri minut.

Reilu vuosi sitten kesällä tiedossa oli jo, että siirtyisin tulevana syksynä blogini kanssa muualle kirjoittamaan. Kävin neuvotteluja muutaman lehtitalon kanssa ja itseasiassa kaiken piti jo olla selvää. Kunnes sain sen mailin. Tiesin heti että Indiedays on juttuni. Kaikkien muiden tahojen kanssa minulla oli epäilykseni, sopisinko sinne, onko tämä oikeasti minun juttuni, leimaituisinko liikkaa vain yhteen genreen? Mutta Indiedaysin kanssa ei. Sillä hetkellä tiesin että epäilykseni muiden tahojen kanssa eivät olleet turhia, pitäisi aina luottaa omaan intuitioon.

Viime vuoden keväällä punnitsin myös mahdollisuutta ryhtyä itsenäiseksi bloggaajaksi. Se tuntui yleistyvän paljon silloin, ja moni tuttu tekikin niin. Itse tunsin kuitenkin etten pystyisi yksin siihen kaikkeen. Domainien hankkimiseen, sivujen tekemiseen, mainosten myyntiin ja tietysti sitten vielä siihen itse blogin päivittämiseen… Vuorokauden tunnit eivät millään olisi edes riittänyt kaikkeen. Ainakaan jos olisin halunnut säilyttää saman tulotasoni. Tämä blogi kun tosiaan on päätoiminen työni. Bloggaaminen on myös melko yksinäistä homaa. Sitä useinmiten istuu yksin kotona koneen äärellä ja ihmiskontaktit tapahtuvat pääsosin virtuaalisesti. Joten on kiva tietää että taustalla on joukko ihmisiä, joihin tarvittaessa turvata. Ja useinmalle ihmiselle on tärkeä kuulua johonkin joukkoon, niin minunkin. Meillä kaikilla Indiedays-bloggajilla on tosi hyvä yhteishenki, vaikka kaikkien kanssa emme olekkaan ikinä livenä tavattukkaan.

Yhteisöllisyyden lisäksi portaalibloggaaminen tosiaan turvaa elannon. Kuukausipalkan lisäksi tienestejä kertyy yhteistöistä. Näiden sopiminen voi joskus kestää kauan, sähköposteja lähetellään kymmenittäin ennen kun saadaan kaikki asiat sovittua, lisäksi niihin saattaa liittyä vaikkapa bannereiden tekoa. Arvostan todella sitä että suurimmaksi osaksi joku tekee tämän kaiken puolestani. Silloin minä voin keskittyä vain tähän tärkeimpään ja rakkaimpaan, eli bloggaamiseen. Indiedays tarjoaa mukavasti hyvin erilaisia yhteistöistä erilaisten kumppanien kanssa, niistä voi sitten valita itselleen luontevimmat ja kiinnostavat jutut – jos haluaa.

Vaikka minulla olikin ongelmani edellisen portaalin kanssa, näen silti portaalissa bloggaamisen ehdottomasti hyväksi jutuksi. Etenkin kun tätä saa tehdä näin hyvien tyyppien kanssa, taustalla on hyvin ammattitaitoinen porukkaa. Portaalia on pyäritetty ennen kun minä edes tiesin mitä blogit ovat. Vaikka tämä on portaalille bisnestä, ei kukaan ikinä missään vaiheessa unohda että me bloggaajat kuitenkin teemme tätä hommaa sydämmellä ja että tämä on tapamme ilmaista ja toteuttaa itseämme omilla tavoillamme. Meillä on kaikilla täysi vapaus tehdä sitä ihan omaa juttuamme, vaikka portaalin alla bloggaammekin. Ja se on varmasti yksi Indiedaysin suuren suosion salaisuuksista.

Vuosi täällä on mennyt tosi nopeasti. En olisi koko asiaa edes tajunnut ilman fecebookin muistutusta. Vuoden aikana olen varmasti kehittynyt jonkin verran kirjoittajana – vaikka kirjoitusvirheitä vilisee edelleen, sori niistä! Itse blogi on varmasti myös kehittynyt siinä samassa kun minäkin. Mitä enemmän kirjoitan, sitä tärkeämmäksi tämä kokoajan muuttuu. Viimeisten vuosien aikana olen antanut itsestäni tänne enemmän kun ikinä. Kirjoittaminen on avannut omiakin silmiä siitä kuka ja millainen olen. Tämä ei tosiaan ole enää vain sitä alkuaikojen perhe-hömppää lastenvaatteista ja puuron syönnistä, vaan paikka jossa todella avaan sisintäni ja pohdin välillä tosi henkilökohtaisiakin asioita teidän kanssa.

On myös paljon asioita mitä en edelleenkään osaa. Ja ehken ikinä opikkaan. Kirjoitan mitä mieleen tulee, en osaa ajatella että mitkä aiheet toisivat lisää kävijöitä tai että jossain jutussa olisi nyt aihetta suureksi skandaaliksi. En yli neljän ja puolen vuoden bloggaamisen jälkeen tajua edelleenkään mitään mistään hakukoneoptimoinnista tai siitä miten voisin kasvattaa lukijamäärääriäni. Viikoittain hämmmäsyn siitä, että jotkut ihan tajunnan virtana kirjoittamani jutut päätyvätkin tosi suosituiksi ja taas postaukset joita olen suunnitellut ja tehnyt pitkään eivät aiheuttakaan teissä juuri minkäänlaisia reaktioita. Välillä tulee myös kausia kun en keksi tai ei huvita kirjoittaa mitään. Tämän vuoden aikana olen myös kokenut paineita. Paineita siitä olenko tarpeeksi hyvä tai suosittu näiden kaikkien muiden blogien keskelle. Aiemmassa portaalissa kun olin yksi isoimpia, täällä nyt lähes päinvastoin. Näitä paineita onneksi helpottaa esimerkiksi toimistusjohtajalta sunnuntai-iltana tuleva viesti: Huikean hieno toi sun viimeisin postaus! Blogikirjoittamista parhaimmillaan, onnittelut 🙂 !

Bloggaamisen lisäksi tämä vuosi on muidenkin töiden osalta ollut merkittävä. Blogin ansioista olen saanut hyvin mielenkiintoisia työtarjouksia. Olen ollut usempaan kertaan mallina, olen ollut emännöimässä tapahtumia, lapsetkin ovat saaneet malli -ja mainoskeikkoja, olen päässyt suunnitelemaan vaatteita kahdelle eri taholle ja mikä tärkeintä – tutustunut taas roppakaupalla uusiin mahtaviin ja lahjakkaisiin ihmisiin. Kirjaakin aloin kirjoittamaan – se tosin edistyy hyvin hitaasti, mutta varmasti. En kovin usein uskalla tätä edes itsekseni miettiä, (sillä tidättehän, se kellä onni sen kätkeköön) mutta vaikka vuoteen on hyvien asioiden lisäksi mahtunut myös paljon vastoinkäymisiä ja raskaita asioita, elän juuri nyt unelmaani. Saan tehdä sitä mitä rakastan. Kiitos kun olette mukana <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MUN TORSTAI 13.08.2015

7.30 Herätys. Herätyskello oli jäljessä ja olkkarissa yön yli latauksessa ollut puhelimen kello herättää ensin. Noustessani huomaan, että sängyssäni on poikittain kaksi ihmistä liikaa. Olen aika väsynyt, sillä olen valvonut edellisyönä liian myöhään googlaillessani koiranpentuja.

7.45 Lapset syövät aamupalaksi muroja ja minä käyn suihkussa. Kaikilla leppoisa ja hyväntuulinen fiilis.

8.34 Ulkona kodista. Koska pojat jatkavat päiväkotipäivän jälkeen isälleen ja illalla on myös ekat tanssitunnit, lastaan laatikkopyörän täyteen mm. vaihtovaatteilla ja rattaat. Ehdimme jo lähteä pihasta, kun huomaan puhelimeni kadonneen. Myös Kaapo haluaa ottaa lelun mukaan eskariin. Riennän takaisin kotiin etsimään näitä. Puhelinta ei löydy. Palaan pyörälle ja puhelin löytyy rattaiden kuomusta.

8.48 Pääsemme vihdoin lähtemään. Ensin Elvis päiväkotiin. Siellä on yllättäen vanha tuttu sijainen, josta tykkkäämme kaikki kovasti. Hän sanoo että näytän freesiltä (en ole) ja tulen hyvin iloiseksi. Eskarimatkalla törmäämme Kaapon bestikseen. Eskarissa Kaapo painuu heti koristelemaan tehtävävihkonsa kantta.

9.15 Olen takaisin kotona. Teen aamupalaa, syön ja kirjoitan edellisiltana aloittamani meikki-postauksen loppuun. Kuvittelen olevani valmis tunnissa, mutta… Meikkaan ja suoristan hiukset. Mekkoni on ryppyinen ja pistän sen pesukoneen silitysohjalmalle. Tämän ajan olisin voinut käyyttää järkevästi, mutta löydän itseni fecebookista.

11.10 Vihdoin valmis!

11.13 Hyppään kolmosen ratikkaan jolla ajelen Karhupuistolle. Puhun matkan äitini kanssa puhelimessa. Käyn Kalliossa Sandrossa, sillä he olivat veloittaneet korttiani viikonloppuna brunssilla vahingossa tuplasti. Hyvityksesi saisin lounasta, mutten tällä kertaa ehdi jäämään.

11.35 Kävelen Hakaniemeen ja ysin spora tulee juuri sopivasti. Jään Kaisaniemessä ja käyn Beamhillissä. Löydän kivan paidan ja hameen, mutten osta niitä. Jatkan matkaa Torikortteleille päin. Nään vanhan Tinder-matchini (johon olen viime viikkona törmännyt kummallisen paljon), hätäännyn ja esitän etten huomaa häntä.

11.55 Nään kaverini Cessin ja Tonyn. Käydään Basson Pop Upissa vaihtamassa Flow rannekkeet. Saadaan myös jäätelöä, jotka syödään ulkona ihanassa auringossa. Alkaa tulla vähän Flow-fiilis. Jatketaan matkaa Aleksille jossa eroamme ja minä lähden etsimään jotain vaattetta viikonlopulle. Matkalla törmään aurinkoiseen Idaan!

12.25 – 14.45 Monki, h&m, Lindex, COS, Stockmann, Gina Tricot, Stadium – huh!

14.45 Istuskelen Manskun ja Kalevankadun risteyksessä kaveriani Kaisua odotellen.

15.05 Safkaa skideille kirjan julkkarit. Saan ruokaa ja pidän melkein kokoajan toisen Hannan ihanaa vauvaa sylissä. Ja nään toki paljon muitakin tuttuja.

16.45 Hyvästelen Hannan ja kumppanit. Hanna usuttaa minut hyppäämään Teresa Välimäen kanssa kimppataksiin ja huruttelimmekin sillä Kaapelille IKEAn uuden kuvaston julkistamisdinnerille.

17.02 Hurjasti tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Ja hyvää ruokaa ja kivoja Ikea-uutuuksia. Ihme tapahtuu ja kieltäydyin viinistä moneen otteeseen. Pitää nimittäin säästellä kuntoa viikonlopulle…

19.40 Alan olemaan ihan loppu ja tekemään lähtöä kotiin. Osa jatkaa vielä Marimekon bileisiin. Törmään Ullikseen ja kävelemme yhtä matkaa kasin pysäkille.

19.59 Vaihdan sporaa Töölöntorilla, melkein kotona! Puhelimesta loppuu akku.

20.10 Kotona. Saan vihdoin riisuttua jalasta puoli numeroa liian pienet kengät. Pitää myydä ne.

20.15 Laitan puhelimen lataukseen ja keräilen itseäni hetken sohvalla. Sitten pieni sometauko.

20.30 Suunnittelen pyykkien viikkaamista ja kuvaan niitä. Laitan toisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

20.40 Sovittelen ostoksiani ja mietin viikonlopun vaatteita. Soitan Stadiumiin ja varaan sieltä huomiseksi sandaalit.

21.10 Ääniviestellen kavereideni Cessin, Peetan ja Pajun kanssa tulevasta viikonlopusta. Mihin etkoille mennään, kuka pistää mitäkin päälle huomenna ja miksi Monkiin ei ollut vielä tullut myyntiin kreisiä diskohametta jonka näin nettikaupassa.

21.20 Siirrän kuvat koneelle ja valitsen niistä tähän postaukseen käytettävät kuvat. Muokkaan kuvia, samalla chättäilen samojen kavereiden kanssa. Peeta kirjoittaa CVtä ja jahtaa sääskeä, Cessi yrittää miettiä mitä piti muistaa ja Paju on väsynyt. Naapuri grillaa vielä pihalla ja mietin inhoanko vai tykkäänkö sisälle kantautuvan sytytysnesteen tuoksusta.

22.30 Alan kirjoittamaan postausta. Välillä jään roikkumaan faceen tai ryhmächattiin. Löydän itseni googlailevan milloin koiranpentuja, milloin jonkun kiinnostavan jäbän wikipediaa.

23.40 Tajuan että kello on ihan sairaan paljon.

0.12 Tämä postaus on valmis.

0.13 Muistan ne pyykit.

0.14 Istun edelleen sohvalla ja mietin niitä pyykkejä.

0.15 Viikkaan pyykit, mutten laita niitä paikoilleen.

0.18 Ripustan märät pyykit koneesta kuivumaan

0.24 Muokkaan vielä vähän postausta, lisään linkit ja säädän kuvien paikkoja. Toki samalla edelleen chataten. Poistan vahingossa kaikki kuvat ja aloitan alusta.

0.47 Postaus on valmis ja mulla on nälkä. Syön nektariinin.

0.59 Hammaspesu ja meikit pois

1.04 NUKKUMAAN (pyörin sängyssä tunnin ennen kun nukahdan, ei olisi pitänyt juoda sitä kahvia dinnerillä!)

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.