Pari päivää ennen matkamme tuli mieleen että ripsinpidennys voisi olla aika ihana reissussa, voisi viettää päiviä rannalla sekä uida ja näyttää samalla ihmismäiseltä. Koko homma meinasi jäädä ajanpuutteen takia, kunnes ystäväni tuli tekemään minulle lähtöä edeltävänä iltana kotiini.

Otin kolme vuotta sitten ensimmäiset rispinpidennykseni ja pidinkin niitä putkeen noin vuoden. Huolovälinä minulla oli sillon neljä-kuusi viikkoa ja kokeilin vlillä vähän pidempää ja välillä lyhyempiä ripsiä. Silloinen ripsientekijäni oli todella hyvä ja taitava, jatkuvasta käsittelystä kuitenkin silmäni muuttuivat pikkuhiljaa aroiksi. Omat ripset myös lyhenivät huomattavasti, kesti muutaman kuukauden että ripset kasvoivat alkuperäiseen pituuteensa. Aroiksi silmät ovat kuitenkin jääneet. Kirkkaalla ilmalla en pysty olla ilman aurinkolaseja ja silmät rupeavat vuotamaan myös herkästi.

Tästä huolimatta, turhamaisuuttani tahdoin kuitenkin kokeilla ripsiä uudestaan. Muutaman kerran aiemmin olen niin tehnyt tuon vuoden käytön jälkeen aiemminkin eivätkä silmät ole ärtyneet enempää.

Ripsienpidennyksissä on lopputuloksen lisäksi ihanaa niiden laitto. Saa maata rauhassa, silmät kiinni 1,5 tuntia! Olen oikein tyytyväinen nyt kaksi viikkoa sitten laitettuihin ripsiin. Täällä Espanjassa kuitenkin yllätti siitepölykausi, ja niistä sainkin sitten oireita. Etenkin vasen silmä on kutissut ja välillä olen sitä hinkuttanut niin että osa ripsistä on irtoillut.
Minulle laitettiin tuollaiset aika pitkät ripset, en tykkää sellaisista ylipitkistä tekoripsien näköisistä härpäkkeistä, mutta olen sitä mieltä jos ripsienpidennyksen laittaa niin saavat ne hitusen näyttävämmät silti olla. Mitäs itse tykkäätte? (kuvat siis otettu tänään, kirppiksen ja heppatalli reissun jälkeen – kaksi viikkoa niiden laittamisen jälkeen)

Olen monesti sanonut että ripset ovat olleet yksi kotiäitityteni pelastus. On mahtava herätä aamulla, huonostikkin nukutun yön jälkeen, edes vähän ihmismäisen näköisenä. Ja nyt kesällä on ihana kun ei tarvitse meikata muuten yhtään, kokeintaan sipaista puuteria kaupungille mennessä. Silmämeikin käyttäminen ripsien kanssa on mielestäni muutenkin vaivalloista, meikkejä on hankala putsata ja silloin usein myös irtoaa turhaan ripsiä. Käyn mahdolllisesti huollatamassa ripsiä vielä kesän ajan, mutta pidempään en niitä tuskin tällä kertaa pidän, vaikka kuinka ihanat ne ovatkin tulee kuukausittainen huolto myös melko kalliiksi.

Olettekos muut kokeilleet ripsienpidennyksiä, minkälaisia kokemuksia itsellänne niistä on?

Kirjoittelinkin jo alkukeväästä lasten aurinkolaseista ja silmien suojaamisesta (täällä). Nyt muutama sana hetken trendikkäimmistä lasten aurinkolaseista – Babiatorseista.

Babiatorsit rantautuivat vihdoin muutama kuukausi takaperin myös Suomeen. Näitä laseja on aimmein nähty mm. Sarah Jessica Parkerin kaksostyttöjen päässä ja Helsingin Sanomatkin kertoivat niiden olevan juuri nyt trenditietoisen lapsen ykkösvalinta 😉

Lasit ovat BPA-vapaita ja kumiset sangat kestävät lapsen kädessä rajuakin kohtelua. Myös linssit ovat korkalaatuiset eivätkä naarmuunnu helposti.

Itse tykkään babiatorseista niiden ajattomasta muotuilusta ja simppeleistä väreistä. lasten lasit kun usein ovat yksinkertaiseti sanottuna aika rumia. Babiatorseissa on myös turvallisuuden, laadun ja ulkonäön lisäksi vuoden Lost and Found-takuu. Eli jos lasit häviävät tai rikkoontuvat, saat uudet!

Saimme lasien jälleenmyyjältä, Big Small Companylta pojille lasit. Kaapo testasi melkein jokaista väriä, kaikki näyttivät hyviltä, lopulta päädyin näihin ihan mustiin. Elviksellä on koko 0-3 ja Kaapolla 3-7 v.

Aurinkolaseja pojat eivät ole pitäneet nyt reissussa ihan niin paljoa kun olin etukäteen ajatellut. Lasit pysyvät kyllä hyvin päässä, mutta pikkuiset kädet nappaavat ne nopeasti pois. Aurinkolaseihin totutteleminen taitaa vaatia vähän treeniä.

Katoamistakuusta huolimatta ajattelin myös ostaa poikien laseihin optiikkoliikkeestä sellaiset muutaman euron maksavat hihnat. Jos vaikka lasit lentävätkin päästä vauhdissa, jäävät ne silloin silti talteen kaulalle roikkumaan.

Ovatko Babiatorsit jo tutut? Minkälaisia aurinkolaiseja teiltä lapsille löytyy vai onko uusien hankinta vielä edessä?

Kirjoitin aiemmin postaukseen että blogi ei ole lomalla, vaikka me olemme. Postaustahdista kuitenkin huomaa että tekemistä on riittänyt ja auringossa vietettyjen päivien jälkeen ei oikein jaksa muuta kuin kaatua väsyneenä nukkumaan.

Reissua on takana reilu viikko, aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Olemme jo kerenneet tehdä kaikenlaista, mutta paljon on vielä nähtävää. Koti-ikävää ja matkaväsymystäkin alkaa olla havaitavista, hermo on ollut vähän kireällä eikä niitä ole ainakaan auttanut vauhdikkaat lapset. Tietysti hermostuneisuus tarttuu – puolin ja toisin, mutta onneksi en sentään ole minä joka puskee ikenistään läpi uusia kulmahampaita.

Päätin tänään, kuumatunteisen päivän päätteeksi, että pysyn iloisella kesämielellä vaikka väksisin. On ihan mahtava tilaisuus että voimme olla täällä lämpimässä näinkin pitkän ajan, tavata rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Enkä halua varjostaa sitä muistoilla kuinka huusin ja kirosin lapsiani jonnekkin avaruuteen saakka kun toinen otti auton toiselta kädestä sadannen kerran, kuinka pikkuveli sai tuhannennen kerran hillittömät itkupotkuraivarit jostain tuntemattomasta syystä tai kun isoveli oli miljonnannen kerran putoamassa pää edellä uima-altaaseen juuri kun minä sain hyvän asennon aurinkotuolissa.

Paljon siis kesämieltä, lisää sitä rentoutta ja paljon jossain suuressa aidatussa ulkoilmassa olemista (jossa ei voi hajoittaa mitään), eiköhän sillä pystytä vetämään tämä loppulomakin sitten hymysuin. Kuvan kesä-äidistä (loman kylmpimpänä päivänä) otti ihana reissukaverini, Kaapo 3v.

Lasten suojaaminen auringolta on asia jota ainakin itse alan miettimään näin kesän tai lomareissun lähestyessä. Vaatteilla suojaaminen on helpointa ja kai myös turvallisinta, mutta rasvaa tarvitsee silti myös. Vaikka päällä olisi pitkähihaista, lahkeista sekä levälierinen hattu, on rasvaa hyvä levitää ainakin kämmenselkiin ja jalkapöytiin. Itse laitan aina rasvaa myös niskaan, rintaan, kaulaan sekä kasvoihin. Niin ja parin päivän takaisesta erheestä oppinena, jatkossa myös korvanlehtiin…

Alle kolmivuotiaille suositelaan käytettävän vain fysikaalisia aurinkorasvoja. Ne eivät sisällä parabeeneja eikä nanopartikkeleita, jotka edistävät niin rasvassa olevien kemikaalien imetymistä verenkiertoon että myös ilmassa olevien haitta-aineiden, kuten torjunta-aineiden imetymistä. Kemikaalisissa rasvoissa olevien kemikaalien on myös tutkittu tomivan erilaisten hormonien tavoin. Fysikaalisia luonnonkosmetiikkasuojavoiteita ei pystytä valmistamaan kuin 30 suojakertoimeen saakka. Fysikaalissa on huonona puolena myös niiden koostumus. Haitallisten ainesosien puuttuessa rasvat ovat todella paksua, tahmeaa sekä huonosti imetytyvää töhnää. Sitä on lähes mahdotonta saada putsatua huonekaluista tai lattiasta.

UV suojavaatteet ovat tosi käteviä ja suojaavat hyvin. Ne sopivat erityisen kivasti vesileikkeihin ja kuivuvat nopeasti. Monilta vaatemerkeiltä löytyy nykyisin uv-vaatteita, niitä voi löytyä myös lastentarvikeliikkeistä sekä apteekeista. Ulkonäkönsä puolesta suurinosa näistä vaatteista kuitenkin soveltuu parhaiten vain rannalle tai uima-altaalle.

Pienen iho on hyvin hyvin herkkä joten auringolle altistamista kannattaa todella välttää. Iho myös muistaa jatkossa jos se kerrankin palaa, jolloin se palaa jatkossakin aina herkemmin. Ja kaikki varmasti tietävät mitä riskejä auringonsäteille altistuminen aiheuttaa. Melanooma yleistyy Suomessa ja ihosyöpä on nuorten toiseksi yleisin syöpä.

Meillä on ollut aiemmin apteekista ostettuja fysikaalisia rasvoja lapsille, nyt kuitenkin niin moni asia jäi viimetinkaan, niin pojille nappasinkin vain päivää ennen lähtöä tollaisen ihan perusmarkettivoiteen kauppareisulta. Mutta kuulemma mitä isompi ja tunnetumpi merkki, sen turvallisempaa kaikinpuolin kemiallinen voide on.

Kevään aurinkoisiin päiviin ostetut kasvovoiteet kuitenkin lähtivät mukaan. Tuollainen puikko on on tosi kätevä kuljettaa kassissa, siitä on tosi kätevä käsiään likaamatta lisätä rasvaa pieniin nenänpäihin pitkin päivää. Tuo ACOn stikki on ollut hyvä, toinen mistä olen kuullut hyvää on luomukosmetiikkamerkin, Planet Kidin samanlainen.

Itse taas tykkään grillata itseäni ja valitettavsti toimin omalla kohdallani lähes päinvastoin kuin lapsia suojatessa. Eli mahdollisimman paljon paljasta ihoa ja pienet suojakertoimet. Kasvoihin, olkapäihin ja tatuointeihin laitan kokeampaa ja nyt ostin tuollaisen kympin suojakertoimen muualle, jonka pitäisi vielä tehtostaa rusketusta sisältämään karoteenillä. Hiuksiin käytän myös UV-suojaa, tuo Kerastasen suihke on vaikuttanut hyvältä.

Täällä aurinko onkin paahtanut kovasti, rusketus tarttui pintaan jo ensimmäisenä päivänä. Etenkin rannalla tai muuten tuulisessa paikassa ollessa aurinko polttaa todella salakavalasti kun paahdetta iholla ei tunne. Pojat ovat jo ihan papuja, vaikka heidät olenkin hyvin suojannut. itselläni taas punottaa olkapäät, kuten joka kesä aina aluksi. Miten nuo lapset aina päivttyvätkin niin kauniisti ja tasaisesti!

Ja asiasta toiseen, huomenna on siis Vappu! Täällä sitä ei taideta juhlia, mutta tällä alueella jossa ollaan asuu paljon Suomalaisia lapsiperheitä, joten luulisi sen jotenkin edes vähän näkyvän. Tällä viikolla tällä juhlitaan myös jotain ihan muuta, en vaan muista mitä.

Crocs sekä Lei-arvontojen voittajille on ilmoitettu, voittajat näkyvät myös aiemmista arvontapostauksissa. Ja muistuttelen myös tänään päättyvästä Arabian Angry Birds arvonnasta!

Pian on viikko takana elämää aurinkorannikolla. Lähdin matkaan avomin mielin ja rennolla asenteella. Ajattelin että lasten kanssa matkustaessa ei kannata liian tarkkoja tai suuria suunnitelmia tehdä. Ja niin se vaan tietynlainen lomahölläys ja aurinkoisuus myös tarttuu.

Vaikka lähdin matkaan yksin lasten kanssa on minulla täällä paljon seuraa ja apua isäni perheestä. Ei tietenkään tunnu niin rankalta jo pelkästään senkin takia että tietää apua olevan tarvittaessa saatavilla.

Yhtälailla se elo rullaa täälläkkin, on syötävä, pyykättävä, pissatettava ja huollehdittava sadasta musta arkisesta asiasta. Kova vahtiminenen lapsissa on myös uima-altaalla, nelikerrroksisen talon rapuissa sekä vieraan kaupungin vilkkailla kaduilla. Näistä arksisia runtiineja vastapainottamaan olen höllännyt sitten joissain muissa asioissa. Aamupuuron joukkoon on pursotettu kermavaahtoa – ostin jopa suklaamuroja, päikkärit on nukuttu silloin kun nukuttaa ja ranskalaisia on syöty varmaan yhtäpaljon kuin yhteensä koko viime vuonna yhteensä.

Ei me kuitenkaan ihan rappiolla olla, Kaapo alkaa olla kokonaan yökuiva ja Elviksellä alkoi eilen tuttivieroitus. Jäähypenkkikin on täällä ollut käytössä, sen virkaa toimittaa arinkotuoli terassilla. Nyt tulevaksi muutamaksi päiväksi on luvattu vähän huononpaa säätä ja mustat pilvet lähenevätkin parhaillaan vuorilta päin, toivottavasti ollaan yhtä rentoja edelleen sen jälkeen. Onneksi on Disney Channel…

Terkkuja <3