Synttäriputki jatkuu, tänään juhlitaan 4-vuotiasta Kaapoa! Onnea muru! Neljään vuoteen äitinä on mahtunut jos jonkin moista. Ja voin vain yrittää kuvitella mitä kaikkea ihmeellistä on pieni poika saanut kokea elämänsä ensimmäisten neljän vuoden aikana.

Jos olet syntynyt syksyn kuussa,
niin killut ja keikut omenapuussa.
Poskillasi on ompun puna,
tuotapa katselen lumottuna.
-Elina Karjalainen / Uppo-Nalle

Jos joku olisi sanonut minulle neljä vuotta sitten, että tulemme muutaman vuoden päästä kulkemaan koko perhe Crocseissa kesät talvet, en olisi uskonut. En silloin edes tiennyt että Crcosilla on muitakin kuin reikäsandaaleja – jotka taas yhdisin johonkin ihan muuhuin kuin urbaaniin kaupinkielämään. Takana on kuitenkin kolmas kesä kun crocsit ovat olleet meidän perheessä käytössä. Siinä välissä on ollut myös syys ja talvikenkää.

Kävimme tällä viikolla katsomassa Crocsin tulevan talven malliston hauskassa perhetapatumassa. Ja kyllä vaan, meille tulee taas ihan ehdottomasti Crocsit talveksikin. Itseasiassa mallistossa oli useampikin kenkä jonka saisi niin omasta kuin lastenkin mielestä nököttää pian eteisemme kenkähyllyssä.

Niin lasten kuin aikuistenkin kengistä löytyy todella paljon kirkkaita värejä, mutta myös tummempaa kuten metallinhohtoista mustaa värjeä karttaville. Aikuisille, naisille ja miehille on lisäksi aivan uskomattoman lämpimiä nahkaisia saappaita, kyllä niillä takenee tarpoa hangessa kovillakin pakkasilla.

Myös Crocsin talvikengissä on sama hieno ominaisuus kuin muissakin kengissä – uskomaton keveys. Millään muulla valmistajalla ei ole näin mukavia, tukevia, lämpimiä, mutta silti niin kevyitä kenkiä. Kyllä se vain on asia joka tekee askeleesta keveämmän ja loskasäässä tarpomisesta astetta kivempaa. Sekä aikuisen, mutta etenkin lapsen on kevyillä kengillä mukavampi ja helpompi liikkua.

Löytyykö teiltä muilta Crocsin kenkiä? Lapsilta, itseltänne?

Tamperelainen, vuonna 2012 Mira Vanttajan ja Hanna Virkamäki-Repon perustama, Uhana Design valmistaa persoonallisia ja omaleimaisia vaatteita ja asusteita. Laadukkaat tuotteet on sekä suunniteltu että valmistettu Suomessa. Vaatteissa kätetään paljon merinovillaa ja niissä on hienoja printtejä sekä eläinaiheita. Koruissa taas näkyy paljon vaneria, joka on alkuperältään Lohjalaista koivua. Itse olen ihan hulluna etenkin noihin rentoihin neulevaatteisiin, myös lapsille löytyy mallistosta katu-uskottavia t-paitoja.

Oli ihana päästä hypistelemisen lisäksi pukeutumaan Uhanan vaatteisiin viime viikonpoppuna järjestetyissä kuvauksissa Hunajassa. Taisin kokeilla melkein jokaista vaatekappaletta ja lopulta päädyin pukeutumaan ensimmäisissä kuvissa näkyvään mustaan uutuusmekkoon (joka on muuten aivan mieletön, näkyy täällä vielä paremmin) sekä toisissa kuvissa näkyvään siksakhuppuhuiviin sekä neulelegginsseihin.

Kuvaajana toimi ihana Kaisu Jouppi, jonka Muutama Hetki-blogi saattaa olla monelle teistä jo entuudestaan tuttu. Kaisu on kuvannut paljon tavallisia ihmisiä, joten hänen kuvattavana oli helppo ja kiva olla. Mitäs tykkätte Kaisun ottamista kuvista?

Tuosta sähkänsinisestä mekosta on tullut myös paljon kyselyitä, niin blogiin kuin facebookkiin ja instagramiinkin. Valitettavasti sitä ei taida oikein saada mistään, kyseessä on nimittäin Riikan mummon vanha Marimekon villamekko.

Minulla on pieni ongelma. Mitä tehdä melkein kaksivuotiaan uhmakkaan lapsen kanssa joka ei vielä kunnolla puhu? Noh, tapella ja kiristellä vaikka hampaita, kuten tähän saakka? Vai mitä kummaa te olette tehneet?

Tämä on TAAS joku vaihe numero miljoona, kohta se jo puhua pälättää ja sitten on taas uudet systeemit. Mutta nyt alkaa jo vähän rassaamaan tämä elo, kun vastaus kaikkeen on huutoa, kiljumista ja sitä ei ei ei ei eitä.

Ja ongelmahan on tuon jo valmiiksi tempperamenttisen uhman lisäksi on oikeasti se, että en ymmärrä mitä lapsi yrittää sanoa. Sillä menee sitten tietysti itsellään vielä enempi hermo. Ja sitten taas huudetaan. Mutsi sä et tajuu!!! Ja hän kutsuu itseään isoveljensä nimellä – ota siitä nyt sitten selvä..

Eihän tuo lapsikaan ei aina taida itse tietää mitä haluaa, joten niitä kommunikaatio-ongelmia on kyllä suuntaan jos toiseenkin. Suureen ääneen ja reippaasti draamalla maustettuna nämä haluamiset aina annetaan kuulua. Voi meidän naapuri-parkoja (itseni lisäksi siis).

Kyllähän Elvis paljon sanoja jo sanoo, nykyisin muutamia peräkanaa. Mutta myös monet sanat ovat vielä vain ensimmäinen tai viimeinen tavu tai jotain sinnepäin. Pitäisi myös itse yritää rauhottaa tätä arkista sirkusta ja hiljentää tahtia, sammuttaa radio, sulkea sähköposti ja pysähtyä kuuntelemaan entistä takermmin. Että ai mitä, äti me ää os kengä e isiin? Ai joo, äiti mennään ulos, kengät ja rattaisiin – joo mennään vaan.

Vuosi sitten kirjoittelin olevani ikäkriisitön ja allekirjoitan tekstin lähes kokonaan nyt myös 27-vuotiaana. Pieni kriisikin tosin meinasi syntyä kesällä, kun muistin seuraavaksi täyttäväni  jo 28 vuotta. Kriisi tuli lähinnä ajatuksesta että, mihin tämä aika on oikein kulunut! Pieni laskutoimituksen tarkistus ja johan oli taas helpompi hengittää. Vaikka kieltämättä tuntuuhan se aika hurjalta lähestyä kolmenkympin ikää.

Tuntemattomat ihmiset kyselevät jatkuvasti ikääni. Luulen sen johtuvan siitä että minulla on lapsia. Jostain syystä minut jatkuvasti luokitellaan teini-äidiksi, eivätkä kaikkit ihmiset katso asiaa kovinkaan suopeasti. Olen usempaan kertaan saanut selitellä tuikituntemattomille että kyllä minä olen näiden lasten äiti, en teini-ikäinen lastenhoitaja. Välillä se huvittaa ja välillä taas ärsyttää. Noh, luultiin minua hiljattain apteekissa myös 18 vuotta vanhemmaksi äidikseni.

Tällä tytöllä oli tänään mukava synttäripäivä. Pojat järjestivät kotonamme pienet yllätysjuhlat ja lahjaksi sain timantteja, yksi niistä roikkuu kuvissa kaulassani.

jakku: Vaasankadun kirpputori, farkkuliivi: Pull and Bear, tuubihuivi: H&M, paita: Springfield Women, hame: Bershka, kengät: Vans, koru: Uhana Design