Hui kun on ollut kylmä! Tuntuu kun oltaisiin hypätty kesästä suoraan talveen. Jotain kivaa kyllä siinäkin, saatiin nimittäin Kaapon vähän paksumpi Mini Rodinin camo-kuosinen pico-takki käyttöön. Elviksen pico-haalari on ollut käytössä jo pidemmän aikaa, se ei nimittäin ole vuorellinen kuten takki. En yhtään ymmärrä Rodinin logikkaa tässä asiassa, mutta meneehän tuo onneksi villahaalarin kanssa vielä nyt kylmemmillä keleillä.

Itselläni on jo jonkin aikaa ollut pieni laantuminen lastenvaateinnostuksen suhteen. Nämä camo kuosiset ulkovaatteet olivat kuitenkin vain niin hienot ja jäivät mieleen, että lopulta ne päädyin tilamaan. Takin ostin ihanasta Pikkulinnun kaupasta ja se olikin viimeinen kappale, mutta vielä sinne taisi jäädä muutama musta jos joku on ilman.

Suurin camo-kuosi trendi alkaa olla jo takanapäin, mutta kyllä nämä kauunkilaislapset vain näyttävät aika sulosilta armejahenkisissä vaatteissaan, vai? Tykkään että lastenvaatteissa saa olla vähän särmää vaaleansinisen lässynlässynlää-nallekarhujen sijasta. Pidän myös siitä että tämäkin kuosi on jonkun mielestä aivan ihana ja joku ei taas voi sietääkään sitä.

Aina jotakuta kiinnostaa kokoasiat, joten kerrotaan vielä niitä. Kaapon on noin 106 cm ja takki on kokoa 116/122, ja se olikin yllättävän reilu. Viimetalvinen salamahaalari sekä keväällä ostettu keltainen pico olivat kumpikin kokoa 104/110 ja ovat jo käyneet etenkin hihoista pieniksi. Nämä tämän syksyn mallit ovat taas selkeästi reilumpia kuin ennen. Elvis on noin 90 senttiä ja haalari 92/98 ja siinäkin kasvun ja villahaalarin varaa hyvin.

Poikien ihanat angoravillahuivit ovat Suomalaisen Kauneven, ja niistä pian lisää!

Tajusin tuossa hiljattain että olemme asuneet nykyisessä asunnossamme melkein puoli vuotta. Enään ei tekosyy ”vastahan me muutettiin” oikein toimi kun monet jutut kotona ovat edelleen puolitiessään. Eilen ja tänään onkin sitten maalisivellin heilunut ja pora surruttanut. Yksi maalattu seinä ja muutama taulu seinällä – heti näyttää taas vähän valmiimmaalta. Haaveena olisi että viikon loppuun mennessä kaikki listalla olevat hommat olisi valmiina. Tohkenen epäillä, mutta olisipa se vasta hienoa! Sen jälkeen olisi enään selvitettävänä tyhjän seinän ongelma. Ja ommeltava uudet tyynynpäälliset sohvalle. Ja pestävä parvekkeen lasit. Ja istutettava talvikukat.

Kirjoitin tuossa pitkät pätkät poikien huoneesta, mutta päädyinkin jakamaan postauksen osiin – asiaa oli niin paljon. Aiankin tuosta kerrossängystä, ja siinä nukkumisesta, saa aikaan ihan oman kiinnostavan postauksen. Luulisin myös että lasten puolipyöreä pöytä ja tuolit kiinnostavat ainakin jotakuta?

Mutta tällaista täällä meillä, siksi blogikaan ei ole päivittynyt kovin tiuhaan tahtiin. Huominen jatkuu raivosiivoamisella, pyykinpesulla ja toivottavasti parilla DIY/kunnostus jutulla. Palataan pian! Niin ja saa linkittää kivoja lastenhuoneita tähän alle!

Pääsin tutustumaan hiljattain blogiyhteistyön kautta vähän paremmin kotimaiseen Joutseneen, sen historiaan, ideologiaan sekä tuotteisiin. Joutsenen untuvaiset tuotteet ovat itselleni jonkinverran tuttuja etenkin nuoremmalta iältä. Muistan miten ihana oli päästä täidilleni yökylään, Joutsenen pehmoisiin peittoihin ja tyynyihin. Omistin joskus myös Joutsenen punaisen, parka-mallisen untuvatakin. Takki oltiin ostettu käytettynä ja lopulta, sen jäädessä pieneksi, se jatkoi kulkuaan taas uudelle käyttäjälle.

Sain valita Joutsenen uusista kevyttoppatakeista itselleni mieluisen mallin ja värin. Pitkä malli on heti ehdoton valinta, pitkä takki nyt vain on mielestäni niin paljon monikäyttösempi, mutta väri taas sellainen jota en olisi ikinä voinut edes päälleni kuvitella. Ennen kun sovitin sitä.

Oljen värinen kevytuntsikka on ihanan ultakevyt ja laadukkaan untuvan ansioista se sopii myös lähes ympärivutiseen käyttöön. Viileinä kesäiltoina sen voi vetää mökinpihalla päälle lämmittämään ja talvella se taas kuitenkin pitää lämpimänä hyvin pikkupakkasillakin – kerrospukeutumalla vielä kylmemmillä säillä. Tulevaisuudessa otan takin varmasti mukaan kaikille matkoille, se nimittäin menee todella pieneen tilaan. Katsokaapas tuota alinta kuvaa, siellä se takki on pussissa! Reissussa takkia on ihana pitää vaikka peittona auton kyydissä tai lentokoneessa matkatessa.

Neutraalia väriä on helppo yhdistellä monen kanssa, ja se näyttää kivalta myös vaatekaappini lähes kokonaan valoittaneen mustan kanssa.  Koska kyseessä on vuosia ja vuosia eteenpäin kestävä takki, on ajattomuus myös mallin ja värin suhteen tärkeää. Vai mitä tykkäätte?

Joutsen-untuvatyynyn onnekas voittaja on nyt arvottu ja ylellinen tyyny menee…
Uninen: Meillä nukutaan (ja välillä valvotaan) äiti ja tyttö tällä hetkellä samassa sängyssä. Untuvatyyny olisi ihana saada kun ei nyt itsellä mahdollisuutta sellaista ostaa. Mukana siis arvonnassa!

Tänään juhlittiin 3/4 perheemme synttärikuun sankaria, kun poikien isä täytti pyöreät 30-vuotta. Myös alkuviikosta juhlittiin vielä uudestaan viikko sitten 4-vuotta täyttänyttä Kaapoa. Niin ja minäkin juhlin railakkaasti perjantaina, ihan muuten vaan. Juhlahumun lisäksi viikoon on kuulunut paljon arkisia askareita, kuten aina. Kiireisiä kerhoaamuja, pyykkäystä ja siivousta, kumisaappaita sekä mitä tänään syödään ajatuksia Alepassa. Instagram on loistava systeemi ikuistaa nopeasti erilaiset juhla -ja arkitapahtumat pitkin viikkoa. Sellaiset hassut hetket joiden takia ei järkkäriä jaksa kaivaa esille. Kuinka moni teistä käyttää instagramia? Jos haluatte laittakaa nimimerkkinne – olisi tosi kiva käydä kurkkimassa myös vastavuoroisesti teitä!

Viime kuukausina blogin kävijämäärät ovat kasvaneet paljon, joten joukossa on ihan uusia lukijoita. Olen viimeksi esitellyt itseni kunnolla kun kohta kolme vuotta sitten tämän blogin perustin, ehkä olisi aika tehdä se uudestaan? Vai mitä olette mieltä? Olisiko teillä jotain tiettyjä kysymyksiä joihin kaipailisitte vastauksia? Voisin vastailla niihin samassa postauksessa? Laittakaa tähän alle jos jotain tulee mieleen!

Joutsen-untuvatyynyn arvonta jatkuu vielä huomiselle, käykäähän osallistumassa!
Huomenna tulossa myös untuvatakista asiaa.

Olen ennenkin kertonut että lämpenen hitaasti uusille sisustustrendeille. Yleinsä vaadin noin puolen vuoden sulatteluajan ja sen jälkeen voi helposti mennä toinenkin ennen kun saan sen touetettua. Ja näin kävi myös valokirjaimen kanssa.

Aloin keväällä etsimään sopivaa (eli sopivan hintaista, väristä ja kokoista) valokirjainta. Kirjaimella piti olla myös jokin merkitys. Koska kirjaimia tulisi vain yksi, ei se voinut olla jomman kumman lapsen kirjain. M (eli Minttu) kirjainta ei vain löytynyt sopivaa, ei myöskään äätä (eli äitiä), tai ainakaan kukkarolle sopivassa hinnassa. Sitten löysin OnnenOvi Lahja&Koti-kaupasta täydellisen A:n. A niinkuin rakkaaksi muodostunut kaupunginosa, jossa pojat ovat koko ikänsä eläneet, Alppila.

OnnenOvi oli minulle entuudestaan tuttu kauppa, satuin poikkeamaan sinne viime vuonna Tamperella käydessäni. Valokirjainten lisäksi valikoimaan kuuluu erilaisia siustustuotteita kuten vanhoja huonekaluja, mattoja, säilystyslaatikoita, värikkäitä keittiövaakoja ja paljon muuta piensisustustavaraa ja lahjaideoita. OnnenOvessa kannattaa nyt käydä piipahtamassa, sillä siellä vietetään viimeistä viikkoa muuttomyyntiä. Sen jälkeen liike muuttaa Koirakahvila Vainun tiloihin Satamakadulle. Samassa tilassa toimii myös koirakampaamo, aika hauskaa! OnnenOven tuotteita saa myös uudesta Bellapuodista.

Mitäs te tykkäätte valokirjaimesta? Vaikka se onkin vuoden takainen hitti toimii se mielestäni edelleen kivasti. Nyt olen muuten alkanut lämpeämään vihdoin myös kuparille ja niille ryijymatoillekkin… Perässä tullaan! Tuo iso-isoäitini vanha kaappi on muuten seuraava DIY projektini.