Muutama hassu auringonsäde menneellä viikolla sai tämän tytön ihan kevättunnelmaan. Edes monta päivää kestänyt räntäsade ei ole vienyt fiilistä pois. On ihana kun askel tuntuu kevyeltä, naama on kokoajan kuin hangon keksi ja silti kaikesta energiasta ja päässä pyörivistä ideoista huolimatta mieli on hurjan harmooninen.

Se on hieno tunne, kun on itse varma että kaikki tulee menemään hyvin. Sitä niin usein haaveilee ja haluaa jotain, mutta unohtaa keskittyä siihen mitä on tässä ja nyt. Jotenkin tuo kevään tuleminen taas palautti mieleeni tämän. Tuntuu että olen juuri nyt todella rakastunut elämään.

Ja se elämä. Se on yhtä vuoristorataa, iloja ja suruja. Oma asenne kuitenkin ratkaisee. Viimepäivien tapahtumat ovat myös muistuttaneet siitä, että myös ikävistä asioista voi löytää hyvää. Mummoni sai sydänkohtauksen. Se myös toi koko perheen koolle ja muistutti miten rakkaita läheisiä minulla onkaan. Ja mummokin on jo iloisella ja reippaalla päällä. Kaikki menee lopulta hyvin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kotiäitivuosina tuli monta kertaa viikossa kyläiltyä kaveriperheen luona tai toisinpäin. Aikuiset tekivät ruokaa lapsille, sitten yritettin jotenkin syödä yhdessä, sen jälkeen vanhemmilla oli haaveissa rauhallinen kahvi -ja rupatteluhetki samalla kun lapset leikkivät keskenään. Mutta usein se rauhallisuus ainakin jäi haaveeksi vaan. Vaikka oli tosi kiva nähdä muita aikuisia ja tutustuttaa lapsia toisiinsa, niin päällimäisenä muistona niistä kyläilyistä on jäänyt sellainen aikamoinen kaaos. Jokainen lelu ja kirja piti repiä kaapista alas, kaikki halusivat sen saman lelun ja jatkuvasti joku kaatui, sormi jäi oven väliin tai piti päästä potalle. Kyläilyn jälkeen tiskiä oli normaalin viikkomäärn verran ja lastenhuoneen siivoamiseen meni tunteja.

Työelämäään palaamisen ja päivähoidon alkamisen jälkeen myös kyläilyt ovat jääneet vähemmälle. Lähinnä ainut kosketus niihin on ollut sitten lasten kaverisynttärit. Kun 10-15 Ville-Petteriä vetää sokeriöverit ja leikkii samaan aikaan piilosta, taistelukleikkiä ja rakentaa pikkulegoilla, niin tunnelman lisäksi huipussaan ovat desibelit. Ehkä näistä alatajuisista mielikuvista johtuen en ole hirveästi järkännyt mitään kaverikyläilyjä. Omien kavereiden kanssa ollaan nähty ilman lapsia ja lapset ovat sitten leikkineet kavereidensa kanssa päiväkodissa tai ulkona pihalla ja leikkipuistoissa.

Eilen kuitenkin kutsuttiin naapurin pojat kylään. Molemmat saman ikäisiä kun meidän lapset. Henkisesti varauduin taas kauheaan sekoiluun. Hälinään, huutoon, kiljuntaan ja totaalisen kaaokseen. Mutta mitä vielä! En muista milloin viimeksi itselläni olisi ollut noin ”helppo” ilta. Mihinkään nahisteluihin ei tarvinnut puuttua, kukaan ei valittanut ettei ole mitään tekemistä tai toinen ei suostu leikkimään toisen kanssa. Pojat leikkivät reilun pari tuntia tosi ihanasti ja rauhallisesti, välillä yhdessä, välillä erikseen. Kun tuli kotiinlähdön aika, vieraat pukivat saappaat ja takit jalkaan ja kipaisivat itse kotiin naapuritaloon. Kuinka kätevää!

Tästä eteenpäin alan kyllä järkkäilemään leikkitreffejä joka viikolle, jos ne sujuvat näin harmonisesti! Alakerran naapurit tykkäävät varmasti myös, kun viikossa on edes yksi ilta kun meiltä ei kuulu kauheaa huutoa ja kolistelua.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olin tosi otettu kun meikkiguru, Karkkipäivä blogin, Sanni sanoi pitävänsä minua yhtenä kulmakarva-idolinaan. Siis minua, joka olen oppinut meikkaamaan kulmani joskus ylä-asteella lukemani teinilehden oppien mukaan ja meikannut ne siitä saakka samalla tavalla. Tai no välissä minulla on kausi, jolloin en tehnyt niille mitään – edes nyppinyt. Mutta jo jostain seiskaluokalta mieleeni on painunut kuitenkin kaikkien naistenlehtien meikkivinkki, eli anna ammattilaisen nyppiä kulmasi muotoon. Sen jälkeen muotoa on helppo itse ylläpitää nyppimällä vain ylimääräiset karvat ympäriltä.

Vaikka meikissä tykkään pääosin melko luonnollisesta tyylistä, tykkään myös paksuista ja tummista kulmista. Kulmat korostavat ja antavat raamit kasvoille, joten mielummin ne mielestäni saavat olla vähän tummemmat kun liian hailakat. Ainakin näin tummapiirteisienä on hyvä huudella 😀 Minulla on harvoin tapana arvostella muiden ulkonäköä, mutta ihan liian ohuiksi ja oudon muotoisiksi nypityt tai kynällä ohuiksi viivoiksi piirretyt kulmakarvat ovat ehkä hirvein tietämäni meikkimoka. Heti oranssin meikkivoiteen jälkeen.

Klassinen ja ns. oikeoppinen kulmakarvan muoto on ainakin itselläni se toimivin. Oikea muoto siis katsotaan oman nenän ja silmän mukaan, kuten ekassa kuvassa. Kulman sisänurkan, eli alkupään teen yleensä haaleammin kulmavärin sekä viistopäisen siveltimen avulla. Kulman alaosan sekä lopun sitten kovalla kulmakynällä. Olen testaillut muutamia erilaisia kyniä ja tullut siihen tulokseen että jos muutamalla eurolla saa hyvän kynän, en rupea satsaamaan kymmeniä euroja vain merkin takia. Reilun vuoden verran päivittäisessä käytössä ja hyväksi havaittu kulmakynäni löytyy henkkamaukalta. Itse harjaan lopuksi kulmat vielä kulmageelillä, jolloin ne pysyvät ojennuksessa koko päivän.

Kuvissa mielestäni huomaa miten suuren eron kulmien laittaminen tekee kasvoille. Tulee heti paljon skarpimpi vaikutelma ja katse kiinnittyy paremmin silmiin. Tapani meikata kulman ei varmaankaan ole ammattimaisin ja tarkempia tutoriaaleija on netti pullollaan. Mutta tässä on ainaki helppo ja nopea tapa niille jotka eivät myöskään jaksa liikoja hifistellä, vaan haluavat vaan nopeasti kulmat kuntoon. Se, että onko tämä sitten oikea tapa niin siitä voi olla montaa mieltä:

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vaikka tässä elellään jo helmikuun puoliväliä, ihan varmana joltakulta teistä puuttuu vielä tämän vuoden kalenteri. Tai eihän se haittaa vaikka kalenteri löytyisikin jo, sillä tarvitset ehdottomasti myös tämän. Lahden muotoiluinstituutin toisen vuoden valokuvaopiskelijoiden Intohimo 2016 kalenteri on nimittäin sellainen.

Kalenteriprojekti on Muotoiluinstituutin jokavuotinen perinne, jonka juuret ulottuvat aina 1970-luvulle asti. Itselläni on kyseinen kalenteri nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Kalenterina toimiva teos on 13 valokuvaajan voimin työstetty valokuvakirja. Tänä vuonna kirjan punaisena lankana toimii intohimo, jota jokainen kuvaaja on käsitellyt omasta näkökulmastaan. Aiheina ovat muunmuuassa nudismi, tatuoinnit, metsä ja moottoriurheilu.

Hankkimalla kalenterin tulee samalla tukeneeksi näiden opiskelijoiden intohimoa, valokuvausta. Vanha kalenteri toimii vuosienkin jälkeen kauniina ja kiinnostavana valokuvakirjana. Kalenteria on painettu rajallinen määrä, mutta sitä saa ainakin vielä nettikaupasta, josta löytyy myös lista fyysisistä myyntipaikoista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mulla on ihan hirveeeeeeee tatskakuume. Tarkemmin sanottuna stick and poke tatskakuume. Stick and poke tatuoinnit tehdään ilman koneetta, nimensä mukaan käsin neulalla tökkimällä. Stick and poke tyyli on rosoisempi – ei niin täydellinen. Kuvat näyttävät usein siltä, että ne on tehty kaverin kämpillä aamuyön tunteina. Mitä ne varmaan useesti ovatkin. Kuitenkin tyylin yleistyessä ihan oikeitakin, tosi hienoja kuvia tekeviä, stick and poke tatskaajia alkaa löytymään enemmän.

Itse himoitsen juuri tuollaisia pieniä hassuja juttuja sinne tänne. Ihan ekaksi ajattelin ottaa sormen sisäsyrjään jonkun pikkujutun. Tai saas nähdä. Menen nimittäin loppuviikosta harjoitusnahaksi! Pikkasen jänskättää, mutta olen ihan luottavaisin mielin. Tekijä on tuttu tatskaaja, mutta ekaa kertaa tätä tekniikkaa testaamassa. Vähän isompi peittotaska samalla tyylillä on kyllä myös mielessä. Ja noin 50 muuta pienempää.

Kuvien lähteet: 1 kuva, 2 kuva, 3 kuva, 4 kuva, 5 kuva, 6 kuva, 7 kuva, 8 kuva, 9 kuva, 10 kuva, 11 kuva, 12 kuva, 13 kuva, 14 kuva,

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.