VAATEKAAPIN KEVÄTHUOLTO

30/03/2020

Kun edellisessä postauksessa vitsailin, että minusta on kuoriutumassa pikkuhiljaa kunnon Martta, ei se ollut ihan pelkkää vitsiä. Vaikka tosin Marttojen siivousohjeista ei välttämättä löydy käyttämääni metodia: räjäytä ja järjestä pakka. Viime vuosina olen pakon sanelemana yrittänyt opetella myös kevyemmän siivouksen tasoja, mutta en saa pikasiivouksesta ikinä samanlaista tyytyväisyyden tunnetta, mitä saan järjestelystä (ja kyllä, horoskooppini on neitsyt!). Imuroinnista huolimatta koti ei tunnu puhtaalta, jos kirjahyllyä ja paperikasoja ei käy ensin läpi.

Jotkut tarkat siellä ovatkin ehkä huomanneen minun kirjoittaneen vaatekappini siivouksesta jo useampaan otteeseen, ensimmäisen kerran ties kuinka kauan sitten. En ole ikinä päässyt tässä kiireisessä arjessa oikein kunnolla tuumasta toimeen sen kanssa  – ennen kuin nyt. Tai paljastan, että muutama laatikko on vielä käymättä läpi, mutta isoin homma on tehty. Eli kirppikselle ja muualle kierrätykseen menevät vaatteet pesty, lajiteltu ja pakattu pois, kaikki muutenkin kaapissa järkkäilty ja mikä parasta – vaatteet huollettu.

Harva meistä ehkä muistaa (tai ehtii), että vaatteita säännöllisesti huoltamalla niiden elinkaarta voi pidentää vuosikausia. Vaatehuollon jälkeen minulla on kaapissani neljä ihan uutta collegea (oikeasti kaikki ne ovat 6-3 vuoden takaa), muutama aivan bränikkä villapaita, priimakuntoisia housuja sekä siistejä t-paitoja rivissä henkarilla (näistäkin vanhimmat vuodelta 2013). Vaatehuollossa minulla on käytössä villakampa sekä laadukas nukanpoistaja. Käytän päivittäin myös tarrarullaa, mutta sen tilalle ostoslistalla on jo jonkin aikaa ollut paljon tehokkaampi mutta hellemmpi sekä toki myös ekologisempi vaateharja.

Jos kaapistasi löytyy pehmoisia ja pörröisiä villavaatteita, kuten kashmir -tai merinovillatuotteita, on villakampa todennäköisesti näille se paras huoltoväline. Itse vitkuttelin villakamman ostamisen kanssa ihan liian pitkään, vain todetaakseni, että miten olenkaan voinut olla näin kauan ilman! Tätä ennen olin nyppinyt nyppyjä sormin tai nukanpoistajalla, mutta villakampakäsittelyn jälkeen jopa entiseksi luulemani vaalenpunainen kashmirneule (jota käytän usein myös öisin nukkuessani!) muuttuikin kun uudeksi – ja taas niin ihanan pehmoiseksi. Käytän paljon myös merinovilla -sekä kasmiresekoitesukkia, joista myös kampa poistaa nypyt nopeasti ja vaivattomasti. Myös villavaatteille tarkoitettu hohkakivi voisi sopia tähän tarkoitukseen hyvin.

Nukkanpoistajien kanssa historiani onkin sitten paljon paljon pidempi – jonka aikana olen myös ehtinyt kokeilla monen eri valmistajan laitteita. Huonolla nukanpoistajalla voi kuitenkin aiheuttaa enemmän haittaa kun hyötyä vaatteelle ja siksi suosittelen tässä mielummin vähän panostamaan kun pihistämään. Kuvissa näkyvän akkukäyttöisen nukunpoistajani ostin reilu vuosi sitten, enkä voisi olla tyytyväisempi. Nukanpoistajien huono puoli onkin se, että nillä voi saada vaatteisiin reikiä aikaan, mutta tämän laitteen myötä huomasin, että jos laite on hyvä ei se myöskään riko ohuttakaan vaatetta.

Siltikään nukanpoistajaa ei välttämättä kannata käyttää kaikista aremmille ja ohuimmille materiaaleille, ainakaan turhaan, sillä se ohentaa vaatteen pintaa entisestään, oma laitteeni sopii kuitenkin myös kashmir-, merinovilla- ja alpakkavaatteillekin. Nukkaimuri on kuitenkin omalla kohdallani pelastus paljon pidetyille collegeille ja puuvillaisille t-paidoille, poistuupa sillä kätevästi joillekin meille tutut reisien toisiinsa hinkkautumisesta syntyneet nypyt myös housujen haaroista… Parasta nukanpoistajassa on se, että vaate näyttää käsittelyn jälkeen kuin uudelta! Myönnän, tykkään huristella tällä vaatteita tälllä läpi ja nukapoistaja kulkee mukana aina reissussakin.

Vaatteita ostaessa kiinnitän huomiota niiden materiaalaihein ja helppohoitoisuuteen. Pyrin ostamaan vaatteita joita ei tarvitse silittää, etenkin jos niiden ripustamiseen kiinnittää huomoita. Suurimman osan vaatteistani kuvaankin pesun jälkeen henkarissa (pois lukien neuleet), jolloin ne eivät yleensä edes kaipaa silitystä. Silti haaveissani on jossain vaiheessa panostaa kunnon vaatehöyryttimeen, jolla saa vaatteet sileiksi ja raikkaiksi helpommin kun perinteisellä silitysraudalla, sillä kun voi höyryttää myös arempia materiaaleja kuten silkkiä ja villaa.

Kun vaatteista pitää huolta ympäri vuoden, tuulettaa, postaa tahrat, pesee tarvittessa ohjeen mukaan, poistaa nukat ja muut pölyt, säilöö ja viikkaa asianmuisesti, ei vaate oikeasti kaipaa sen kummempaa vuosihuoltoa, mutta kyllä ehdottomasti tämä kevät (ja kotonaoloaika) on erittäin otollista aikaa vaatekaapin läpikäymiselle. Itse nautin siitä kun saan kaikki turhat kamat pois, kun vaatekaappi on selkeä, kaikki paikallaan eikä valinnanvara liian suuri, ei aamusin tarvitse myöskään tuhan kauaa arpoa, että mitä sitä pistäisi päällensä.

Vaatehuoltovinkkejä suosittelen käymään kurkkimassa Arkive Atelierin sivujen hoito-ohjeen osiosta, sieltä löytyy myös yksityiskohtaiset ohjeet muunmuassa villakamman käyttöön sekä paljon paljon muuta vaatteiden ja nahkatuotteiden huoltoon liittyvää!

(ps. neuleet on viikattu kuvien ottamisen jälkeen asianmukaisesti pois hengarilta roikkumasta)


JOS JOTAIN HYVÄÄ, NIIN …

27/03/2020

Ei tämä elämä viime aikoina ole onneksi ollut pelkkää kurjuutta, sillä viime viikko oli ihana, kun ei tarvinnut käydä kertaakaan kauppassa! Arkiruokien etukäteissuunnittelu tai kauppalappujen teko ei nimittäin ole ikinä kuulunut vahvuuksiini. Jos minulla olisi aikaa, voisin kyllä haahuilla päämäärättömästi kaupassa tuoteselosteta tutkien ja puolen tunnin jälkeen koristani löytyisi mitä todennäköisimmin pussi suklaakuorutteisia manteleita, avocado, tölkki pinkkejä papuja ja joku kummallisen makuinen uusi makuvissy – tai joku vastaava erittäin epäkäytännöllinen setti.

Eihän tässä toki olisi mitään ongelmaa, jos kokkaisin vain itselleni, mutta suurpehe täällä päässä vaatii vähän enemmän. Kaupassa käynti on minulle usein työn ja tuskan takana – suurin syy siihen on se, että vasta kauppaan sisään astuessani alan miettimään, että mitäs sitä tänään syötäisiin. Juuri siinä hetkessä mieleen ei tule y h t ä ä n mitään. Siis pääni vain tyhjenee  ja tuskastuneena kuljen ees taas kaupan käytäviä, hikinoron valuessa alas selkääni. Ja tämä toistuu pahimmillaan useamman kerran viikossa.

Vuosikaudet olen haaveillut siitä, että suunnitelisimme vaikka edes viikon ruokalistan valmiiksi. Mutta siihen haaveiluun se sitten on usein jäänytkin. Muutamia kertoja olen tilannut kauppakassipalvelun kautta ostoksia tai jopa jonkun muun valmiiksi suunnitellemat ateriakassit kotiin. Ne helpottavat kovasti, mutta vaativat myös juuri sitä ennakointia – ja silti aina jotain on puuttunut ja kauppaan on ollut pakko mennä- useamman kerran.

Muutama viikko sitten koronatilanne niin sanotusti räjähti ja ihmiset rupersivat panikoimaan ja hamstraamaan elintarvikkeita. Koska kaupat muuttuivat ruuhkaisiksi paikoiksi, juuri sellaisiksi mitä me itse nimenomaan halusimme välttää, päätin tilata viikon ruoat hätävaroineen kauppakassipalvelun kautta. Noh, niin halusi moni muukin, sivut kaatuivat kesken tekemisen ja saimme lopulta toimitusajan vasta seuraavalle viikolle.

Kauppakassipalvelun säännöllisestä käyttämisestä olen haaveillut myös siksi, että autottomana ja hissittömän talon ylimmässä kerroksessa asuvana, joku muu roudaa ne kamat tänne meille. Kuitenkin, jopa nettitilauksen tekeminen vaatii sitä ennakointia ja suunnittelua, joka minulla on välillä hukassa. Nytkin tilauksen tekemiseen meni lähemmäs pari tuntia, kun mietin samalla tulevan viikon ruokalistaa – mutta olipa kyllä sen arvoista!

Olen ollut niin onnellinen kun kaapeista löytyy kaikki tarvittava, eikä kaupasta tarvitse lähteä hakemaan sitä unohtunutta korianteria tai lisää vaippoja. Uskon, että tässä myös säästää rahaa, kun tilaa pääosin vain ne tarpeelliset asiat. Mututuntumalla sanoisin myös, että ruokahävikkikin on ollut meillä nyt pienempää. Ruokaa myös riitti paljon pidemmäksi aikaa mitä ajattelin, kun kerran tilasimme ravintolasta, parina päivänä söimme ”hätävaroja” ja joillekin ateroille riittikin edellisten tähteet. Tällä viikolla kävin kerran ostamassa vähän lisää hedelmiä ja leipää, mutta ilman niitäkin olisimme hyvin pärjänneet vielä toisen viikon.

Ja homman yhdinhän ei kuitenkaan ole se, että tilasin ruoat kotiinkuljettuna, vaan se, että minun oli pakko istua alas ja ihan oikeasti miettiä mitä syömme vähintään viikon ajan viisi kertaa päivässä (+pesuaineet, roskispussit yms kaikki muu sälä). Olen kyllä sanonut näin joskus aiemminkin, mutta ehdottomasti aijon jatkaa tätä samaa jatkossakin! Eli suunitellaan viikon ruoat etukäteen ja ostetaan kerralla ne kaikki.

Ja vaikka ruoan kotiinkuljetus on ihan luksusjuttu, etenkin nyt, niin tässä tilanteessa käymme kuitenkin jatkossa kaupassa itse. Kaikki kauppakassipalvelut ovat nimittäin tällä hetkellä erittäin ruuhkautuneita, mikä tarkoittaa sitä, että ne riskiryhmiin kuuluvat tai sairastuneet, joille tämä palvelu olisi nyt äärimmäisen tärkeä, eivät pysty sitä hyödyntämään. Suosittelen siis sielläkin päässä miettimään, onko tätä palvelua juuri nyt pakko itse käyttää vai voisiko siellä kaupassa kipaista turvallisesti ihan itse.

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että tässä kotikaranteenissa minusta alkaa kuortutua kunnon Martta! Lähdenkin tästä takaisin sekoittelemaan omatekemää ikkunanpesuetikkaa, mankeloimaan lakanoita ja leipomaan eilisillasta jääneistä perunamuuseista sämpylöitä… (voi kumpa!)


ARKI 12

24/03/2020

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 12.

Uusi ja tuntematon – Meillä aika monella muuttui viime viikolla arki aivan uudenlaiseksi. Me päätimme ottaa pojat koulusta jo muutama päivä ennen kun päätös koulujen sulkemisesta tuli. Jo edellisviikolla opettajat olivat kehoittaneet lapsia ottamaan kotiin varmuudeeksi mukaan kaikki koulukirjat sekä vihkot. Meidän molemmat pojat vakuuttelivat, että kyllä, kaikki tuli mukaan. Mutta kuinkas ollakkaan, saimme tehdä molempien kouluille vielä unohtuneiden tavaroiden hakureissun. Vaikka koulut olivat tuolloin vielä normaalisti auki, oli tunnelma ihan toisenlainen kun yleensä ja oppilaita vain kourallinen. Koulun seinältä löytyivät nämä ajankohtaiset taiteilut.

Piti tehdä jotain – Ei sillä että minulla olisi yhtään luppoaikaa taaperon, kinastelevien kotikoululaisten ja omien hommieni kanssa, mutta viikolla huomasin monesti, että pääni yritti kai saada sisälläni vellovaa huolta ja ahdistusta patistamalla minua tekemään jotain vain. Joten hetken mielijohteesta huomasin vaihtaneeni uuden järjestyken makuuhuoneeseen. Olisin ruvennut jo maalaamaan seinää ja kutsunut remppaukonkin poraamaan reikiä, mutta osa maalausvälineistä puuttuu eikä tänne kotikaranteenin haluta ketään kutsuakaan, joten homma jäi vähän kesken. Nyt tällä hetkellä minulla on täällä tämän sisustusoperaation lisäksi keskeneräisenä (eli levällään) vaatekaapin järjestely, kirppiskamojen lajittelu, uuden yrityksen liiketoimintasuunnitelman kirjoittaminen ja villavaatteiden keväthuolto. Parempi se kai on kun jatkuva uutisten päivittäminen.

Lauantai – kaiken kummallisuuden keskellä syötiin perinteinen viikonloppuaamun aamupala, eli vastapaistettuja croissantteja, munakokkelia, jogurttia ja laimennettua appelsiinimehua. Turvaruokaa.

Reissussa rähjääntyy – ja mikä reissu tämä onkaan ollut! Huh. Uskon että tämä uusi arki kuitenkin vain helpottuu tästä (jos ulkoilua erillään muista saa vielä jatkaa) kun uudet rutiinit alkavat muodostumaan ja tuntumaan tutuimmilta. Hyvin me ollaan kaikki vedetty, jatketaan samalla tavalla!

Vanhemmat postaukset:
ARKI 1 & 2
ARKI 3
ARKI 4
ARKI 5
ARKI 6
ARKI 7
ARKI 8
ARKI 9
ARKI 10
ARKI 11