Tänään on ollut vähän haikeutta ilmassa. Materiaan liittyy muistoja. Nimittäin rattaisiin. Tuplarattaat eivät ole meillä olleet viime talven jälkeen juurikaan käytössä, viimeksi muutamia satunnaisia kertoja viime keväänä. Silti en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä myyntiin.

Eilen sain kuitenkin rattaat kellarista kuvaamista ja myyntiä varten. Ja koska tänään piti päästä kaupungille hoitamaan muutama asia, lasten ollessa ties kuinka monetta päivää kuumeessa, päätin pakata molemmat pojat pitkästä aikaa duoihin mukaan. Viimeisen kerran.

Mustat bugaboo donkey duot ovat palvelleet meitä 1,5 vuotta. Tilasin ne Elvistä odottaessa Hollannista, kun Suomesta niitä ei vielä saanut. Siitä saakka olen ollut ihan hulluna niihin. Tuolta bugaboo tunnisteen alta löytyy lisää vanhoja postauksia niin näistä donkeystä kuin cameleoineista.

Ja jos rattaiden ostaminen kiinnostaa niin laita viestiä! Muutama näihin on jonossa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Hui kun on ollut kylmä! Tuntuu kun oltaisiin hypätty kesästä suoraan talveen. Jotain kivaa kyllä siinäkin, saatiin nimittäin Kaapon vähän paksumpi Mini Rodinin camo-kuosinen pico-takki käyttöön. Elviksen pico-haalari on ollut käytössä jo pidemmän aikaa, se ei nimittäin ole vuorellinen kuten takki. En yhtään ymmärrä Rodinin logikkaa tässä asiassa, mutta meneehän tuo onneksi villahaalarin kanssa vielä nyt kylmemmillä keleillä.

Itselläni on jo jonkin aikaa ollut pieni laantuminen lastenvaateinnostuksen suhteen. Nämä camo kuosiset ulkovaatteet olivat kuitenkin vain niin hienot ja jäivät mieleen, että lopulta ne päädyin tilamaan. Takin ostin ihanasta Pikkulinnun kaupasta ja se olikin viimeinen kappale, mutta vielä sinne taisi jäädä muutama musta jos joku on ilman.

Suurin camo-kuosi trendi alkaa olla jo takanapäin, mutta kyllä nämä kauunkilaislapset vain näyttävät aika sulosilta armejahenkisissä vaatteissaan, vai? Tykkään että lastenvaatteissa saa olla vähän särmää vaaleansinisen lässynlässynlää-nallekarhujen sijasta. Pidän myös siitä että tämäkin kuosi on jonkun mielestä aivan ihana ja joku ei taas voi sietääkään sitä.

Aina jotakuta kiinnostaa kokoasiat, joten kerrotaan vielä niitä. Kaapon on noin 106 cm ja takki on kokoa 116/122, ja se olikin yllättävän reilu. Viimetalvinen salamahaalari sekä keväällä ostettu keltainen pico olivat kumpikin kokoa 104/110 ja ovat jo käyneet etenkin hihoista pieniksi. Nämä tämän syksyn mallit ovat taas selkeästi reilumpia kuin ennen. Elvis on noin 90 senttiä ja haalari 92/98 ja siinäkin kasvun ja villahaalarin varaa hyvin.

Poikien ihanat angoravillahuivit ovat Suomalaisen Kauneven, ja niistä pian lisää!

Synttäriputki jatkuu, tänään juhlitaan 4-vuotiasta Kaapoa! Onnea muru! Neljään vuoteen äitinä on mahtunut jos jonkin moista. Ja voin vain yrittää kuvitella mitä kaikkea ihmeellistä on pieni poika saanut kokea elämänsä ensimmäisten neljän vuoden aikana.

Jos olet syntynyt syksyn kuussa,
niin killut ja keikut omenapuussa.
Poskillasi on ompun puna,
tuotapa katselen lumottuna.
-Elina Karjalainen / Uppo-Nalle

Tämän syksyn ensimmäinen kerhoviikko on takanapäin. Vaikka Kaapo aloitti kerhon jo vuosi sitten, sain taas kokea sitä tietynlaista äidin yllpeyttä ja samalla haikeutta, kun lapsi jäi kerhoon leikkimään.

Kaapo aloitti kerhoilun viime syksynä kapungin kerhossa. Melkein heti saimme toisesta kerhosta paikan jonka otimme, sillä se on vähän lähempänä kotiamme ja kerhoiluakin on muutaman tunnin enemmän viikossa. Kaapo on viihtynyt kerhossa hyvin, siellä on paljon tuttuja ja mukava ohjaaja. Pitkin kesää on kavereita ja kerhoa ja kaipailtukkin.

Kerhoa on kolme kertaa viikossa, aina kolmen tunnin ajan. Tähän aikaan kuuluu paljon leikkimistä, maalausta, askartelua, eväiden syöntiä ja jumppasalissa temppuilua. Ulkoilu ei tässä kerhossa ole mahdollista, mutta ainakaan minä en ole kokenut sitä huonoksi asiaksi. Ehtiihän sitä puistoilla kerhon jälkeen vielä hyvin, tai jopa ennen jos aikaisin herää.

Mitään erityisiä kerhovaatteita tai muita tavaroita meillä ei ole. Reppu on edelleen se sama vanha, jonka tilalle suunnittelin jo viime syksynä hankkivani mini kånkenin. Eväsrasiakin oli hukkunut muutossa, mutta hyvin ne (aamuisin ennen kerhoa hätäpäissä Alepasta haetut) eväät kulkevat minigrip-pussissakin. Ja vaatteita ei todellakaan ole kerhoa varten nimikoitu. Hienosti sujuu näinkin.

Elvis on ollut hieman näreissään siitä että hän ei saa jäädä myös kerhoon. Olemmekin yrittäneet touhuta paljon kaikenlaista sillä aikaa, ja joka kerta Elvis on nukahtanut rattaisiin ennen lounasta. Kaapo on ollut myöskin aivan loppu kerhopäivien jälkeen, pientä totuttelua siis vaatii tämä alkanut arki heidän osaltaan. Kerhoilu on kuitenkin tosi kivaa ja olen tosi iloinen siitä. Ja ihan loistava homma tässä väsyttävässä kerhoilussa on myös se, että molemmat pojat ovat simahtaneet hetkessä nyt joka ilta puoli kahdeksan-kahdeksan aikaan. Ehkä siitä ja muutenkin uusista nukkumisjärjestelyistämme myöhemmin lisää…

Onko siellä teillä paljon kerholaisia ja millaisia kerhoja teillä on? Minkälaiset ikärajat niissä on?

Kirpeät syysaamut taitavat olla täällä jäädäkseen. Vaikka tietyllä haikeudella hyvästelenkin kesän, tykkään myös paljon näistä raikkaista ja aurinkoisista syysaamuista. Pieni kipakkuus antaa itsellekkin vähän lisää energiaa, toisin kuin kesän raskaat, tunkkaiset ja kuumat päivät.

Syksystä pidän monesta muustakin syystä, yksi niistä on kerrospukeutuminen. Kun kesällä se yksikin vaatekappale oli liikaa niin nyt voi olla taas vähän luovempi pukeutumisen suhteen. Yhdistellä vaatteita eritavoin, antaa niille vaihtelua erilaisilla asusteilla kuten huiveilla tai sukkahousuilla. Kunnes taas pitää piiloutua ison toppatakin alle koko pitkäksi talveksi. Aamukahvikin muuten maistuu ihan erityisen hyvältä kirpsakkana aamuna puistossa nautittuna.