Heinäkuussa

– söin noin 20 jäätelöä
– en saanut yhtäkään mansikkaa pakkaseen, vaikka lupasin itselleni tekeväni niin jo viime vuonna
– olin Ruisrockissa, enkä ole vieläkään uskaltanut katsoa tiliotettani sen jäljiltä
– näin superidolini ja esikuvani Lily Allenin
– en ostanut kertaakaan itse vessapaperia
– urheilin noin kaksi kertaa
– aloitin viljattoman ruokavalion noin kymmenen kertaa
– taisin tapella parhaan kaverini uuden poikaystävän kanssa
– leikkautin lyhyen polkkatukan
– hurhahdin tekokynsiin
– hurhahdin virkkaamiseen
– katsoin Girlsin viimeisen tuotantokauden ja itkin sen jälkeen ainakin puoli tuntia (no joo ja aikanakin)
– sain viettää upean viikon kaikkien sisarusteni kanssa
– reivasin aamukuuteen
– tajusin ikävöiväni ihmistä johon en tiennyt olleeni kiintynyt millään tavalla
– tajusin myöhemmin että ikävöinti oli jotain hormoonisekoilua
– olin helpottunut etten kertonut ikävöinnistäni tälle henkilölle
– uin kunnolla meressä moneen vuoteen
– lauloin karokessa Birtney Spearsiä ja Blood Hound Gangia
– vaivasin päätäni taas poikajutuilla – ei niitä vaan voi tajuta!
– tein kahdet Tinder-oharit
– kokeilin ekaa kertaa suppaamista ja haluan hurahtaa siihenkin (eli mennä uudestaan ja uudestaan)
– matkustin tokan kerran lasten kanssa kuukaudeksi ulkomaille (hullu ei opi ekasta kerrasta)
– kehittein uskomattoman hyvän Baileys-pirtelön reseptin
– googlasin keskellä yötä munuaistulehduksen oireita
– ostin rintsikat (inhokkipuuhaani)
– kävin hyvän keskustelun exän kanssa jonka seurauksena olo keveni ainakin kakskyt kiloa
– muutin mieleni uusista työkuvoista, tilalle keksin jotain vieläkin kivempaa
– mietin paljon tulevaa putkiremppaamme ja ahdistuin
– sain äidiltä etukäteissynttärilahjan (synttärit syyskuussa)
– olin lomalla (ja olen sitä vielä viikon!)
– olin paljon tekemättä mitään
– ostin kreisin kultaisen ananaspeilin
– taisin vahingossa luvata lapsille että meille tulee kissa (vaikka oikeasti haluaisin koiran)
– olin (taas) superylpeä hienoista ja lahjakkaista ystävistäni
– tajusin tuhannennen kerran miten naurettavan pieni maailma on
– toki koin taas kaikki maailman tunteet ja fiillikset; ikävöin, iloitsin, itkin, kyllästyin, hermostuin ja sitä rataa
– mietin ja analysoin ehkä vähän likaa kaikkea
– hyppäsin ainakin 15 pommia uima-altaaseen
– lähdin rannalta märissä uikkareissa ja näytti kun olisin pissannut housuun

Mitäs teidän heinäkuuhun?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja silti järki jäässä!

Löysin sattumalta eräästä krääsäkaupasta ison kasan hienoja trikookuteita muutamalla eurolla. Olen viimeksi virkannut kai joskus ala-asteella, mutta nopeasti tekniikka muistui mieleen. Mikä hassuinta, myös siskopuoleni oli saanut samana päivänä inspiraation virkata maton. Pistimme sitten yhdessä mummokerhon pystyyn. Limenkeltaisesta kankaasta ajattelin virkata lapsille hauskan torkkupeiton… Noh, lopulta siitä tulikin jonkinsortin huivi kun kudetta ei enempään riittänyt. Saatiin siitä ainakin paljon huvia jos ei muuta.

Noiden halpojen kuteiden lisäksi olen hurahtanut krääsäkaupassa myytäviin tekokynsiin! Siis kyllä, mitä kreiseimpiä kynsiä saa helposti alle eurolla – pakkohan niitä on ollut hamstrata. Ehkäpä ne ansaitsevan ihan oman postauksensa pian.

Olisikos vinkkejä että mitä kaikkea kivaa noista kuteista voisi tehdä? Jotain koreja ehkä? Sormet syyhyää nyt kokoajan, koukuttavaa puuhaa! Aloitin jo uuden peitonkin tekemistä, mutta.. no sanotaanko että sen muoto muistuttaa enemmän isoa vaippaa kuin peittoa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

– Miksi lapset ruskettuvat niin kauniisti ja heti?
– Miksi omat rusketusrajat näyttävät niin tökeröiltä, mutta Rihannalla hyvältä?
– Jos vuorokaudessa nukkuu vähintään 12 tuntia, milloin viiden vuoden aikana tulleet univelat olisi kuitattu?
– Mitä laittaisin Flowhun päälle?
– Onko treeni tehokkaampi kun sen tekee helteessä, kuntosalilla jossa ei toimi ilmastointi?
– Mitkä bikinit sitä laittaisi tänään?
– Miten vesimeloni voi olla niin täyttävää?
– Miksi Coronita on suomessa Coronaa?

Lisäksi olen huomannut sen, etten jää mistän paitsi vaikken päivittäisikään instagramia, facebookkia ja sähköpostia vartin välein. Pärjään jopa vuorokauden helposti ilman nettiä. Sanoin että otan iisisti, ja mielestäni olen onnistunut siinä aika hyvin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lähdettiin poikien kanssa aamulla heti neljän jälkeen matkaan. Lähemmäs viiden tunnin lento meni paremmin kuin ikinä. Elvis nukkui lähes koko ajan ja Kaapo leikki uudella legollaan. Olen vieläkin ihan häkeltynyt – aikamoisia reissumiehiä heistä on tullut ja lentomatkailu sujuu jo ihan rutiinilla. Malagassa olitiin jo aamulla yhdeksän jälkeen ja takana aivan ihana aurinkoinen lomapäivä.

Lomailu muissa kun niissä omissa tutuissa maisemissa ja nurkissa nollaa ajatukset niin paljon paremmin kuin mikään muu. Saa keskittyä vain olennaiseen, olemiseen ja nauttimiseen. Ei tarvitse liioin miettiä oikeastaan mitään. Parasta tästä tekee sen, että ympärillä on järjettömän rakkaita ihmisiä. Tuossa nuo pikkuveljet parhaillaan pelaavat monopolia, koirat pyörivät jaloissa, vanhukset kävivät nukkumaan ja lapsetkin tuhisevat pitkän päivän uuvuttamina onnellisina (ja jo ihan ruskettuneina!) sängyissään.

Olemme siis seuraavat neljä viikkoa täällä lomalla. Samalla blogi hiljenee – ei kokonaan, mutta postauksia tässä kuussa tulee selkeästi vähemmän kun yleensä. Nyt otan ihan iisisti.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oltiin poikien kanssa kaupungilla ja käytiin muunmuassa Polarn O. Pyretillä. Kaikki liikkeessä asioivat varmaankin tietävät että kaikissa myymälöissä on lapsille junarata leikittäväksi. Pojat siinä tietysti ajelivat koko ajan junilla..

Kaapo: Äiti, olisipa kiva jos meilläkin olisi tällainen junarata kotona
Minä: No niin olisi, mutta teillä on niin kauheasti jo leluja..
Kaapo: …
Minä: …
Minä: Eikun hetkinen, meillähän on tuollainen junarata kotona!!!

Tästä sain kipinän käydä vihdoinkin poikien lelut läpi. On pitkään jo tuntunt että sitä krääsää vaan tulee kokoajan jostain lisää ja puolet leluista ovat rikki. Päättömiä, kädettömiä, jalattomia ukkeleita, autoja joilta puuttuu renkaita ja sitä mäkkärikrääsää.. Ja että huoneessa vallitsee jatkuvasti ihan järkyttävä kaaos.

Tein vain sen virheen että rupesin karsimaan leluja lasten ollessa paikalla. Mikä kauhea huuto kun sanoin heittäväni rikkinäiset lelut roskiin. Lopulta sain vaakutettua että aion korjata jätesäkkiin heittämäni lelut yöllä kun pojat nukkuvat. Eikä niitä ainakaan vielä ole kukaan kysellyt.

Pojilla on suht iso huone ja siellä tuollainen kuusilaatikkoinen lipasto, jossa suurinosa leluista on. Yhdessä pehmolelut, toisessa palapelit ja palikat, kolmannessa ukkelit, eläimet ja krääsät, neljännessä puiset lelut, viidennessä leikkiruoat ja astiat sekä kuudennessa autot sekä ne unohdetut junaradan osat. Kirjat ja hauskimmat tai isommat lelut saavat olla esillä ikkunalaudalla. Niino paitsi nuo duplot, niitä on hamstrattu tuollainen 80 litran vetoinen säkki täyteen….

Mutta olipa kiva saada laatikot taas järjestykseen ja vähän tyhjemmäksi. Joku päivä heitän kyllä jokaikisen happy meal lelun jonnekkin ikuiseen kadotukseen. Ollaanko me muka käyty noin monesti mäkissä!?!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.