Monissa blogeissa meuhkataan jo talvivarusteista, minä vasta mietin välikautta.. Elviksen vk asusta pääsee lukemaan täällä sekä äidin täällä. Nyt siis Kaapon vuoro.

Kuten muunkin perheen ulkovaatteissa, ja etenkin kovalle kulutukselle joutuvissa välikausivaatteissa, suosin Polarn O. Pyretin kuorivaatteita. Aiemminkin olen kehunut, ne ovat laadukkaita, kestäviä ja kivannäköisiä! Aijemmasta postauksestani tekstiä lainaten: Ulkovaatteet ovat todella vedenkestäviä. Sadesäällä ei erillisiä kuravaatteita tarvitse. Olemme testaneet ne niin rankkasateessa, lätäkössä uimalla ja suoran suihkunkin alla. Ei mene vesi läpi! Haalareissa ja takeissa on toimivat tarranauhat ranteissa sekä lahkeissa tai kumilenksut, jottei vesi ja hiekka pääse helposti sisään. Kangas itsessään on myös hyvin tuulenpitävä ja yhdistettynä windfleeceen pysyy lapsi lämpöisenä kovemmasakin hyytävässä merituulessa.

Haalari on pienelle lapselle kätevä, mutta vähän vanhemmalle toimii mielestäni loistavasti kaksiosainen kuoriasu yhdistettynä windfleeceen. Silloin asu on tosi monikäyttöinen. Säästä ja lämpötilasta riippuen (joka siis saattaa vaihtua moneen kertaan yhden ulkoilun aikana) voi pitää pelkkää takkia, pelkkää fleeceä, pelkkiä housuja, takkia ja housuja, fleeceä ja housuja… Ja vaatteita saa päälle ja pois helposti jos (ja kun) siltä tuntuu. Ja värejä voi sitten yhdistellä oman maun mukaan.

Mä olen ollut tänä syksynä vähän huono näissä välikausivaate hankinnoissa. Hiljattain vasta huomaisn että housut, jotka luukin ostaneeni 104cm koossa ovatkin 98cm. Pertoolin värisiin housuihin en ole löytänyt sopivanväristä takkia. Tai löysin, oranssinkeltaisen huutiksesta mutta se oli niin hounossa kunnossa että piti peruuttaa kaupat. Joten Kaapolla on edelleen viimevuoteen ostettu, 92cm takki. Pojalla on siis pituutta nyt 100cm. Nooh.. Lapasia ja sormikaita löytyy monin kappalein, mutta sopivia vedenpitäviä hanskoja ei. Pärjättäisköhän me niillä ja kurarukkasilla? Kokoasioista ja vähän liian lyhyistä hihoista huolimatta on tämä oikein toimiva setti. Uusi sitruksen keltainen windfleece sopii mielestäni taas oikein kivasti pertoolin väristen housujen ja mustan takin kanssa. Fleece taas on kokoa 110, joten se menee kivasti ainakin vielä ensi vuonna.

Ihan huippukengiksi olen huomannut nämä Tretornin goretex lenkkarit. Nämä ovat olleet meillä käytössä viime keväästä. Käytettyinä ostetuissa lenkkareissa on siis goretex pinta ja ne pitävät hyvin kosteutta. Tässä välikausimallissa on myös sisällä ohut karvavuori. Jos jotain miinusta annan kengistä, on se että näitä valmistetaan vasta koosta 27 alkaen. Mutta ovat sentään vähän niukkaa mitoitusta, joten vihdoin saatiin käyttöön ne.

Tykkään hurjasti tuosta fleecen väristä! Toinen suosikkini on tämän syksyn turkoosi väri. Kaapolla on ollut samat fleecet myös sinisenä ja keltaisena. Ne ovat edelleen säästössä Elvikselle.

Saimme koko perhe loppukesästä valita Crocsilta mieleset kengät koko perheelle. Pitkän harkinnan jälkeen otin molemmille pojille nämä kumpparit, jotka myös itseltäni löytyy. Kaapolle olisin halunnut keltaiset, se on kuitenkin poistuva väri (tilalle tullut hauska vihreä) eikä Kaapon kossa löytynytkään enään niitä. Otimme sitten nämä kirkkaan siniset ja olen tosi tyytyväinen valintaan. Ehkä tämä väri miellyttää loppupeleissä vielä enemmän.

Saappaat ovat olleet tosi hyvät ja Kaapon on helppo pukea ne itse jalkaan. Nämä ovat sen verran hauskat, ja uskomattoman kevyet, että saappaita voi hyvin käyttää muulloinkin kuin sade ja kurasäällä.

Tällaiset varusteet löytyvät siis Kaapolta, vaikka hiveästi en ole ajatuksia näille luonut. Kiitos fleecestä kuuluu nimittäin anopilleni, lila pipo on taas lahja äidiltäni. Tai hei, noi turkoosit lapset ostin popin kesäalesta. Eli olen sittekin tehnyt ulkovaate hankinnan syksyksi. Ja koska Kaapo ei ole hoidossa, riittää mielestäni tuo yksi vaatekerrasto. Talveksi toppahaalareita sitten löytyykin kolme ja yksi takki…. Mutta niistä ehkä lisää joskus myöhemmin.

Olisi mukava kuulla minkälaisia välikausi vaatteita teidän lapsilla on. Minkälaiset (ja mahdollisesti merkkiset) olette havainneet parhaiksi ja toisinpäin. Onko muita yhtä saamattomia ”järkevien” vaatteiden ostajia. Ainakaan itse en edelleenkään osaa ostaa ulkovaatteita etukäteen, esim kesällä, alesta.

Kaapo aloitti muutama viikko sitten kerhon. Kaikki on sujunut todella hienosti, siitäkin huolimatta etten saanut hommattua uutta reppua, eväslaukkua tai tossuja (niistä haaveilin täällä). Vanha reppu ja tossut ovat ajaneet asiansa myös hyvin ja löytyyhän noita rasioita ja purnukoita eväillekkin vaikka kuinka monta.

Vaikka Kaapo on käynyt jo viime keväänä saman tyylisssä aamupäivä kerhossa juttelilimme paljon ennen aloitusta, että mitä siellä kerhossa tulee tapahtumaan. Että K jää sinne kehotätien kanssa ja tullaan sitten hakemaan kun kerho loppuu. Puhuttiin ikävästä, että voi itkeä ja kertoa jos tulee ikävä, mutta kuitenkin aina kerhon päätyttyä hänet tullaan sieltä hakemaan. Vielä keväällä tämä yksin kerhoon jääminen oli Kaapolle iso paikka.

Nyt syksyllä hän oli selvästi valmiimpi ja kypsempi jäämään hoitoon. Toki lapset ovat erilaisia, mutta tässä kohdin selvästi huomasin sen ”maagisen” kolmen ikävuoden etapin ja syyn sille miksi siihen saakka lasta voi kotona hoitaa. Ainakin itselleni on tärkeää että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi hoitopaikassa, siihen liittyy vahvasti se että lapsi ymmärtää ettei häntä jätetä sinne, vaan että joka kerta tullaan hakemaan. Myöskin kolmevuotias hahmottaa käsitteet myöhemmin tai parin tunnin päästä jo paremmin kuin vaikka kaksivuotias.

Kerhon aloitus on siis mennyt loistavasti, K ilmoittaa minulle kerhon pihalla että Äiti, lähde nyt ja tule sitten myöhemmin hakemaan. Ja minähän tottelen. Kerho järjestetään kaupungin leikkipuistossa ja aluksi he ulkoilevat, säästä riippuen noin tunnin. Tämän jälkeen he siirtyvät sisälle, käyvät vessassa ja syövät pienet eväät. Mitä sen jälkeen tapahtuu on mysteeri, minulle ei ole kerrottu. Mutta ilmeisen hauskaa on ollut. Kun olen 2,5 tunnin päästä mennyt poikaa hakemaan on heillä ollut täysi tohina päällä, joko leikkien tai laulaen. Kerhon päätteeksi kaikille jaetaan takaisin kerhovihot joihin on painettu erilaisia leimoja. Kaapolla on kestänyt aina pitkään ennenkuin hän edes huomaa että häntä on tultu hakemaan. On tosi mielenkiintoista seurata salaa vierestä miten K leikkii muiden kanssa ja tottelee reippaasti kerhotätejä.

Sen lisäksi että kerhossa käyminen on Kaapolle hyvä ja opttavainen juttu, on se minullekkin rentoa aikaa vain yhden lapsen kanssa. Elvis nukkuu samoihin aikoihin pienet unet joten olen saanut ihan rauhassa käydä vaikka ruokakaupassa, kaupungilla, ostoksilla, kahvilla, kävelyllä, siivota tai tehdä ruokaa kotona… Tarkoituksena olisi myös keksiä jotain kahden keskistä äiti-lapsi tekemistä, kuten vaikka muskaria, mutta toistaiseksi toimii tämä hyvin ihan näinkin.

Kaapon 3-vuotisneuvolassa terveydenhoitaja sanoi että todella arvostaa sitä, että olen pitänyt Kaapon kotihoidossa (ja pidän jatkossakin). Ihan mukava kommenttihan se oli, mutta jotenkin se kuulosti hassulta. Kaapon kotona hoitaminen on meille paras ratkaisu ja siksi siis hyvä. Valintaamme ei pitäisi arvostaa siksi että se on nykypäivänä harvinaista vaan siksi että se meille mieluisin tapa.

Myönnän kyllä, että yleisellä tasolla en ymmärrä ihan pienten kokopäiväseen hoitoon laittamista. Mutta kuitenkin tähän saakka kaikki joihin olen tutustunut, joilla on pieniä tai vanhempia sisaruksia hoidossa, on ollut heille paras ratkaisu eikä sitä silloin ole varaa yhtään arvostella. Silloin se on paras juuri niin.

Mitenkä teillä? Onko muita perheitä jossa on syksyn tullen aloitettu kerho? Miten on mennyt?

Minttu

Viettiin tänään muuten Kaapon kanssa ihan kaksin laatuaikaa. Käytiin vähän hemmoiteltavina ja syömässä, mutta (blogimaiseen myhäilytapaan) siitä myöhemmin lisää.. 😉

51-vuotias Sophie on kuulemani mukaan maailman suosituin purulelu. Ja kokemani mukaan siitä tykkäävät lasten lisäksi myös vanhemmat.

Nämä suloiset luonnonkumista valmistetut lelut tehdään siis käsityönä Ranskassa, ne maalataan elintavikeväreillä eivätkä ne sisällä mitään haitallisia muoviyhdisteitä tai muitakan kemikaaleja.

Ihanan perhmoinen ja luonnonkumille tuoksuva Sophie aktivoi jo ihan pienen vauvan aisteja. Sen kasvot ja pilkut tulevat nopeasti vauvalle tutuiksi ja näinollen saavat aikaan turvallisuuden tunteen. Sophieen on hyvä tarttua ja se vinkaisee puristetaessa tai heilutettaessa. Sen jalat ovat sopivat pieneen suuhun kutiavia ikeniä helpottamaan. Kirahvi on kevyt ja hyvä ihan pienenkin käsitellä.

Saimme Big Small Companystä Sophian lahjapakkaukdessa sekä uuden hienon Ainon suunitteleman kassin. Koska näitä kirahveja meiltä kuitenkin löytyy jo useampi kappale, ajattelin pistää pienen arvonnan käyntiin!

Arvontaan voivat osallistua kaikki joilla on suomalainen postitusosoite. Kommentoimalla tämän postauksen kommenttikentään olet mukana. Rekisteröityneenä lukijana saat yhden lisäarvan! Laita kommenttiin mukaan myös sähköpostiosoitteesi, ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti! Arvonta päättyy sunnuntaina 30.9. Onnea!

Toki alle saa kommentoida muutenkin. Onko teidän lapsilla Sohvia ja mitä siitä tykkäävät?

Minttu

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE!

-Mitä nää on?
– Ne on sun kylkiluut
– ?
– Kaikkien meidän sisällä on luuranko
– Miks?
– Ilman luita me oltaisiin vain nahkakasoja
– Onko mulla myös pääkallo
– Joo
– Ei sinne pääse sisään
– Ei. Tai pääsee mutta ihoon tulee haava ja verta
– Sitten sinä katoat
– Ahaa
– Ja sulta tulee aivastus
– …
– Ja muutut mustekalaksi
– …
– Minä rakastan sua
– Ja minä sua
– Hyvää yötä
– Hyvää yötä
– Laula nalle-laulu

Minttu

Hurjaa että tuo pieni poikani on ensi kuussa vuoden ikäinen. Se on hienoa ja samalla todella surullista. Toisen lapsen kanssa aika menee vähintään puolta nopeammin kuin ensimäisen kanssa. 

Lapset ovat tietysti kaikki erilaisia sekä kehittyvät ja kasvavat omaan tahtiinsa. On silti mielenkiintoista verrata Elvistä ja Kaapoa toisiinsa. Joissain asioissa, kuten nevolan kasvukäyrissä ja hampaiden tulossa, he ovat ihan samanlaisia ja toisissa toisinpäin.

Elvis on ryöminyt, kontannut ja seisonut sekä kävellyt tukea vasten jo kuukausi kaupalla. Hän kiipeää sohvalle, tuolille, tuolilta pöydälle ja niin edelleen… Mutta ei kävele vieläkään, kuin yhden-kaksi askelta ihan silloin tällöin. Kaapo taas oppi ryömimään vasta muutamaa päivää ennen 11. kuukautispäiväänsä, samana iltana jo konttasi, siitä seuraavana nousi seisomaan ja kahden viikon kuluttua jo käveli. Yksivuotiaana Kaapo jo söi itse lusikalla, hirmuisia annoksia. Elvis syö sormin, mutta ei hirveästi. Lusikkaa ja ruokalautasta en voisi kuvitellakaan antavan hänelle eteen. Ellei huone ole sitten vuorattu kattoon saakka jätesäkeillä.

Leikkeihin E on selvästi saanut esimerkkiä ja hän leikkii tosi hienosti muiden kanssa. Pärisyttää pitkin autorataa, kokkailee, rakentaa torneja, lukee kirjaa… Nuorempana hän on myös oppinut jakamaan tavaroita ja useinmiten odottaa kärsivällisesti omaa vuoroaan.

Ihana Rakas. Ja toinen täyttää huomenna kolme. Voi nyyh ja ylpeys.

Elvistä pyydettiin aluviikosta kaksplussan kuvauksiin. E näkyy kahdessa jutussa, marraskuun ja joulukuun numeroissa. Vikaa kuvaa oli melkein mahdoton saada. Hänen piti köllötää unirätin kanssa, mutta kaikki muu kiinnosti enemmän. Lopulta sekin kuva sitten onnistui, mutta vaati kylläkin (vanhingossa) hänen varpailleen astumisen. Näin niitä herkkiä vauvakuvia siis saadaan 😀 Suloinen kuva tulikin. Valokuuvaja oli sama joka kuvasi mua ja Lassea viime kesäkuun numeroon, Minä <3 Sinä juttusarjaan .