KERHOLAINEN

19/09/2012

Kaapo aloitti muutama viikko sitten kerhon. Kaikki on sujunut todella hienosti, siitäkin huolimatta etten saanut hommattua uutta reppua, eväslaukkua tai tossuja (niistä haaveilin täällä). Vanha reppu ja tossut ovat ajaneet asiansa myös hyvin ja löytyyhän noita rasioita ja purnukoita eväillekkin vaikka kuinka monta.

Vaikka Kaapo on käynyt jo viime keväänä saman tyylisssä aamupäivä kerhossa juttelilimme paljon ennen aloitusta, että mitä siellä kerhossa tulee tapahtumaan. Että K jää sinne kehotätien kanssa ja tullaan sitten hakemaan kun kerho loppuu. Puhuttiin ikävästä, että voi itkeä ja kertoa jos tulee ikävä, mutta kuitenkin aina kerhon päätyttyä hänet tullaan sieltä hakemaan. Vielä keväällä tämä yksin kerhoon jääminen oli Kaapolle iso paikka.

Nyt syksyllä hän oli selvästi valmiimpi ja kypsempi jäämään hoitoon. Toki lapset ovat erilaisia, mutta tässä kohdin selvästi huomasin sen ”maagisen” kolmen ikävuoden etapin ja syyn sille miksi siihen saakka lasta voi kotona hoitaa. Ainakin itselleni on tärkeää että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi hoitopaikassa, siihen liittyy vahvasti se että lapsi ymmärtää ettei häntä jätetä sinne, vaan että joka kerta tullaan hakemaan. Myöskin kolmevuotias hahmottaa käsitteet myöhemmin tai parin tunnin päästä jo paremmin kuin vaikka kaksivuotias.

Kerhon aloitus on siis mennyt loistavasti, K ilmoittaa minulle kerhon pihalla että Äiti, lähde nyt ja tule sitten myöhemmin hakemaan. Ja minähän tottelen. Kerho järjestetään kaupungin leikkipuistossa ja aluksi he ulkoilevat, säästä riippuen noin tunnin. Tämän jälkeen he siirtyvät sisälle, käyvät vessassa ja syövät pienet eväät. Mitä sen jälkeen tapahtuu on mysteeri, minulle ei ole kerrottu. Mutta ilmeisen hauskaa on ollut. Kun olen 2,5 tunnin päästä mennyt poikaa hakemaan on heillä ollut täysi tohina päällä, joko leikkien tai laulaen. Kerhon päätteeksi kaikille jaetaan takaisin kerhovihot joihin on painettu erilaisia leimoja. Kaapolla on kestänyt aina pitkään ennenkuin hän edes huomaa että häntä on tultu hakemaan. On tosi mielenkiintoista seurata salaa vierestä miten K leikkii muiden kanssa ja tottelee reippaasti kerhotätejä.

Sen lisäksi että kerhossa käyminen on Kaapolle hyvä ja opttavainen juttu, on se minullekkin rentoa aikaa vain yhden lapsen kanssa. Elvis nukkuu samoihin aikoihin pienet unet joten olen saanut ihan rauhassa käydä vaikka ruokakaupassa, kaupungilla, ostoksilla, kahvilla, kävelyllä, siivota tai tehdä ruokaa kotona… Tarkoituksena olisi myös keksiä jotain kahden keskistä äiti-lapsi tekemistä, kuten vaikka muskaria, mutta toistaiseksi toimii tämä hyvin ihan näinkin.

Kerhon loputtua voi puistoon tietysti vielä jäädä. Se on mukava jos vaikka kaverin kanssa on jäänyt leikit kesken. Elvis toki myös tykkää puuhata uusien lelujen sekä lasten kanssa ja lounaan syönti hoituu helposti siinä samassa. Pääsee Elviskin kokeilemaan vähän kerhoilua, vaikka mitään ohjattua tekemistä ei olekkaan.
Olen kyllä hurjan tyytyväinen kerhoon. Ohjaajat ovat tosi mukavia ja ihania lasten kanssa. Kaikki on hyvin suunniteltua, vaikka vesivahingon takia kerho joutuikin melkein heti evakkoon toiseen paikkaan. Kerhokaverit ovat kaikki suloisia, melko saman ikäisiä joten leikit ja jutut tuntuvat sujuvan hyvin.
Ensi viikolla kerho kuitenkin vaihtuu. Kaapolle tarjottiin paikkaa kerhossa joka sijaistee aivan kotimme vieressä ja joka järjestetään kolmena päivänä viikossa, yhteensä yhdeksän tuntia. Kun edellinen on vain viisi tuntia viikossa. Vähän haikealta tuntuu, mutta sekin on Kaapolle tuttu paikka, tuttuja lapsia ja ohjaaja. Ja pähkäilyn jälkeen helpompi ratkaisu meille, kerhomatkoihin menee vähemmän aikaa ja ehdin itse enemmän.

Kaapon 3-vuotisneuvolassa terveydenhoitaja sanoi että todella arvostaa sitä, että olen pitänyt Kaapon kotihoidossa (ja pidän jatkossakin). Ihan mukava kommenttihan se oli, mutta jotenkin se kuulosti hassulta. Kaapon kotona hoitaminen on meille paras ratkaisu ja siksi siis hyvä. Valintaamme ei pitäisi arvostaa siksi että se on nykypäivänä harvinaista vaan siksi että se meille mieluisin tapa.

Myönnän kyllä, että yleisellä tasolla en ymmärrä ihan pienten kokopäiväseen hoitoon laittamista. Mutta kuitenkin tähän saakka kaikki joihin olen tutustunut, joilla on pieniä tai vanhempia sisaruksia hoidossa, on ollut heille paras ratkaisu eikä sitä silloin ole varaa yhtään arvostella. Silloin se on paras juuri niin.

Mitenkä teillä? Onko muita perheitä jossa on syksyn tullen aloitettu kerho? Miten on mennyt?

Minttu

Viettiin tänään muuten Kaapon kanssa ihan kaksin laatuaikaa. Käytiin vähän hemmoiteltavina ja syömässä, mutta (blogimaiseen myhäilytapaan) siitä myöhemmin lisää.. ;-)


11 Responses to “KERHOLAINEN”

  1. Avatar Ada sanoo:

    Olipa kiva lukea tämä :) Olen ajatellut samantapaista kerhotoimintaa kun tyttö tulee 2,5-3 vuotta, eli reilu vuoden päästä. Päiväkotiin en häntä halua laittaa, jos/kun olen vielä kotona vauvan kanssa (tai jos isä jää ja minä menen töihin). Nyt jo vähän harjoitellaan seurakunnan perhekerhossa kerta viikossa, tosin siellä äidit ovat mukana. Samoissa tiloissa toimisi sitten tämä kerho.

  2. Avatar Onneli sanoo:

    Jes, mahtavaa että saitte kerhopaikan ja otitte sen!

  3. Avatar ulmai sanoo:

    Me alotettiin tiistaina pojan kanssa avoimen päiväkodin vanhmempi-lapsi- kerhossa. Huomenna ois toinen kerhopäivä. Oli ihan mukavaa ja saa itsekin aikuista seuraa. Kaupunginvaihdoksen myötä omat kaverit kun jäi Turkuun.

  4. Avatar Siilis sanoo:

    Meillä esikoinen oli kotihoidossa 4-vuotiaaksi asti, jolloin aloitti päiväkerhon ensin ja 5-vuotiaana sitten aloitti ryhmiksessä 10 päivänä kuukaudessa. Kakkonen oli kotihoidossa 3.5-vuotiaaksi ja aloitti sitten ryhmiksessä 10 päivänä kuussa 5 tuntia kerrallaan, kolmonen on kotihoidossa vielä mutta aloittaa myös ryhmiksessä 10 päivänä kuussa 5 tuntia kerrallaan kunhan täyttää kolme. Eli ihan semmosta nk virikehoitoa on kun eipä täällä juuri muuta ole ku srk:n kerho eikä me ees kuuluta seurakuntaan.

  5. Avatar Nanna sanoo:

    Oi, ensimmäinen kerhopäivä onkin jännä! Täällä pääsee kerhoon yleisesti vasta täytettyään 3. Tällä hetkellä kuitenkin pienten ryhmässä on niin vähän lapsia, että jos tilanne pysyy samana niin Pikkutäry aloittaa kerhon vuodenvaihteen jälkeen. Se tietäisi ekaa kertaa vuosikausiin omaa aikaa. Ihanaa, kamalaa ja haikeaa!

  6. Avatar Heini sanoo:

    Meillä Nooa 2v2kk aloitti tarhassa nyt tänä syksynä ihan vaan siksi, että multa loppuu opinto-oikeus ja opinnot on pakko saada kasaan. Oon ammattikorkeassa ja siellä meininki on vähä eri kuin vaikka yliopistossa, jossa käsittääkseni joustetaan aika paljon enemmän. Jos voisin niin pitäisin Nooan vielä ehdottomasti kotona. Vuodenvaihteessa meille tulee toinen lapsi ja sittenkin joudun koulua jatkamaan kevään. Aina ei tunneilla onneksi tarvi olla läsnä, mutta tehtäviä on paljon. Eikä niitä tasan tarkkaa tehdä yhden eikä kahden lapsen kanssa… Teen nyt syksyllä niin paljon teoriaa kuin voin, jotta ehkä voisin sitten tammikuusta pitää Nooan osan viikkoa kotona mun ja vauvan kanssa.

    Musta ois ihana olla kotiäitinä pitkään!

    • Avatar Laura sanoo:

      Vastaan tähän sen verran, että ainakaan Helsingin yliopistossa meidän tiedekunnassa ei ole tuo joustaminen kovin tuttu käsite. 1,5 vuotta on laskettu ”ylimääräistä” aikaa opintojen suorittamiseen, joten siinä ei paljon laatuaikaa lapsen kanssa kotona vietellä. Lisäksi meidän opinnot on hyvinkin koulumaisia – yleensä 8-10 h pakollista opetusta päivässä. Hyvä, että ehdin lapsen sänkyyn peitellä illalla. Olen toki siitä onnekas, etten ole tässä tilanteessa yksinhuoltaja.

    • Avatar waapo sanoo:

      Itsekin AMK:ssa opiskelen ja 2 vuotta saa olla poissaolevana, lisäksi saa yhden vuoden lisäaikaa opintoihin ja toisen harkinnanvaraisen jos nyt ”vahingossa” taas lisää lapsia tulee ;)

    • Avatar Heini sanoo:

      Joo siis Laura mä en kaikista tiedekunnista tosiaan tiedäkään, mutta joissain on ollut paljon iisimpää verrattuna meihin ainakin kavereiden puheiden perusteella. En tiedä vaikuttaako sitten se, että missä vaiheessa opinnot on tms jonkin verran just esim luentojen määrään. Vai onkohan mun kaverit vaan laiskotelleet…. :D

      waapo: Meillä kans just se 2v saa olla poissaolevana. Mä oon koulun aloittanut 08 ja heti ekan vuoden olin ulkomailla, sitten olin 1,5v koulussa ja sen jälkeen reilu 1v kotona pojan kanssa. Eli poissaolopätkät on käytetty. Mulla opinnot menee siis ainakin tolle yhdelle lisävuodelle, ehkä myös harkinnanvaraiselle. Meillä on vaan sekin, että Opsi muuttui ja näitä kursseja mitä nyt käyn, ei enää tuoreemmilla vuosikursseilla yksinkertaisesti oo. Joten pakko olla koulussa vielä ensi kevät ja saada teoriat pakettiin. Onneksi ei oo paljoa jälellä enää :)

  7. Avatar ONIA sanoo:

    Meidän 2-vuotias aloitti kaupungin kerhon tänä syksynä, samassa paikassa missä käytiin vuoden verran avoimessa perhekerhossa. Nyt poju siis kerhoilee ihan itse (ekoina viikkoina olen kyllä ollut mukana), kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Kerhonaloitus on ollut ehkä vähän tunteikkaampaa (sekä pojalle että äidille..) kuin etukäteen ajateltiin, mutta nyt lapsi viihtyy siellä varsin hyvin! Kerhopaikka on tosi mukava, ohjaajat ja monet lapset tuttuja ja siellä saa myös lounaan – kaikki vieläpä ihan ilmaiseksi.

    Hassulta kyllä tuntuu, että tuolla pienellä pirpanalla on nyt jotain OMAA ELÄMÄÄ josta en voi tarkkaan tietää mitään! Ohjaajat kyllä kertovat kivasti aina kerhon jälkeen, miten on mennyt, onko tullut itku tai miten ruoka on maistunut – mutta silti, kun tyyppi puhuu kotona kissa-laulusta ja kalapuikoista niin ei voi olla ihan varma oliko se nyt totta vai ei… :D

    Musta tuo teidän terveydenhoitajan kommentti kotihoidon arvostamisesta oli aika kiva, ainakin jos se oli esitetty ilman mitään muiden vaihtoehtojen dissaamista. Mä vähän karsastan isomman sisaruksen pistämistä päivähoitoon vauvan tieltä, luulen että meilläkin kerho riittää varsin hyvin esikoiselle – ja mulle! – myös vauvan syntymän jälkeen. Perhekohtaisia juttujahan nämä on, mutta itse ottaisin kotiäitiarvostuksen vastaan ihan hyvillä mielin :)

  8. Avatar Tarkkasilmä sanoo:

    Voi kun oliskin alkanut kerho! Mutta ei, meidän pikkuinen (sniif) on päiväkodissa. Varmaan ootkin saattanut jotain lukea mun blogin puolelta, mutta mun sydän itkee verta, kun pojalla on hoitopäivä :D Oon henkeen ja vereen kotihoidon kannattaja, mutta meillä se ei oo mahdollista. Taidankin laittaa tästä tekstin alulle..