Käytiin keskiviikkoaamuna Elviksen kanssa Arlan luomuaamiasella. Paikkana oli Anton&Anton/MATin pop up kahvilan alakera, Kiseleffin talossa. Entinen Stockmannin lihaleikkaamo oli kaunis, tunnelmallinen ja jotenkin tosi vakuuttava paikka aiheeseen liittyen.

Aamiaisen tarkoituksena oli, syömisen lisäksi, kuulla Arlan teettämästä tutkimuksesta, Tekeekö lapsi perheestä luomun? Tutkimusta avaamassa oli Arlalta tuoteryhmäpäällikkö Sanna, tutkija, myyjän näkokantaa edusti Anton&Antonin kauppias Nina sekä kuluttajan roolissa Kulutusjuhla-bloggari ja kulutusekonomisti Mari.

Meidän lisäksi tilauduudessa oli muitakin bloggareita, ainakin Oi mutsi mutsi, Lähiömutsi ja Isyyspakkaus.

Tutkimuksen nimeä kantoi siis kysymys, Tekeekö lapsi perheestä luomun? Kysymykset oltiin tehty aiemman tutkimustiedon perusteella. Ja vastauksena kysymykseen, kyllä se tutkimukseen mukaan tekee.

Kävi ilmi, että alle 6-vuotiaiden lasten vanhemmat ovat lisänneet tai aloittaneet luomu-elintarvikkeiden käyttöä muita enemmän. Ja kyllä, itsekkin kuulun tähän joukkoon.

Yleisin syy, miksi kuluttajat valitsevat luomun tavallisen sijaan on ajatus siitä että luomu on puhtaampaa ja parempaa kuin tavallinen. Monet myös tuntuvat ajattelevat että luomu on myös lähellä tuotettua ja siksi ekologista. Tämähän ei oikeastaan pidä paikkaansa.

Luomutuotteissa ei käytetä kemiallisia lannoitteita ja vuorivoljelyn avulla myöskään kemiaalisia torjunta-aineita ei käytetä. Eläimillä on kaksinkertainen varoaika, tavallisiin verattuna, lääkityksen jälkeen. Mutta myös tavalliset elintarvikeet ovat suomessa turvallisia, tavallinenkin maito testataan, eikä myytävässä maidossa esiinny antibiottijäämiä. Kaikki luomu ei tosiaankaan myöskän tule lähitiloilta, ei edes suomesta. Suomalaista appelsiinimehua kun on vain aivan mahdoton saada.

Tutkimuksen mukaan suosituin luomutuote ovat kananmunat. Ja sen kuultua kyllä ymmärsin heti miksi. Häkkikanojen, ja yleiesti kanaloiden ja kanojen huonoista oloista on alettu puhumaan jo vuosia sitten. Asia on ollut paljon myös mediassa. Muistan että jopa ala-asteella luokkamme takaseinällä oli A3 kokoinen juliste, jossa luonnollisen kokoinen kana kuvattuna ylhäältä ja sen ympärillä lunnollisessa koossa oleva häkki. Nokka ja pyrstö eivät häkin sisään mahtuneet… Mekin käytämme luomumunia, mutta myöskin toisesta syystä. Ne ovat isompia kuin tavalliset, vapaan tai virikekananmunat. Mielestäni luomumunat ovat myös parempia, sitä en tiedä johtuuko tämä mielikuvasta onnelliseta ja hyvinvoivasta kanasta vai oikeasti mausta.

Kemikaalittomuuden lisäksi valitsen luomun mielummin juuri siksi että se on eläimille paljon parempi. Tutkimusten mukaan monelle kuluttajalle syntyi luomusta mielikuva kauniista suomalaisesta peltomaisemasta. Ja niin minullekkin. Etenkin eläinperäisissä tuotteissa luomu ajaa tavallisen ohi. Voin hyvin mielin juoda maitoa, siellä kun ne luomulehmät nauttivat olostaan vihreällä niityllä kauniissa suomen suvessa.

Olen toki aiemminkin, ennen lapsia, ostanut luomua. Mutta ihan pienen pienen murto-osan nykyiseen verrattuna. Aina en raaski luomua ostaa, syynään tarkkaan kilo-ja litrahinnan ja välillä lompakon nyörit eivät vain anna periksi. Epäilen että tämä on monelle muullekkin se luomun haittapuoli. Toki ymmärrän syyt miksi luomu on kallimpaa kuin tehotuotettu. Mutta siis, miksi minä nyt äitinä ostan enemmän luomua perheelleni. Eläinten ja luonnon hyvinvoinnin takia, turvallisuuden ja hyvän mielikuvan. Mutta myönnän että myös siksi että se tuntuu hyvältä. Ehkä tunnen itseni hitusen paremmaksi ihmiseksi ja äidiksi.

Luomun ostaminen ja kiinnostavuus on muutenkin lisääntynyt viimeisten muutaman vuoden aikana. Suurin kuluttajaryhmä ovat pk-seudulla asuvat naiset. Ehkä myös tämä omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi pienten lasten perheissä käytetään luomua eniten?

Minkälaisia mielikuvia luomu teissä herättää? Minkä verran luomua teidän perheessä syödään? Entä luomun käyttö muissa kuin elintarvikkeissa, vaatteissa? Mikä luomussa on hyvää ja mikä huonoa?

Toivottavasti aihe herättää paljon keskustelua, sillä mielenkiinnolla kuulen ajatuksianne. Luomu, kokomeukseni mukaan, herättää myös erilaisia tunteita, etenkin äitien kesken… NäissäKIN asioissa tulee usein esille syyllistymiset -ja tämiset.

Ja sellainen asia vielä kiinnostaa, mitä tai minkälaisia luomutuotteita ostaisitte enemmän mielellänne? Onko joku tuote joka vielä puuttuu? Kaikenlaistahan toki on markkinoilla, mutta niitä ostakseen täytyy usein mennä alan liikkeeseen. Hirveästi ei tule meillä ostettua valmisruokaa, mutta mielestäni ainakin meidän Alepassa on luomu pakastepitsaan metävä aukko.

Tästä pääset lukemaan tutkimuksen tuloksia tarkemmin.

Halusin pitää tarjoilun melko yksinkertaisena, aiemmilta vuosilta viisastuneena. Silti ruokaa jäi yli ihan hirvästi. Olisi pitänyt hanakammin tuputtaa kakkua vieraiden mukaan.

En ole mikään leipojatyyppi, tein elämäni ensimmäistä kertaa kakkuihin vaatokarkkikuorutteen. Kaulimen puutteesta johtuen ei kuoruutteesta tullut ihan täydellinen, mutta ihan hyvää jälkeä sai myös vanhalla Jallu-pullolla ja muovaluvahakaulimella. Muffiennsien kuorutteeseen sovelsin kakusta ylijäänyttä valkosuklaavaahtoa, kermavaahtoa, rahkaa ja tomusokeria. Suosikkini oli ehkä kuitenkin pinaatti-feta pannukakku.

 Aiempina vuosina on lapsille ollut pientä ohjelmaa, kuten ongintaa. Mitään sellaista emme nyt järjestäneet, mutta kaikki saivat lähtiesään mukaansa pienet lahjapussit ja foliopallot.

Meillä oli ilmapallokaupasta saatu kotiheliumpakkaus joka sisästi heliumtankin lisäksi paljon erilasia ja värisiä palloja, kiinnikkeitä sekä narua. Oli hauskan näköistä kun katto oli täynnä ilmapalloja, eikä ne pyörineet jaloissa tai poksahdelleet lasten käsissä. Tosi vähän tuli synttäreillä otettua kuvia, ja nekin joita otin eivät illan hämärtyessä ihan onnistuneet.

Mitään ihan virallista teema meillä ei ollut, mutta vähän yhteinyysstä tuli puna-valko raidallisesta ja pilkullisesta kattauksesta, punaisista ja mustista ilmapalloista ja raidallisista viireistä. Itselläni oli marjanneraidallinen mekkokin, joka tosin vaihui juuri ennen vieraiden tuloa mukavampaan farkkumekkoon.

Ihan hauskan näköistä oli, kun Lassellakin oli samansävyinen farkkupaita ja pojilla Mini Rodinin tiikeriä ja sinistä ribbiä. Ja kaulassa molemmilla h&m mirrit tuomaan vähän juhlafiilistä asuun.

Kaikenkaikkiaan hauskat juhlat, vaikka toipuminen viekin itseläni useamman päivän. Tosi helpottavaa, ettei näitä juhlia tarvitse jatkossakaan järjestää kuin kerran vuodessa.

Dagen efter

 Kiitos paljon vielä tätäkin kautta kaikille vieraille seurasta sekä aivan ihanista ja upeista lahjoista!

Oletteko muut olleet ihan naatteja lastenkutsujen jälkeen? Meillä ei yhtään autanut järjestelyissä Elviksen suunnaton eroahdistus tai yösyömisen vaatiminen. Miten te selvisitte? Tuntuu että mä en ole vieläkään päässyt yli ja osa astioista odottaa vieläkin pöydällä kaappiin laittoa. Entä kuinka monta kertaa vuodessa teillä juhlitaan synttäreitä?

Me&I kutsui minut yhdessä Magicpoksin Majn kanssa viettämään hauskaa aamupäivää kanssaan Tampereelle. Mukana oli muutama muukin bloggari, joten kamerat räpsyivät, puhe sorisi ja tulihan sitä muutama kuohuviinilasillinenkin nautittua aamupalaksi.

Meandilta tulee keskiviikkona myyntiin, jo aiemmin ilmestyneen, syysmallistonsa lisäksi myös bloggarimallisto. Tänä vuonna vaatteita on ollut suunnittelemassa kuusi bloggaria, viisi ruotsista ja nyt ensimmäistä kertaa yksi myös meiltä suomesta. Eli Maj (hurraa!).

Bloggers Collection on mielestäni hyvä sekoitus erilaisia tyylejä, mutta silti yhtenäinen. Mallistossa on paljon uutta kivaa, kuten jumpsuit, unipussi, haaremtyyliset legginssit, t-paita isälle sekä monikäyttöinen kietaisumekko äidille.

Pelkää hauskaa yhteistyötä ja kauniita vaatteita ei tämä mallisto pidä pelkästään sisällä. Kaikki blogari-suunnittelijat saivat nimittäin lahjoittaa oman osansa 60 000 kruunusta hyväntekeväisyyteen. Tämä on minusta tosi hienoa.

Bloggaribrunssilla saimme tutustua Meandin koko mallistoon, joka sisältää tänä vuonna myös laajan naisten malliston.. Kuulimme mielenkiinoisesta yhteistyöstä bloggareiden kanssa, miten kaikki alkoi ja mitä kaikkea matkan varrella tapahtui. Oli kiinnostavaa kuulla Majn kokemuksia ja ajatuksia malliston suunnittelemisesta ja sen vaiheista. Sekä meandin Sanna ja Veera vastailivat kaikkiin mahdollisiin kysymyksiimme.

Majn suunnittelemissa vaatteissa, pehmoisessa trikoopaidassa ja kaksivärisessä jumpsuitissa, on haamuteema. Tykästyin haamuihin, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan hurmaavan suloisia. Värimaailmakin on mukavan värikäs ja raikas. Molemmat vaatteet sopivat niin pojalle kuin tytöllekkin. Maj lahjoitti oman osansa palkkiosta Tampereen lastenklinikalle. Pikkuiset vauvat ja sairaat pienet ovat asia joka saa minut aina herkistymään, joten tuntui tosi hienolta kuulla tästä hyväntekeväisyydestä sekä lämpimät terveiset sairaalasta.

Muiden bloggaajien, Shulmanien, Martin Melinin, Cecilia Blankensin sekä Hannah Graafin mallistot olivat mielekkäitä. Sieltä löytyi heti muutamia ihan suosikkeja. Kuten raidallinen rimpsubody, poliisi college ja peppisukkikset. Tosi hauskaa että mukana on siis myös yksi mies. Eli isäbloggaaja, joka onkin kuulemani mukaan ruotsissa iso julkkis. Poliisina työskentelevän Martinin mallistossa löytyykin poliisi, niin lapselle kuin isällekkin.

Me&I:n puolesta tilaisuus oltiin järjestetty tosi hyvin. Kiva oli lähteä kerrankin vähän pois täältä Helsingin ympyröistä. Ehkäpä vielä palaan Tampereelle blogijuttujen merkeissä aiemmin kuin uskonkaan.. Meille oltiin järjestetty ihana brunssi Tampereen kuulusimmista salaattiravintoloista, BristoVerasta. Hurjan mukava päivä! Kaikenlaisiin ihaniin juttuihin tämä bloggaaminen välillä vie! Majn ja itseni lisäksi brunssilla oli kirjoittajat Eppusen Kaapilla-, Visuuaalisesti Vaativa-, Peace, Love & Poopdiapers (ja Väinö)  -sekä Retro ja Moderni Ne Yhteen Soppii blogeista. Matkat kuljin kimppakyydillä.

kuva Kottarainen

Oletteko jo käyteet tai emännöineet tänä syksynä Me&I kutsuja? Tai muuten tutustuneet mallistoon? Miltä pian myyntiin tuleva mallisto vaikuttaa ja mitä tykkäätte tällaisesta bloggareiden kanssa tehtävästä yhtestyömallistoista?

Ja miltäs kuulostaisi keväällä tulla minun järkkäämille kutsuille?

Poikien synttärit on nyt juhlittu ja pikkuhiljaa myös toivuttu. Mukavista synttäreistä muistuttaa kodissa vielä täpötäysi jääkaapillinen juhlista ylijääneitä herkkuja. Sekä tietenkin ihania lahjoja.

Juhlajärjestelyiden ja kaiken muun hösän takia postaustahti on ollut hitaanlaista. Nyt onkin sitten hirveästi asiaa. Aloitetaan alkupäästä, eli kutsukorteista.

Nämä hirmuisen herttaiset kotit saimme Happy Mondaysta. Pikkuiset kortit tulevat rasiassa jossa on kymmenen korttia kuorineen sekä pieni tarra-arkki. Kortteja on muutama erilainen; kissa, nalle, pupu, pilvi, maatuska, bussi, kuumailmapallo, sydän ja synttärityttö. Vaikka nämä kortit eivät nyt ihan sopineet synttäreiden väriteemaan, halusin silti käyttää niitä. Sillä sen lisäksi että kortit ovat hurjan suloisia, säästin vaivaa ja aikaa kun ei tarvinnut askarrella kutsukortteja sen kummemmin.

Kannattaa käydä tutustumassa entisen PakItin, nykyisen Happy Mondayn valikoimaan. Korttien lisäksi saimme sielä paljon pientä kivaa synttäreille, mukeja, pillejä, lahjapusseja, teippiä, paperinipsuja…

Ja muistaakahan, Sophie the Giraffe arvonta joka päättyy muutaman tunnin kuluttua! 

Mulla on sormi ihan kipeänä vatkaamisesta (huom ei ranne). On pitänyt niin ahkerasti painaa sekottimen vatkausnappia.
Kuulostaako toi muistakin ihan hirveän kaksimielisestä, vai olenko vaan ihan hirveän väsynyt?

Vietetään huomenna poikien kaverisynttäreitä. Lapsia on tulossa kahdeksan, mikä on varmasti ihan hyvä määrä. Missään nimessä enepää ei mahtusi. Vaikka olisinkin tahtonut kutsua vaikka kuinka paljon väkeä.

Olen siis siivonnout, järjestellyt, askarrellut ja LEIPONUT. Tykkään tehdä ruokaa, mutta mikään leipoja en todellaan ole. Siitä tulee niin hirveä sotku! Ja sormi kipeytyy.

Leipomishommia olisi vielä vähän, tulin koneelle odottamaan suklaamoussen vetäytymistä. Sitten vielä kermavaahto ja majoneesi. Eli lisää vatkaamista (napin painamista). Ihan oikea sähkövatkain olisi ollut hyvä, jos olisi vain tajunnut pyytää lainaan.

Olen koko viikon tehnyt pikkuhiljaa etukäteisjärjestelyitä. Leiponut muffinsseja pakkaseen, ostanut kaupasta aina muutamia juttua valmiiksi. Eilen tein elämäni ensimmäistä kertaa vaahtokarkkitahnaa. Järjetöntä (ja super-sotkuista) hommaa, toivottavasti siitä tulee hyvää.

Ihan täysin en ole seonnut tähän juhlasuunnittelijan ja järjestäjän rooliin, mutta toki jotain pientä näpertelyä ja pipertelyä on tullut tehtyä. Miehen mielestä kai vähän enemmän. Laitoin nimittäin äsken kulhoon esille pieniille vieraille tarkoitettuja smoothieita sekä lakuja. Tokaisin että näyttävät tyhmältä, jotenkin rumilta, ihan kuin jostain mainoksesta. Mieheni vastasi siihen että no, äkkiäkös sä virkkaat niihin kaikkiin päälle jotkut kivat pussukat.. Hah! No hyväntahtoisesti naljaillen kuitenkin, mutta ihan oikeassahan hän on. Olen tälläinen hassu pipertäjä. Tänäänkin kun ruvettiin yhdessä siivoamaan niin minä ensitöikseni tyhjensin Kaapon vaatekaapin ja rupesin järjestelemään sukkia.

Mulla on kyllä ihan hyvä luotto siihen, että tällä kertaa olen hyvän (ajatustasolla) oraganisoinnin lisäksi onnistunut tavoitteessa. Eli jospa näillä synttäreillä kaikki tarjoilut, kahvit ja koristelut olisivat valmiina kuin vieraat saapuvat. Tai nostan vielä rimaa, jospa kaikilla meillä olisi myös (juhla)vaatteet päällä, itsellä tukka laitettuna ja meikit naamassa. Se vasta olisikin jotain.

Nähtäväksi jää, toivotaan parasta. Nyt klo 0.45 lähden tekemään majoneesia. Tää on niin tätä.

Minttu