Eilen vietettiin kuulemma kansainvälistä kahvipäivää. Enkä minä ehtinyt juoda kahvia koko päivänä. Nykysin on aika usein sellaisia pommiin nukuttuja, kiireisiä aamuja ettei aikaa kahville vain ole. Ja jos sitä kahvia ei lounasaikaan mennessä ole saanut on kiukkuisen aamun lisäksi myös loppupäivä melkoista hampaiden kiristelyä.

Kahvia olen ensimmäisen kerran alkanut juomaan ehkä noin kymmenisen vuotta sitten, mutta sanotaanko että noin viimeset viisi ovat olleet sellaisia että olen oikeasti juonut kahvia usemman kerran päivässä, myös kotona enkä vain sosiaalisissa tilanteissa.

Kahvi ei itselleni toimi ihmeaineena jonka ansiosta heräisin hetkessä aamulla. Mutta aamukahvin avulla pysyn hereillä koko päivän. Ja vähän rauhallisempana. Päivittäisen kofeiiniannoksen avulla päivää sujuu siis paremmin, pinna pitenee eivätkä silmät ala lumpsumaan heti lounasaikaan. Iltapäivällä nautittu päivän toinen tai kolmas kupponen taas auttaa jaksamaan iltaan saakka, mutta kello viiden jälkeinen kofeiiniannos tai pilaa yöunet.

On jännä miten kahvi saa mielen iloisemmaksi, lasten kiukuttelut ja tappelut jaksaa selvittää huumorilla ja harhautusmetelmillä, kahvittomana aamuna taas kaikki raivoavat, kiukuttelevat ja tappelevat – ja sitä jatkuu yleinsä iltaan saakka. Kahvittomista päivistä saa usein aikaan myös päänsäryn joka välillä äityy pahaksi migreeniksi saakka.

Minusta on vähän pelottavaa että yhdellä-kahdella kupilla kahvia päivässä voi olla näin suuri vaikutus kehoon ja mieleen. Mietin välillä että millaiset vieroitusoireet kahvittomina päivinä olisi jos sen max. kolmen ison kahvikupin sijasta olisinkin tottunut vetämään päivän aikana kahvia vaikka pannullisen. Tai kaksi.

Mitään virallisia tutkimuslähteitä minulla ei tässä ole, mutta muistelen kuitenkin lukeneeni että pieni määrä kahvia on jopa ihan terveellistä. Se pistää ainakin aineenvaihduntaan potkua. Mutta suurella määrällä kahvia on taas terveyden kannalta haitallisia vaikutuksia. Muisteleeko joku samoin?

Vaikka nämä vieroitusoireet saavatkin vähän mietteliääksi, ajattelin tällä viikolla pistää kellon vähän aikaisemmin soimaan, jotta ehtisin sen kahvini juomaan. Ja olemaan vähän kivempi ihminen. Tämä maanantai alkoi luonnollisesti heti pommiin nukkumisella, mutta onneksi naapurikahvilan kahvikin menettelee tällaisina aamuina. Tällä viikolla on tulossa kahvikapselilähetys, joten saan taas helposti aamulatteni vain napinpainalluksella, kun nyt kapseleiden ollessa loppu se on pitänyt ihan itse valmistaa.

Olisi kiinnostava kuulla muiden kahvinjuojien mietteitä näistä kofeiinin vaikutuksista, vierotusoireista ja tietysti siitä että kuinka paljon sitä kahvia päivän aikana kuluu?

Kerroin jokin aika sitten että pojat saivat uuden Ipanapa Räp levyn. Että levy oli tosi hyvä, mutta harmi kun lapset huusivat musan päälle että Äiti älä tanssi! En ole ikinä tykännyt ns. lastenmusiikista ja eivät kyllä ole meidän lapsetkaan (Hevisaurusta lukuunottamatta). Joten on hienoa että suomalaiset artistit tekevät myös lapsille sopivaa musiikkia. Sellaista mitä vanhemmatkin kuuntelevat mielellään. Toki me lasten kanssa kuunellaan myös ihan tavallista musaa, kuitenkin harvassa ovat ne biisit joissa kehoitetaan vaikka pesemään hammaspeikot pois tai olemaan kaikkien kaveri.

Meidän aamu lähti tänään käyntiin pienillä jorailuilla ja yhtäkkiä olimmekin kuunnelleet (ja tanssineet) koko levyn läpi. Räppibiitin tahdissa hytkyminen taitaa olla kaikilla lapsilla joku synnynnäinen juttu. Heti kun basso alkaa soimaan, rupevat myös polvet ja peppu notkumaan rytmin tahdissa. Miten söpöä! Kaapo on viimeistään nyt vietävä jonnekkin tanssitunneille, suu auki katsoin kun pikkujäbä veti lattialla breikkiä, jotain lockingin tapaista, ihmeellisiä pyörähdyksiä, jopa moonwalkia! Ja kokoajan asiaankuuluvasti toinen käsi haaroissa.

Noita Ipanpan edellisiä levyjä olen joskus kuunellut, mutta ikinä niistä en ole oikein innostunut. Jokaiselta niistä on kyllä löytynyt muutamia hyviä biisejä mutta nyt vasta löytyi kokonaan hyvä lastenlevy. Omat suosikkibiisit löytyvät tältäkin aika nopeasti, kuten Redraman Isoveljen kengis, Tommy Lingrenin Luurankomarssi ja Teflon Brothersin Happohyökkäys. Asaa en ole aimmin oikeastaan ikinä kuunnellut, mutta ehkä pitäisi. Asan Nukkumasa on nimittäin mielestäni tämän levyn ihan paras biisi. Sitä on muuten soitettu viimeaikoina aika ahkerasi myös Bassoradiossa.

Onko vielä melko tuore Ipanapa Räp levy teille jo tuttu? Kannattaa vaikka käydä Spotifyssä kuuntelemassa jos ei vielä ole. Olisi kiva kuulla mikä on teidän lempibiisinne levyltä?

Ei, ei, ei, ei, ei huusi Elvis-raasu kun äidin kanssa kaupungille joutui.

Jos liikutte huomenna keskustassa niin tulkaa moikkamaan minua Kampin Polarn O. Pyretiin! Kampissa vietetään Syksyn Avaus-tapahtumaa, itse olen PO.Pin myymälässä stailaamassa ja antamassa vinkkejä sekä uusia ideoita lasten pukeutumiseen. Stailausaikojen välissä ehdin varmasti vaihtamaan ainakin muutaman sanan kanssanne. Kauppakeskusessa esiintyy myös mm. Antti Tuisku, iiih! Nähdäänkö huomenna?

Terkut koto-Suomesta! Täällä siis ollan takaisin ja myönnettään hetki alkuun että tihrustin pikkuiset itkut aiemmin tänään lentokoneessa. Ei siksi etteikö kotiin ja lasten luokse olisi ollut mitä ihanin palata, vaan siksi että tuli jo valmiiksi niin ikävä Espanjan sukulaisia.

Yhdeksän päivän loma meni ihan käsittämättömän nopeasti. Sain kuitenkin tehdä mielin määrin lempihommaani, eli lillua uima-altaassa. Jo heti aamusta oli niin tukahduttavan kuuma, 30 astetta varjossa, ettei oikein muuta jaksanut tai huvittanutkaan tehdä. Majailin siis isäni ja hänen vaimonsa talossa, jossa on ihana suojaista takapiha ja siellä kaunis turkoosi uima-allas – mikäs siellä siis ollessa.

Kävin toki vähän pörrämäässä keskustassa, rannalla, meressä uimassa ja paljon muutakin, mutta jo suunnitteluvaiheessa oli loma tarkoitus pyhittää loikoilulle ja se tavoite tulikin suoritettua mallikaasti. Harvassa olivat ne päivän, kun surmet ja varpaat eivät olleet ryppyiset vedessä olemisen takia.

Ostin myös aivan ihanat bikinit! Tuollaiset pinkki-keltaiset likuvärjätyt joissa on hapsuja edessä. Tuntui kun olisi uinut värikkäiden korallien joukossa. Tuolla vedessä uimapatjan päällä killuessa tarttuu väri myös aika hyvin, en tiennyt että mun selkä voisi ikinä ruskettua näin paljon!

Ihana loma kaikinpuolin, vaikka pientä syyllisyyttä ja huolta siitä, että miten täällä menee, myös välillä koin. Suurimakksi osaksi pystyin kuitenkin heittäytyä rentoon lomafiilikseen ja akut on nyt totisteti ladattu täyteen tulevaa syksyä ja talvea varten. Pinnakin tuntui hitusen verran pidemmältä taas..

Mä lähden huomenna lomalle. Etelä-Espanjaan, jossa isäni perheineen asuu. Olimme keväällä siellä kuukauden poikien kanssa ja oli kyllä tosi ihanaa. Mutta tällä kertaa lähen ihan yksin.

On todella ihana lähteä, olen todella tämän tarpeessa. Jo pelkkä neljän tunnin lentomatka yksin on ihan luksusta. Ei tarvitse raahata mukana eväitä, viihdyttää, hyssytellä tai pitää ketään sylissä (toivottavasti). Perillä saan vaan olla, loikoilla altaalla ilman että pitää vahtia ettei kukaan liukastu tai putoa altaaseen. Saan kierrellä rauhassa toreilla, kukaan ei vedä minulle itkupotkuraivareita kun en osta jokaista myynnissä olevaa lelua. Kun aamulla herään omia aikojani kukaan ei ole sillä välin maalannut itseään ja puolta taloa pinkillä huulipunallani.

Ja vaikka olen todella innoissani viikon mittaisesta etelänlomastani, poden myös tuttuun äiti-tyylin asiasta huonoa-omaatuntoa. Koska tietysti lapsistakin olisi tosi kiva lähteä reissuun, ja ihan yhtä lailla lasten isäkin olisi loman tarpeessa. Etukäteen myös stressaan sitä kuinka nopeasti viikko menee ja kuinka ikävä mulle tulee lapsia. Ihan hölmöä, tiedän.

Yksin reissuun lähtemisen suunnittelukin on jotain ihan muuta kuin lasten kanssa matkatessa. En ole tehnyt viikkoja etukäteen listoja tavaroista mitä pitää ottaa mukaan, itseasiassa en ole pakannut vielä yhtään. Iltakin menee ihan muissa hommissa kuin matkalle lähtöön valmistautuessa. Yksin matkatessa ei ole niin vakavaa jos jotain unohtuu – ihanan rentoa!

Bloggaan varmasti jotain reissun aikana ja ehkä inspirpidun myös tekemään vihdoin sen toivotun postauksen hyvistä paikoista, etenkin Fuengirolassa, lasten kanssa matkatessa. Ainakin osa kevään postauksista reissusta löytyy Lasten kanssa Espanjassa – tägin alta.