Olin tänään Habitare-messuilla. Ja sen sijaan että kertoisin nyt messuista, niin sain vihdoin inspiraation kertoa, ei enää niin uudesta, sängystäni. Messuista kyllä vielä myöhemmin!

Jo aikaa sitten tilasin kotimaiselta Luona In:ltä mittojen mukaan minulle teetetyn vanerisen laatikkosängyn. Olin jo pitkään ihastellut Luonan kauniita ja yksinkertaisia kalusteita, mutta aikuisten sänkyjä ei heidän valikoimassaan vielä ollut. Kiva kuitenkin että sielläkin päässä oltiin kiinnostuneita testaamaan että miten sellaisen valmistus onnistuisi.

Sänky tehtiin valikoimissa olevan lastensängyn pohjalta. Sängyn kokoaminen sinänsä kuulosti teoriassa todella yksinkertaiselta, mutta itse olin olin lopulta hermoromahduksen partaalla sen kanssa taiteillessa. Joltain kätevämmältä ihmiseltä (jolla myös työkalupakki on paremmin varusteltu) kokoaminen kuitenkin kävisi varmaan helpommin. Tai Luonalta ainakin kerrotiin että olin ensimmäinen asiakas joka koki kokoamisen hankalaksi.

Myöskään ruonkopatja ei ehkä ole ihan paras vaihtoehto tähän. Sängyn pitää nimittäin olla ihan millileen oikean kokoinen, omani oli ne ratkaisevat kaksi milliä liian pieni ja nyt sängyn reunat vähän irvistelevät kun runnoin patjan sisään väkisin. Tarkoituksena olisi myöhemmin ostaa sänkyyn uusi patja, myös siksi että patja ottaa jotenkin hassusti reunoihin kiinni, ja vaikkapa kylkeä kääntäessä siitä lähtee äsryttävä ääni. Sitten joku päivä..

Mutta kaikenkaikkiaan ja alkuvaikeuksista huolimatta, sänky on kyllä tosi nätti. Myös tuoreen vanerin tuoksu on huumaavan ihana. Pohjassa olevien pyörien ansiosta sänkyä on helppo liikutella, esimerkiksi siivotessa. Muutenkin olen vain niin ihastunut tuohon raakavaneriin, saa nähdä pitääkö jossain vaiheessa sänky kuitenkin käsitellä esimerkisi vaalealla kuultolakalla jos se alkaa tummumaan tai kellastumaan.

Jos Luonan kalusteet eivät ole vielä entuudestaan tuttuja, kannattaa käydä tutustumassa. Jos meillä vain olisi tilaa niin lasten sisäleikkimökki olisi ainakin ihan pakkohankinta. Tämän 120 senttiä leveän aikuisten laatikkosängyn hinnaksi tuli noin 400 euroa, joten jos sellainen kiinnostelee niin kannattaa kysyä tekevätkö he (enään minun kokoamishankaluuksien jälkeen) jatkossakin myös mittatilauksesta sänkyjä.

Lakanat: H&M Home, Elviksen vaatteet: huppari Makia, t-paita Aarrekid, legginssit VIMMA.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja yksi niistä on Erkki. Itseasiassa Erkki-nimi juontaa juurensa jo Kaapon vauva-ajasta. Erkki nimitys tulee siitä kun lapsi kreiselee ja hassuttelee, silloin hän muuttuu Erkiksi. Elviksellä on myös toinen lempinimi, Eevis. Se taas on tullut siitä kun Kaapo ei pienempänä osannut sanoa ällää, ja hän kutsui siis pikkuveljeään tuolla nimellä. Se vain jäi elämään meille vanhemmillekkin. Eevi muuten oli oma nimisuosikkini tytölle Elvistä odottaessa..

Espanjan Zara Kidsistä löytyi E-kirjain paita. Syksyä ajatellen tuollaiset simppelit collegevaatteet ovat omia suosikkeja. Lindexillä taas törmäsin noihin kirjainleggeinsseihin, jotka oli vain ihan pakko paidan kaveriksi ostaa.

Elviskin on nykyisin kovin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista, toki kun isovelikin on. Omaa kirjainta bonggaillaan aina joka paikasta, ja nyt on oikea ylpeyden aihe kun paitaa koristaa se oma E kirjain.

Minkälaisia lempinimiä teidän lapsilla on ja mistä ne tulee?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tuossa kuukausi takaperin kerroin siitä miten Kaapolla yhtäkkiä alkoi päiväkotiin meneminen tökkiä ja pahasti. Hoitoon meno oli pelkkää itkua, surua ja ikävöimistä. Kaikki alkoi yhtäkkiä, puolen vuoden reippaan päiväkotiuran jälkeen. Nopeasti se alkoi vaikuttamaan kaikkeen, sillä asiaa itkettiin ja raivottiin jo edellispäivänä. EN HALUA MENNÄ PÄIVÄKOTIIN, TULEE NIIN IKÄVÄ, SIELLÄ ON KAMALAA, TULEE NIIN IKÄVÄ. Aluksi ajattelin että päiväkodissa on oikeasti niin kauheaa tai että siellä on sattunut jotain, mutta syy taitaa kuitenkin tosiaan olla tuo lapsen kova ikävä.

Kun kirjoittelin tästä ongelmasta sain teiltä todella paljon kommentteja. Kaapo täyttää parin kuukauden päästä viisi ja moni ajattelikin tämän vaiheen liittyvän ikään. Moni oli painiskellut samojen juttujen kanssa ja lapset olivat lähes poikkeuksetta samanikäisiä.

Meillä nopeasti tämä eroamisen ”pelko” ja siitä johtuvat itkut ja huudot kuitenkin vaan lisääntyivät. Enää se liity vaan päiväkotiin menoon vaan kodista toiseen siirtymiseen. Nykyään en voi myöskään edes viedä nopeasti roskia, vaikka ennen Kaapo halusi aina jäädä yksin pihalle tai kotiin kauppareissuni ajaksi.

Kun reilu vuosi sitten muutimme poiken isän kanssa eri osoitteisiin asumaan, meni kaikki paremmin kun olin ikinä osannut edes haaveilla. Lapset olivat alusta saakka reippaita ja menivät mielellään aina isälle ja palasivat hymyissä suin kotiin. Nyt on todella sydäntä raastavaa repiä paidan helmassa roikkuvaa itkevää lasta ja pistää väkisin isän matkaan tai vaihtoehtoisesti hakea lasta joka huutaa ettei tahdo tulla luokseni. Nämä tilanteet menevät onneksi nopeasti ohi, mutta ne 5-10 minuttia jolloin Kaapo itkee sydäntäsärkevästi tuntuvat ikuisuudelta. Myös se että puhun vaikka että ”huomenna menette sitten isälle” tai ”tahtoisitteko mennä mummille kylään” saavat aikaan huudon TULEE IKÄVÄ! Elvis on messissä menossa aina mihin vaan, hän ei onneksi ole (kop kop) alkanut matkimaan isoveljeä tässä asiassa.

Myös päiväkodissa itkut unohtuvat nopeasti, joskus en ole ehdes ehtinyt päiväkodin eteistä pidemmälle kun kuulen Kaapon jo leikkivän iloisena muiden mukana. Siksi olenkin ajatellut tämän olevan myös ainakin jossainmäärin huomionhakua. Silti haluan ottaa lapsen hädän ja ikävän tosissani, enkä vähätellä sitä. Aina sanomme että saa tulla ikävä, niin meillekkin tulee.

Rauhottumiseen olemme kokeilleet lähinnä lahjontaa. Päiväkotipäivän jälkeen Kaapo saa keksiä kivaa tekemistä. Se on ollut mitä vaan jäätelön syönnistä leffailtaan kotona. Päiväkodin jälkeen ei olla ikinä hötkyilty kapupunkiin tai kylään, vaan oltu rauhassa yhdessä kotona, mutta nyt olen yrittänyt olla eritysen paljon läsnä. Samaa olen tehnyt nyt myös aina kun lapset ovat tulleet isältä kotiin.

Henkisesti viime kuu on ollut melko raskas. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, että olen viime aikoina miettinyt paljon lapsia ja että miten ero ja kahden kodin välillä asuminen on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä. Toki sitä vanhempana haluaisi vain että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla sekä onnellinen elämä. Tietysti tällainen eroahdistusvaihe voi varmasti tulla lapselle kuin lapselle, oli kotiolot millaiset ja vanhemmat yhdessä. Mutta en silti voi olla ajattelematta että nyt ovat juuri käynnissä ne kriittiset vuodet joiden aikana lapsen voin pilata lapseni täydellisesti ja tehdä heistä tunnevammaisia psykopaatteja.

Noh, ehkä tässä kohtaa pitäisi pistää stoppi omalle hieman liian lennokkaasti laukkaavalle ajatuksenjuoksulle, ja vaan hyväksyä se että herkällä äidillä on herkkä lapsi jolla on jokin ihan normaali kehitysvaihe meneillään.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
– Tove Jansson –

Mökille mukaan pakattu villapaitoja, villasukkia, villahousuja, untuvatakki, pipot, huivit ja hanskat. Kirjoja ja leffoja. Sen verran optimisti pitää kuitenkin olla, että on siellä myös bikinit ja aurinkorasva. Ihanaa Juhannusta kaikille, nauttikaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Päiväkodin opettaja kertoi tänään Elviksen olevan 2 vuotta, 5 kuukautta ja 14 päivää vanha. Eli 896 päivää. Ja päiväkodin hän on aloittanut 2 kuukautta ja 11 päivää sitten. Aina se vaan ihmetyttää että miten aika rientääkään!

Päiväkodin aloitus on tuonut tullessaan paljon uusia asioita ja toki siinä samassa muuttaanut paljon arkeamme. Tänään yksi näistä uusista asioista on VASU-keskustelu. Siis mikä? Eli varhaiskasvatussuunnitelma. Se on päiväkodin työntekijöiden työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä tavoitteita ja sopimuksia siitä miten kunkin lapsen yksilöllistä kasvua, oppimista ja hyvinvointia edistetään varhaiskasvatuksessa. Siinä tavoitteita ei anneta lapselle vaan kasvattajien toiminnalle. Noin tunnin mittaisen keskustelun aikana suunnitelmaan kirjataan yhteiset tavoitteet ja sopimukset vanhempien ja henkilöstön kanssa.

Oli hauska huomata kuinka hotajat olivat havainnoineet samoja piirteitä Elviksestä kun mitä me itse näemme. Vaikka tosin hoidossa Elvis taitaa olla aika viraskorea tapaus! Niitä tempperamenttisia raivareita vedetään siis lähinnä vain kotioloissa. Piti oikein vakuutella huolestunutta hoitajaa että kyllä se kotona raivoaa.

Suunnitelmaan kirjattiin muunmuassa että jatkossakin Elvistä tuetaan ja kannustetaan luovaan tekemiseen (josta hän kovasti tykkää), kivana kaverina olemiseen sekä näihin perus pukemis/riisumis/vessassakäynti juttuihin. Oikein hyvä mieli jäi tästä keskustelusta ja muutenkin koko päiväkotimeiningistä.

Alkuvuodesta olin pahoillani siitä kuinka vähän päiväkodissa he ulkolivat. Nyt kun ilmat ovat lämmenneet ja uudet hoitajat ja lapset asettuneet taloksi sekä löytäneet yhteisen rymin, tuntuu että kaikki sujuu paljon paremmin. Huomenna Elvis myös pääsee ensimmäiselle päiväkotiretkelleen keskuspuiston metsään. Äiti on iloinen ja lapsi vaikuttaa myös tyytyväiseltä. Parasta.

Olikos siellä muita joiden lapsi/t aloittivat hoidon alkuvuodesta? Miten on lähtenyt rullamaan?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.