Minkäslaisia varusteita teiltä löytyy syksyksi lapsille? Entäs itselle (puistoiluun)? Ovatko popin ulkovaattet tuttuja tai mitä muita merkkejä teiltä löytyy?
Minttu
Minkäslaisia varusteita teiltä löytyy syksyksi lapsille? Entäs itselle (puistoiluun)? Ovatko popin ulkovaattet tuttuja tai mitä muita merkkejä teiltä löytyy?
Minttu
No nyt se on jo kymmen kuukautta vanha. Tässähän täytyy alkaa jo yksivuotissynttäreitä pikkuhiljaa miettimään. Tähän sitten pitkä fraasi klisetä, että aika menee niin nopeaan, kohta se menee jo kouluun, ne on pieniä vain niin lyhyen ajan. Ja iso NYYH.
Tietysti on myös ihana nähdä miten Elvis on kehittynyt ja kasvanut. Tämä viimeinen kuu on ollut ehkä sellaista ”henkistä” kasvua, enemmän kuin motorista kehitystä. Tuntuu että yhtäkkiä E on alkanut paremmin hiffaamaan asioita. Se tuntuu ymmärtävän enemmän puhetta ja yksinkertaisia kehoituksia. Tunnistaa esineitä ja ihmisiä ja matkii ihan hirveästi kaikkea ja kaikkia. Niin ja höpöttää!
Pienintäkään mahdollistuttaa hiljaisuuteen ei siis enään ole. Ätä, ättä, tätä, tättä, nänä, nämä, että, ei, ai ai, pägä – jne jne jne. Vähänkö se on söpö kun se höpöttää suuna päänä. Ja taputtaa omilleen jutuilleen. Ja vilkuttaa. Ja vaan on.
Olin ihan varma että Elvis kävelisi jo tässä vaiheessa. Tuen kanssa se meneekin jo varmasti ja vauhdilla. Riittää että vähän ottaa vaikka seinästä ja sohvankulmasta kiinni. Pidempiä ja pidempiä aikoja se jää välillä seisomaan ilman tukea. Kaikki, ihan kaikki pienimmätkin muruset se löytää ja pistää suuhun.
Oma tahtoa löytyy! Uskomatonta kyllä, luulen että siitä tulee vielä tempperamenttisempi tapaus kun isoveljestään. Vielähän se on aika sööttiä, mutta alkaa myöskin vaatimaan jo vähän pidempää pinnaa. Tavarat lentää ja päätä taotaan pöytään ja lattiaan jos hommat ei ihan mene niin kuin haluais.
Hirvein eroahdistus tuntuu olevan tiessään. Elvis saattaa kontata jopa toiseen huoneeseen leikkimään yksin. Se viihtyykin hyvin hetkiä yksikseen leikkien ja tietysti vähän pidempiä aikoja isoveljen kanssa. Puistossa se tykkää leikkiä, eikä missään nimessä suostu katsomaan menoa rattaista. Keinu on lemppari, hiekkalaatikko ja kivien syönti tulee hyvänä kakkosena.
Hampaita tosiaan on kolme, mutta koko ylärivi näyttäisi puhkeavan hetkenä minä hyvänsä. Ruoka (soseet) ei edelleenkään maistu mitenkään ihan hurjan hyvin, mutta sormiruokaillen tykkää syödä ja annetaankin Elviksen syödä paljon itse. Imetän edelleen. Varmaan 10 kertaa vuorokaudessa. Haaveena olisi saada määrä johonkin kolmeen, yöimetykset kokonaan pois ja pikkuhiljaa pojat omaan huoneeseensa. Kattellaan ja raportoidaan.
Näistä 10 kk kuvista tuli vähän hassuja. Mulla on kamerasta akku ihan lopussa ja laturi tietysti kateissa. Piti mahdollisimman nopeasti jotain napata.
Ja kuukauden päästä Kaapo täyttää jo kolme. <3
Minttu
Kitinöiden, raivareiden ja huonosti nukuttujen jälkeen, melkein kaksi viikkoa sitten Elvikselle puhkesi ensimmäinen hammas! On jotenkin hullua ajatella että joillain vauvoilla on ollut hampaita jo syntyessään tai että ne ovat puhjenneet tosi pieninä. Molemmat lapseni ovat olleet yhdeksän kuisia ensimmäisten hampaiden ilmaanuttua.
Muutama päivä sitten suusta löytyi lisää hampaita. Toinen ylhäältä kulmasta! Ja pikkuinen nökö toisen alahampaan vierestä. Kutina suussa on varmasti sen mukaista. Tuntuu varmaan tosi inhottavalta.
Usein hampaiden tuloon liittyy erilaisia oireita, kuolaamista, vatsavaivoja, kuumetta. Tolla ei ole ollut mitään näistä, hirveä tarve vain jäystää kaikkea. Sormiruokailukin on päässyt aivan uudelle ulottuvuudelle näiden parin uuden nysän myötä.
Imetys on sujunut edelleen hyvin, ilman puremisia. Joskus luin, mustaakseni imetystuen sivulta, että hampaiden tulo vaikuttaa vauvan syljen koostumukseen joka taas voi aiheuttaa kipua imetyksen aikana. Itselläni on ainakin käynyt näin. Mistä lie sitten johtuu, vähän kuin sammas muttei niin paha. Onko muilla ollut tämmöistä? Vähä pelottaa että milloin se keksi puraista niin että veri roiskuu.
”Hampaita” alettiin molemmilla pojilla harjaamaan kun täyttivät puoli vuotta. Se on edelleenkin molempien suosikkihommaa. Elvikselle laitetaan nyt hampaiden harjaan minimaalinen sipaisu tahnaa, Kaapo sai muutama viikko sitten oman lasten sähköhammasharjan Braunilta.
Yöimetyksen lopettaminen on paljon mielessä, tietenkin oman nukkumisrauhan takia mutta myös hampaiden takia. Hammaslääkärit kun suosittelevat viisi kertaa päivässä syömistä, enenemmät happohyökkäykset aiheuttavat jo reikiintymisen riskin. Jos maitohampaaseen tulee reikä, on mahdollista että myös sen alta myöhemmin kasvavassa rautahampaassa on reikä. En muista minkä ikäisenä Kaapo alkoi saamaan xylitolipastilleja, nykyisin osaa syödä myös purkkaa.
Saas nähdä millä vauhdilla loput hampaat tulevat ja tekevätkö ne jatkossakin yhtä kipeää. Nuo kuvissa olevat Lifefactoryn pururenkaat helpottavat ainakin vähän. Niitä ei ole suunniteltu viilennettäviksi, mutta laitan ne välillä myös pakkaseen. Elvis ainakin tuntuu tykkäävän pureksia niitä, niin lämpöisinä kuin jäisinäkin. Toinen hyvä viilennys -ja kutina-apu on muuten jääkaapikylmä porkkana.
Miten teidän lapsilla on tullut hampaita? Mitä oireita on ollut, onko tehnyt kovin kipeää, ilmestyneet suuhun huomaamatta vai jotain silta väliltä? Tulivatko hampaat ”oikeassa järjestyksessä” vai ihan miten sattuu? Miten hoidatte hampaita ja mitä lapset tykkäävät harjauksesta? Kokemuksia, vinkkejä, kysymyksiä!?
Minttu
Yhdeksän kuukautta tuli alkuviikosta ikää tälle söpönaamalle. Voi että, kyyneleen nousivat silmiin näitä kuvia katsoessa. Kohta juhlitaan jo yksivuotissynttäreitä. Viime yönä heräsin ja luulin että Kaapo oli tullut viereeni nukkumaan. Eikun! Elvishän se siinä pötkötti. Se on jo niin iso!
Samoin kuin kuukausi sitten, se seisoo ja kävelee tukea vasten. Kontaamisen lisäksi eteepäin pääsee hyvin polvillaan kävellen. Jos käsissä on jotain eritysien milelenkiintoista (kuten äidin puhelin) voi E vahingossa seistä hetken kokonaan ilman tulkea. Ruoka maistuu jo vähän paremmin, hampaita ei edelleenkän ole yhtään. Rastat olemme saaneet joksenkin kuriin.
Huumorintajua sillä on hurjasti. Aikamoisen tempperamenttinen, vaikkakin aurinkoinen, tapaus se on myös. Ihana kuin mikä.
Minttu
Minäkin innostuin teippailusta samoihin aikoihin kun koko muu blogimaailma, ööö.. lähes vuosi sitten. ”Blogikollaasit” olivat uusia juttuja, mutta muutamista vanhoista asunnoistani kylläkin on löynytynyt samaa ideaa vuosia sitten ja suuremmassa mittakaavassa. Kuten moni moni muukin, tyskästyin maskin teippien väreihin ja kuvioihin. Samoin nyt käytössä siihen miten hyvin ne tarttuvat ja irtoavat.
Sillä käyttökoemusta minulle syntyi vasta viikko sitten. Teippaltavaa on kyllä löytynyt, mutta jostain syystä en saanut aiakiseksi hankkia näitä kuuluisia teippejä itselleni ennen kuin nyt. Perässä siis tullaan, tällä siis jatkossa teippaillaan kun osa jo varmaan repii teippauksiaan alas.
Teipit ostin Kruunukirpusta ja oi kuinka ihanat värit löysinkään sieltä. Kolme rullaa näin alkuun riittää. Prototyyppi seinä on tuosta kuvasta jo kasvanut ja kasvaa vielä lisää. Tämähän on aika koukuttavaa.. 🙂
Minttu