Yhdeksän kuukautta tuli alkuviikosta ikää tälle söpönaamalle. Voi että, kyyneleen nousivat silmiin näitä kuvia katsoessa. Kohta juhlitaan jo yksivuotissynttäreitä. Viime yönä heräsin ja luulin että Kaapo oli tullut viereeni nukkumaan. Eikun! Elvishän se siinä pötkötti. Se on jo niin iso!

Samoin kuin kuukausi sitten, se seisoo ja kävelee tukea vasten. Kontaamisen lisäksi eteepäin pääsee hyvin polvillaan kävellen. Jos käsissä on jotain eritysien milelenkiintoista (kuten äidin puhelin) voi E vahingossa seistä hetken kokonaan ilman tulkea. Ruoka maistuu jo vähän paremmin, hampaita ei edelleenkän ole yhtään. Rastat olemme saaneet joksenkin kuriin. 

Huumorintajua sillä on hurjasti. Aikamoisen tempperamenttinen, vaikkakin aurinkoinen, tapaus se on myös. Ihana kuin mikä.

Minttu