Moni ei varmaan tiennyt että minulla on silmälasit, ehkä joskus ihan blogin alkuaikona ovat saattaneet täällä vilahtaa. Jos silloinkaan. Tämä johtuu siitä etten oikeastaan tarvitse laseja. Minulla on vähän plussaa ja pärjään aivan hyvin ilman. Mutta keväällä optikolla käydessäni minulle määrättiin aurinkolasitkin vahvuuksilla ja sain tiukan määräyksen pitää kotona laseja, ainakin päätteellä ollessani. Niin kehykset kun linssitkin pitäisi päivittää, mutta toisaalta ei niillä nin väliä kun pidän niitä vain kotona. Tällainen rillipää täällä näytön takana siis useinmiten häärii!

Mitäs työpäiviini sitten tulee, niin tänään on ollut hyvin tavallinen ja rauhallinen päivä ihan vain ”kotitoimistolla”. Bloggaajille tulee nykyisin tosi paljon kutsuja erilaisiin tapahtumiin, uusien mallistojen tai tuotteiden lanseerauksiin, tiedoitustilaisuuksiin, liikkeiden avajaisiin… Etenkin syksyt ja keväät ovat kiireistä aikaa, ja pääkaupunkiseudulla olisi joka päivälle ainakin muutama tärppi.  Itse olen jättänyt kaikki tapahtumat kesän jälkeen väliin, mutta jos vaikka loppuviikosta yrittäisi vähän aktivoitua. Toisaalta nyt se mitä juuri kaipaan, on  paremmat rutiinit. Pojat kun ovat vain kolme päivää viikossa päiväkodissa pitäisi niistä kolmesta päivästä saada mahdollisimman paljon irti. Heräisin ajoissa ja kehittäisin joka kotitoimistopäivälle jonkinlaisen aikataulun.

Tänään oli siis kuitenkin ihan tuotelias päivä, vaikka suoraan blogissahan se ei näy sillä en tehnyt postausta. Olen lähetellyt sähköposteja suuntaan jos toiseen, valmistellut tulevaa blogimuuttoa, tilannut uudet käyntikortit, suunnittelut yhteistyökumppaneiden kanssa tulevaa syksyä ja talvea, täyttänyt kalenteria sekä pyöritellyt mielessä postausaiheita. To Do – lista kasvaa samaa vauhtia kun siitä yliviivataan tehtäviä. Niin ja lisäksi otin tämän postauksen kuvat. Ja sen jälkeen taistelinkin seonneen tietokoneeni kanssa. Sellainen päivä siis, ei ulkopuolisen korviin kovin kiinnostava tai eroa muutenkaan normaalista toimistotyöstä.

Ne jotka työskentelevät kotona varmasti tietävät sen haasteet. Toisaalta on ihana ettei tarvitse lähteä vaikka huonossa säässä tarpomaan työpaikalle tai yrittää ehtiä kellon tarkasti paikalle. Mutta kotona tulee paljon houkutuksia. Torkuttaa aamulla. Nukkua päikkärit. Tehdä kotitöitä. Surffailla netissä ja chattailla kavereiden kanssa… Toisaalta kaikki nämä ovat myös plussaa. Olen huomannut että olen sitä tehokkaampi mitä laittautunempi olen. Eli jos istun koneella koko päivän yöpuku päällä en todellakaan saa yhtä paljon aikaan kun jos puen siistit vaatteet ja meikkaan heti aamusta. Jännä juttu on myös se, että musiikki häritsee keskittymistä. Muuten kuuntelen musaa oikeastaan kokoajan, mutta kirjoittaessa keskityn liiaksi kuunteluun ja häiriinnyn. Kotona ollessa on myös paha tapa se että hommia tekee oikeastaan aamusta iltaan. Ainakin niinä päivinä kun pojat ovat isänsä luona saatan istua koko päivän tässä koneella.

Olohuoneemme toimii siis lisäksi myös makuuhuoneenani sekä toimistonani. Toimii.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eiköhän se blogitauko ollut sitten siinä. Oikeastaan teki mieli postata jo samana iltana kun tauolle jäin. Mutta ajattelin kuitenkin antaa itselleni kunnon tuumaustauon, katsastella asioita jotenkin kauempaa ja ihan rauhassa, hiljalleen omaan tahtiin. Tauko vahvisti sitä tunnetta että rakastan bloggaamista ja olen tosi iloinen siitä että tämän blogin aikanaan perustin. Vaikka tämä onkin sellainen hyvänmielen paikka, on tärkeä tietää että tarvittaessa voin kuitenkin purkaa tänne myös negatiivisia tuntemuksia ja kirjoittaa aroistakin aiheista. Te ette teilaa vaan olette ihanasti meiningissä mukana ja tukemassa. Kiitos. Tuhannesti.

Silloin viime torstaina, edellisen postauksen kirjoittamisen jälkeen, tuntui kuitenkin etten jaksa lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Skipattiin täysin kaikki Taiteiden Yön menot ja jäätiin ihan kotinurkille. Vähän ennen auringonlaskua käytiin vähän käppäilemmässä tuossa lähipöpelikössä. Ei sitä missään nimessä voi miksikään metsäksi kutsua, mutta näkäjään parinkin puun seassa kuljeskelu tuulettaa hyvin ajatukset. Tutkittiin marjoja, lehtiä, käpyjä ja rapsuteltiin iltakävelyllä olleita kissoja ja koiria.

Täällä siis ollaan taas ja jatketaan tulevaan taas hymyissä suin (vaikka sataakin, on maanantai enkä edellenkään tajua miehiä YHTÄÄN (puuuuuuuh)).

Poikien Mainiot vaatteet saatu.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Luovuutta syövät välillä stressi ja kiire. Ja sitten joskus myös ilkeät ihmiset. Viikon päästä blogini muuttaa Indiedaysille, enkä voisi olla asiasta enempää innoissani. Mutta sen seurauksena bloggaamistani myös vaikeutetaan toiselta suunnalta. Minulla on oikeasti fyysisesti ihan huono olo kaikesta mitä olen joutunut ottamaan vastaan. Niin se raha ja ahneus vain muuttaa ihmisiä. Tai sitten olen kokoajan nähnyt vain pelkän kuoren. En ole ikinä ymmärtänyt kateutta tai sitä miksi toisen onni olisi muka toisilta pois. Surullista, niin surullista jokatapauksessa.

Pahoittelen että kirjoitan näin mystisiesti, enkä ollenkaan suoraan. Tapanani ei ole ollut, eikä ole nytkään puhua muista pahaa (enkä uskaltaisikaan, viimeksi tänä aamuna kun minua on uhkailtu mm lakimiehillä). On vaan pakko jollain tapaa edes vähän purkaa tätä oloa ja selittää miksi en nyt pysty blogia päivittämään.

Intoa puhkuen odotan syksyn uusia tuulia, muuton tuomaa lisäboostia kirjoittamiseen. Sitä kun kirjoitettavaa ja kuvia on enemmän kun aikaa niitä postata. Mutta juuri nyt takki on ihan tyhjä. En osaa sanoa palaanko blogin pariin jo heti huomenna, vai vasta viikon päästä. Halusin vain tulla kertomaan että päällä on tosi ikävä tilanne, ja eiköhän tässä vielä jotkut itkutkin tirauteta päivän pääteeksi. On aina vaikea päästää irti, nyt blogimuuton myötä irtaannun myös muutamasta ihmisestä. Se jos joku on haikeaa. Mutta miksi pitäisin lähelläni ihmisiä jotka eivät arvosta tippakaan, lyttäävät itsetunnon ja vievät ne viimeisetkin luovuuden rippeet. Sehän ei taas hyödytä ketään, päinvastoin on heille itsellensäkkin vastaan.

Vähän iloisempia fiiliksiä ja ensi viikkoa siis odotellessa. Me taidetaan painua poikien kanssa tuonne ihanaan aurinkoiseen ja kirpsakkaan syysilmaan ja käydään syömässä jotain hyvää lounaaksi. Viikonloppukin häämöttää. Joten täältä kyllä noustaan taas ja toivottavasti pian! Pus!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin eilen katsomassa yhtä asuntoa. Meille on nimittäin tulossa loppuvuodesta putkiremontti. Kaikenkaikkiaan remontti kestää talossamme ainakin puoli vuotta, joten päätin että muutamme kokonaan. Jonnekkin missä voisimme asua vaikka seuraavat kymmenen vuotta. Kriteerit ovat aika korkealla ja tarkat, jonka takia tämä asunnon metsästys tuntuu vähän toivottomalta. Eilisessä oli kyllä potentiaalia.

Toinenkin muutto on tulossa jo muutaman viikon päässä. Nimittäin BLOGI MUUTTAA! Olen todella innostunut ja kieltämättä jännittää aika paljon myös, minusta tulee Indiedaysiläinen! On huippua päästä Indiedaysin ammattitaistoiseen tiimiin, upeiden ja niin taitavien bloggaajien joukkoon. Jännittävää, kutkuttavaa ja innostavaa.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa ja niin sanon minäkin. Olen tässä viime vuosina huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että minun on vaikea pysyä aloillani. Aina kun asiat alkavat tuntua tavallisen tasaisilta on muutosta saatava. Laskin juuri että kymmenen vuoden aikana olen muuttanut kahdeksan kertaa. Aina sanonon etten enää ikinä muuta. Ja tässä sitä taas ollaan!

Onneksi blogimuutot käyvät vähän helpommin kun asunnon vaihdot. Vaikka kyllä nämäkin aika tunteikkaita muutoksia ovat. Olen kirjoittanut täällä Bellassa lähemmäs pari vuotta ja sinä aikana saanut hyvää oppia blogin kirjoittamisesta. Oma bloggaaminen on sinä aikana pikkuhiljaa muuttunut ihan oikeaksi ammatiksi. Olen päässyt olemaan mukana vaikka missä kivassa ja ennenkaikkea tutustunut ja ystävystynyt hienojen ihmisten kanssa. Mutta jossain vaiheessa tulee vain niin vahva olo että nyt on siirryttävä eteenpäin, ja sitten taas mennään!

Blogi siirtyy siis indiedayssille kahden viikon päästä, muistuttelen kyllä sitten vielä lähempänä! Muuton jälkeen blogiin löytää suoraan osoitteella mamigogo.indiedays.com (pistäkää jo ylös) ja tämä vanha osoite katoaa ja vie jonnekkin ihan muualle kun blogiini. Päivitän uuden osoitteen myös blogloviniin sekä blogilistalle, joten sinne kannattaa klikata ja seurata. Ja toki facebooksivun kautta pysyy hyvin perillä uusista postauksista. Kannattaa tykkäämisen lisäksi klikata vielä sitä seuraa-nappulaa! Ja se instagram (@mintturipakinttu), siellä mä oon kun en ole täällä!

Toivottavasti olette edes hitusen verran innoissanne muutosta, mä olen aivan superduperinnostunut. Uskon tämän tuovan taas extrasti lisää virtaa ja inspistä blogin päivittämiseen. Jee!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen vietettiin Aussie blogigaalaa, jossa palkittiin suomen suosituimpeja blogeja muunmuassa muodin, kauneuden ja lifestylen osioissa. Onnea vaan vielä kaikille voittajille!

Me Henriikan kanssa aloitimme päivän jo hyvissä ajoin hemmottelun ja iltaan valmistumisen merkeissä. Ihan ensimmäiseksi istuimme kampaajan tuoliin Yrjönkadun Napsissa, jossa Nelli ja Elina loihtivat meille ihanat lettikampaukset. Meillä oli molemmilla sattumalta samanlainen visio kampauksista mutta päätimme sitten lopulta tehdä kuitenkin vähän erilaiset letit. Henriikka näytti tyrmäävän hyvältä muhkeassa tähkäpääletissään, omat punaiset latvat taas toivat hauskaa kontrastia pään yli meneviin kalanruotoletteihin.

Kampaajan jälkeen matka jatkui minnekkäs muualle kun meikkiin. Kalliossa sijaitsevassa Make Up For Ever myymälässä ja meikkistudiossa jo odoteltiin meitä kuohuvan ja makeiden mansikoiden kanssa. Meikin lisäksi saimme kunnolla tutustua tuotteisiin ja opetella meikkaamista itsekkin. Meille nimittäin näytettiin vain toisella puolelle kasvoja että miten meikki tehdään, ja toisen puolen saimme sitten tehdä itse. Tosi hyvät tuli, eikö?

Illan pukukoodina oli valovoimaisuus ja gaala-asuksi valitsinkin R/H:n Magic Mickey nimisen paidan jossa on hauskat kultaiset Mikki-Hiiren korvat edessä. Vaatelainaamosta minulla oli lainassa Antti Asplundin yksityiskohtainen kietaisuhame sekä Minna Parikan kultaiset pupukorkkarit. Kengät saivatkin hurjasti kehuja illan aikana, ja ihanat ne todella ovatkin. Henriikka oli taas ihan vastakohtani vaaleassa tukassaan ja kauniissa turkoosissa Piia Hännisen mekossa.

Tänään juhlitaan taas (ja jännitetään), illalla nimittäin palkitaan Indiedays Awardseissa muunmuassa Vuoden Blogiteko, johon tekin ihanat kävitte minua äänestämässä. Saa nähdä miten käy! Iso kiitos ja rutistus myös kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, olette ihania!

Kuvat Janne Simojoki

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.