Moni onkin uteliaana kysellyt meidän asumisjärjestelyistä, nyt kun kerta naimisissa ollaan. Jos kaikessa muussa ollaan toimittu salamana, niin tässä asiassa ajateltiin mennä ihan pikkuhiljaa eteenpäin. Vaikka viettäisimme mielellämme kaiken ajan vuorokauden ympäri yhdessä, haluamme kuitenkin antaa lapsille aikaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen.

Vaikka lastenkin suhteen kaikki on mennyt hyvin, kaikki tykkäävät toisistaan ja meillä on kivaa yhdessä, on tärkeää että lapset saavat pikkuhiljaa totutella huomion jakamiseen. Ettei kaikki muuttuisi kerralla.

Koska uusioperheeseemme kuuluu omien lasteni lisäksi nyt myös kolmas ylä-asteikäinen lapsi, tarvitsee uudessa kodissamme olla myös tarpeeksi tilaa. Ja AINAKIN kaksi vessaa! Tämän lisäksi haluamme edelleen jatkaa asumista kanta-kaupungissa niin ettei kenenkään tarvitse vaihtaa koulua ja että ratikoiden kolina kuuluu sisälle ikkunasta.

Meillä molemmilla on lasten kanssa viikko-viikko systeemi joka ennen kesälomaa meni saatumalta vielä samoilla viikoilla. Se oli tosi hyvä niin, lapsivapaina viikkoina saimme olla ihan vaan kaksin ja lapsiviikkona sitten antaa huomiota lapsille ja lasten fiilisten mukaan sitten viettää silloin tällöin aikaa yhdessä.

Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä että se oma yhteinen koti olisi ihana. Kumpikaan ei jaksaisi odottaa enää yhtään, mutta yritetään vielä vähän jarrutella. Toisaalta kriteeriemme mukaisia asuntoja ei juurikaan ole, emmekä edes vielä tiedä vuokraammeko vai ostammeko asunnon. Molemmat luotamme kuitenkin siihen että kaikki menee omalla painollaan juuri niinkuin on tarkoitus, kuten tähänkin saakka.

Ihan pikaiset huikkaukset vaan, mulla oli eilen polttarit! Itseasiassa perjantaina ensin mieheni bestman tyttöystävänsä kanssa vei meidät syömään niin pitkän kaavan mukaan, että oltiin kotona vasta auringon noustessa. Muutaman tunnin unien jälkeen eteisestä kuului jotain kummaa möykkää ja kesti hetki tajuta että nyt alkaa polttarit! Kumman ketterästi sitä tuli pompattua sängystä ylös, eikä väsymys painanut ollenkaan koko päivänä. Minulla oli aivan mielettömän ihana päivä lähimpien ystävieni kanssa. Luulenpa että lisää kuva -ja kenties videomateriaaliakin on tulossa vielä lisää, joten ehkäpä kerron polttareista vasta sitten vähän yksityiskohtaisemmin.

Tänä aamuna kello soi sukulounaan takia aikaisin ja huomenna aloitellaan pikkuhiljaa arkea niin lasten kun uuden aviomiehen kanssa yhdeksän viikon kesäloman jälkeen, joten tähän väliin yhdet kunnolliset yöunet kiitos!

Sain mummiltani kolmikymppislahjaksi hänen itse tekemänsä kukkaruukun. Mummini harrastaa ja tekee paljon erilaista keramiikkaa ja hänen kotinsa ja puutarhansa onkin täynnä jos jonkinmoisia savihahmoja. Olemme itaseasissa olleet myös joskus aikoinaan samassa keramiikkakerhossa! Tykkään tosi paljon sellaisesta vähän rosoisesta ja juurikin itsetehdyn näköisestä keramiikasta ja oli tosi ihana saada omaan kotiin tällainen hauska yksityiskohta rikkomaan muuten kovin selkeää ja vaaleaa tunnelmaa. Mitäs tykkäätte?

Koska meillä menee häihin aika paljon rahaa, eikä niitä varten ehditty säästää yhtään, emme ainakaan vielä ole voineet suunnitella mitään häämatkaa. Eikä meillä oikeastaan olisi edes aikaa nyt lähteä. Sensijaan lähdettiin kahdestaan mökille Tammisaareen.

Lähdimme matkaan ihan extempore tunnin varoitusajalla, eikä edes ajateltu tätä minään häämatkana. Ennen kun pääsimme tänne. En ole kaivannut yhtään minnekään paratiisirannalle tai etenkään turistirysään, on ollut ihana vaan olla keskellä rauhallista luontoa. Syödä hyvin, saunoa, uida, kerätä mustikoita, kuljeskella samanlaisissa tuulitakeissa, käydä melomaasa, juoda viiniä ja nukkua hyvin. Paras häämatka.

Tuntuu että kuukausi kuukaudelta elämä menee yhä hullummaksi ja ihanemmaksi, silti pää lyö naimisiin menon vuoksi ihan tyhjää kun yritän miettiä että mitäs muuta sitä tulikaan heinäkuussa tehtyä. No ainakin:

– Lomailin viikon Nizzassa
– Toin tuliaisiksi kiviä
– Päätimme hääpäivän
– Kävin Hämeenlinnassa sormusostoksilla
– Söin mangosorbettia puutarhassa
– Kuulin että minusta tulee täti
– Voitin dominossa
– Vietin sadepäiviä vain sängyssä loikoillen
– Kävin anopin kanssa lounaalla
– Suostuttelin poikkiksen katsomaan True Bloodia
– Tanssin aamuun teknobileissä
– Uin 16. kerroksessa olevassa lasipohjaisessa uima-altaassa
– Olin lapsuudenystäväni yllätyshäissä
– Opetin lapsia lausumaan uutta sukunimeäni
– MENIN NAIMISIIN