Olin jo päättänyt antaa karman hoitaa hommansa tässä asiassa ja pitää suuni kiinni. Mutta koska entinen bloggarikolleegani Ence Boo kirjoitti kokemuksistaan, tuli fiilis etten minäkään voi lakaista tätä asiaa maton alle. Vaikka pahimmasta ajasta alkaa olla jo vuosi, muistuu se aika, hämmennyksen, häkellyksen ja surun tunne mieleen – miten joku voi käyttäytyä ja toimia näin? Puhun siis entisestä blogiportaalistani, Bella-blogeista ja siihen liittyneestä draamasta.

Kun minua aikanaan, silloin puoli vuotta toimineeseen, Bellaan pyydettiin bloggaamaan olin onnessani ja hyvin otettu. Sain uusia kavereita ja meillä oli tosi hyvä henki ja porukka, ainakin meillä uusilla. Silloin en edes osannut ihmetellä miksi Bellan yksi taustajoukoissa työskennellyt ihminen yhtäkkiä ilman mitään ilmotusta ja selityksiä katosi. Myöhemmin, toimintaa paremmin nähneenä, ei sekään jaksanut yllättää. Sain myös kuulla että vanhempien bloggaajien kanssa oli ollut jotain ongelmia, heidän syytänsä kuulemma kaikki kun eivät tulleet toimeen. Myöhemmin tietysti tajusin tämänkin menneen juuri toisinpäin. Jokatapauksessa, nautin bloggaamisenta ja meidän blogimme kasvoivat ja kehittyivät, monella bloggaaminen kävi entistä ammattimaisemmaksi.

Samalla tietysti Bella-blogit portaali kasvoi ja tuli tunnetummaksi. Yksi alkuperäisistä bloggaajista hyppäsi mainosmyyjän saappaisiin. Silloin kaikki muuttui. Tunnelma lässähti kuin pannukakku. Se mitä olimme kirjallisesti sekä suullisesti yhteistöistä sopineet muutettiin kertaheitolla yhdellä ilmoituksella. Koska pienellä portaalilla ei nuo kuukausikorvaukset olleet kovin suuria, sain, ainakin itse, suurimman osan tuloistani juurikin noilla omilla yhteistöilläni. Bellan puolesta niitä ei juurikaan vuoden aikana ollut tullut. Siltä istumalta saimme siis sanoa heipat pitkäaikaisille ja meille tärkeille yhteistyökumppaneillemme. Ymmärään kyllä pontin tässä, että kun kampanjat tulevat yritysmyynnin kautta, ovat ne ovat myös laajempia kokonaisuuksia ja niistä saa myös kunnollisen rahakorvauksen. Tämä pidemmällä tähtäimellä ajaa kaikkien bloggareiden etua, kun kaikki yritykset tajuavat ettei näkyvyyttä voi ostaa vain muutamalla tuotteella. No, ei tästä se enempää. Mutta Bellan puolesta jutussa mentiin valitettavasti tässä mönkään kaikiessa missä nyt vain voi mennä. Asiasta ei tiedotettu asiallisesti vaan hyvin tylyllä sähköpostilla. Tämän jälkeen noin puolisen vuotta kaikki yhteydenpito yritysmyyntiin olikin enemmän tai vähemmän hyvin agressiivista minua kohtaan. Minua ja bloggaajaystävääni Riikkaa muunmuassa haukuttiin julkisesti tämän mainosmyyjän facebookissa ahneiksi ja itsekkäiksi materialistipaskoiksi. Siis henkilön jonka kavereita oltiin aiemmin oltu. Bellan toimitusjohtaja ei puuttunut tähän, pyynnöistämme huolimatta. Oikeastaan Riikka sai myös häneltä hyvin kylmää kohtelua, minä lepyttelyä. Riikka irtisanoutui, minä halusin antaa näille ihmisille vielä mahdollisuuden. Minulle tarjottiin korotusta palkkaan ja jopa roolia uudessa tv-sarjassa jota Bellan omistama Bastella media alkaisi tuottamaan. No, eipä kuulunut kumpaakaan. Tajusin aika pian että tämä oli vain yritys pitää minut remmissä, olinhan yksi Bellan luetuimpia blogeja. Mutta kun eihän hommat valitettavasti noin mene. Olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yhtäkä ainuttakaan anteeksipyyntöä ei saatu, vaikka olin jo tässä vaiheessa saanut jo vaikka kuinka kuraa niskaan. Lisäksi olin tosi pahoillani siitä, miten kaveriani oltiin kohdeltu.

Tuli kevät ja kesä ja meininki jatkui samana. Myrkyllistä kielenkäyttöä, vähättelyä, huonoa informointia, syytöksiä huonosti tehdyistä postauksista, minun haukkumistani asiakkaalle, huutamista puhelimessa, itsetunnon lyttäystä… Oli vaihe kun kädet täristen aina avasin sähköpostini, kun pelkäsin että mitä sieltä taas tulisi. Bloggaaminen, joka oli ollut minulle intohimno ja ilon aihe, oli muuttunut lähes vastenmieleiseksi näiden ihmisten takia. Ihmisten joiden kuuluisi enemminkin tsempata ja joiden kanssa meidän kuuluisi puhaltaa yhteen hiileen. En edelleenkään ymmärää miksi meitä kohdeltiin niin. Mitä järkeä oli vaikeuttaa bloggaamistamme ja kohdella meitä niin huonosti. En ymmärrä miksi toinen aikuinen kohtelee toista noin huonolla tavalla. Enkä todellakaan ymmärrä sitä, että vuosi tämän jälkeen meininki jatkuu kulissesissa samanlaisena. Ei onneksi kaikille, mutta osalle.

Samoihin aikoihin toinen bloggaava ystäväni Essi päätti lopettaa bloggaamisen kokonaan. Hänen sopimustaan rikottiin mm irtisanomisajan osalta. Hänen olisi lisäksi kuulunut saada apua bloginsa siirtämisessä, mutta ei edellenkään ei ole sitä saanut. Monen vuoden bloggaaminen ja kuvat ovat nyt kadonneet bittiavaruuteen kuin tuhka tuuleen.

Olin kirjoittanut irtisanomiseni jo moneen kertaan aiemmin, mutta sitten vain tuli päivä kun en enää jaksanut. Pelkäsin millaista irtisanomisaikani tulisi olemaan, mutta lopulta ei auttanut kuin ottaa selvää. No, se ei ollut kivaa. Minut ignoorattiin täysin. En saanut yhteistöitä, postauksiani ei enää nostettu Bellan etusivulle eikä facebookiin. Kerran yksi postaukseni käytiin postamassa ja minun omaan yhteistökumppaniini otettiin yhteyttä. Toimitusjohtaja kävi vaihtamassa oman henkilökohtaisen sähköpostini salasanan, niin etten päässyt sinne. Kyllä, tässä vaiheessa sain selville että hänellä on kahden vuoden ajan ollut pääsy spostiini… Puheluihini ja viestihini ei vastattu. Sain kyllä sitten myöhemmin huutopuhelun jossa uhkailtiin lakimiehillä ja puhuttiin sopimusrikkomuksista ja muista. Täysin aiheettomasti. Voitte uskoa että monen kuukauden henkisen kiusaamisen jälkeen olin aika väsynyt. Blogimuuton jälkeen eräs päivä myös kaikki blogini kuvat olivat kadonneet. Ne oltiin poistettu Bellan serveriltä, taas sopimuksen vastaisesti, jolloin ne katosivat kokonaan. Onneksi Indiedaysin helpparilla oli kokemusta blogimuutoista tuosta osoitteesta aiemmin ja hän oli osannut koodata niistä varmenteen aiemmin ja parissa tunnissa sai ne sitten palautettua. Huh. Mutta entäs jos olisinkin siirtynyt bloggaamaan itsenäisesti? Eipä olisi kuvia enää. Tässä postauksessa vielä viimeisiä tunnelmiani Bellassa, ei kovin iloisia.

Hulluinta oli nähdä miten kaikki mureni. Kaikki kivat jutut muuttuivat täysin merkityksettömiksi kuin näistä ihmisistä paljastui tällainen puoli. Sain kuulla että muutkin näiden ihmisen kanssa aiemmin työskennelleet olivat joutuneet kokemaan samanlaisia juttuja. Jopa niin että he edelleen pelkäävät sen verran etteivät asioista tahdo ääneen puhua. ”Mä tiedän millasia salapoliiseja sieltä löytyy ja mitä mittasuhteita käytetään muiden sabotoimisessa. Siks en oo oikein julkisesti uskaltanu sanoo mihinkään mitään” eräs ihminen kertoi, ”Aina kun sinne joku uusi bloggaaja menee, tekis mieli huutaa, että älä oo niin tyhmä, se on ansa!” kertoi toinen. Löytyi selitys myös sille miksi tällä entisellä kaverillani ei ollut ketään pitkäaikaisia ystäviä. Kaikki sillat poltettu takana. Olisihan se silloin jo pitänyt nähdä tavasta millä hän puhui muista ihmisitä minulle. Mutta halusin uskoa parasta.

On käsittämätäntä miten epäamaattimaisesti kaikki hoidettiin. Tai nyt kun olen kuullut tuon uusimman Kirppislöytöjen jutun, niin että miten epäammattimaisesti juttuja edelleen hoidetaan. Sopimusasiat on sopimusasiota ja bisnes bisnestä, mutta missä on kanssaihmisen kunnioitus ja käytöstavat?

Tämä uusin kohu myös lyttää yleisesti blogiportaalit. Yhden, tai kahden, ihmisen asioiden sössiminen ei kuitenkaan saa pilata kaikkien portaaleiden mainetta. Itse, kuten monet muut, kokevat portaalissa bloggaamisen parhaimpana vaihtoehtona. Minusta on hienoa että taustalla on ammattilaistiimi jolta saa aina tarvittaessa apua tai tukea. Vaikka keskellä yötä. En ikinä pystyisi organisoimaan yhtä mittavia kamppanjoita tai oikeastaan edes elättämään itseäni tällä työllä. Vuorokaudessa ei vain riittäisi tunnit. Ja entäs sitten kaikki tekniset asiat! Tukea, apua ja vinkkejä saa helposti myös työkavereita, kanssabloggaajilta. Se on oikeasti tärkeää tietää että porukassa on muitakin, sillä tämä bloggaaminen on oikeastaan aika yksinäistä hommaa.

Tämän teksin tarkoitus ei ole mustamaalata tai haukkua ketään. Minulle ja monelle muulle bloggaajalle on vain tehty todella ikävästi, eikä mielestäni ole oikein enää vaieta tästä – koska meininki näyttää jatkuvan edelleen. Toivon että oman kokemukseni jakaminen auttaisi muita saman kokeneita tai parhaimmassa tapauksessa lopettaisi vihdoin tuon ikävän käytöksen. Tiedän monta aivan ihanaa ihmistä jotka Bellassa bloggaavat ja toivon heille vain parasta. Tämä ”kohu” ei varmastikkaan tunnu heistä kivalta ja toivon että te kaikki ymmärätte syyni kertoa tämän ettekä loukkaannu. Tiedän että monella teistä on siellä varmasti ihan hyvät oltavat! En todellakaan myöskään yllytä Bellaa boikotoimaan, bloggaajat ja muu henkilökunta kun ei ole toiminut väärin tai ole näiden kahden ihmisen käytöksestä vastuussa. Tämän teksin tarkoitus oli vihdoinkin nostaa oma painolasti harteilta ja kartoa asiat omasta kulmastani. Samoin kun puolustaa blogiportaaleita, hyvin toimiessaan en usko olevan parempaa paikkaa blogata 🙂

Tällä hetkellä koen taas bloggaamisen iloksi ja etuoikeudeksi. Uskon että kaikella on tarkoituksensa ja kaiken kurjuuden jälkeen minäkin sain jotain hyvää ja päädyin tänne Indiedaysille. Juuri nyt on tosi hyvä.

Tämä toimii myös hyvänä muistutuksena kohdella muita kun tahtoisi itseään kohdeltavan. Ja toki myös muistaa että ihmisiä me kaikki ollaan ja mokataan, mutta virheistä pitää myös oppia ja anteeksi pyytää. Peace Out! ☮♡

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.