BUGABOO DONKEY – VUODEN KÄYTTÖKOKEMUS

16/10/2012

Tosi moni on kysellyt kokemuksiamme Bugaboo Donkey tuplarattaista. Kaikille olenkin niitä suositellut, niin täällä blogin kautta kuin livenäkin.
Moni ne on myös lopulta hankkinut, saanut joko kokemuksestani ajatuksen – tai viimeisen vahvistuken niiden ostamiseen.

Meillä on siis ollut Donkeyt käytössä jo yli vuoden. Tilasimme ne viime vuoden syyskuussa Hollannista, sillä Suomeen ne tulivat vasta myöhemmin marraskuussa myyntiin. Kaikissa euromaissa rattaiden hinta oli silloin sama, ykyisin taitaa olla muutaman kympin heittoja. Englannista löysimme silloin vuosi sitten yhden kaupan, josta olisi saanut eri kurrssin, alvin ja edullisen postimaksun takia ne muutaman satasen halvemmalla. Varastossa ei vain ollut haluamaamme väriä silloin. Suosittelenkin näiden ostamista ihan koto-Suomesta, ellei jotain ihan huippu diiliä osu kohdalle jostain muualta. Huolto ja takuu-asiat on silloin helpompi hoitaa.

Reilun vuoden aikana rattaat ovat siis joutunut koetukselle ja erilaisten sääolojen armoille. Edelleenkin olen kuitenkin hurjan tyytyväinen valintaamme. Isojen etupyörien ansioista rattaat kulkevat hyvin lumessa ja sorateillä. Kääntyvyyden ansiosta ne ovat kuitenkin myös näppärät ja helposti ohjattavissa kaupunkioloissakin. Etupyörät saa myös helposti lukittua, jos niin tahtoo. Huolenaiheeni, istuinten kaupeus on myös käytössä paljastunut aiheettomaksi. Lapset mahtuvat istumaan hyvin, myös talvivaatteissa ja pussukoissaan. Kaapo on tällä hetkellä noin 100 senttiä pitkä, enemmän pitkäselkäinen kuin jalkainen, ja mahtuu edelleen istumaan hyvin myös kuomu alhaalla.

Se, miksi alunperin päädyin Donkeyhin oli monen syyn summa. Halusin vaunut joihin saan molemmat lapset kyytiin. Meillä ei ole autoa, kuljemme paljon julkisilla ja molemmat lapset nukkuvat päiväunet. Päällekkäin olevia en tahtonut, en ensinnäkään pitänyt niiden ohjattavuudesta ja pienestä tavaratilasta. Halusin myös, että voin nähdä molemmat lapset ja he toisensa. Bugaboo Cameleoineissa olin tykästynyt istuimen toimintaan, että sen saa irroitettuna lapsi kyydissä, vaihtaa menosuuntaa ja tarvittaessa käyttää sitterinä tai taksissa (hätä)turvaistuimena. Muutenkin olin niin myyty bugaboihin jo ennestään, että olin myös aika merkkiuskollisena liikkeentessä rattaita valitessa.

Tuplarattaat ovat toki normaalimpia leveämät, mutta suurempia hankaluuksia ei ole tullut vastaan. Tiesin jo etukäteen että vanhan malliseen, korkeaan ratikkaan näillä ei mahdu. Tosin ei mahdu kaikilla tavallisillakaan. Ja yhdestä ovesta emme näillä kerran mahtuneet. Jopa minipienessä lähikaupassamme näiden kanssa pääsee kulkemaan. Tämä paikkoihin pääseminen (ja niistä ulos) on tietenkin melko tärkeä asia, varsinkin kun liikkuu paljon rattaiden kanssa, kuten me. Useasti, etenkin auksi, oli tilanteita joissa olin ihan varma ettemme mahdu mutta arvioinkin väärin. Voisi sanoa että rattaat vaikuttavat ehkä leveimmiltä mitä oikeasti ovat.

Huonoja puolia rattaissa saa kyllä hakemalla hakea. Meidän rattaista halkesi tuosta työntöaisasta pehmuste sivusta. Mutta se kolhiutuu lähes joka kerta ulko-ovemme karmiin, joten ei mikään ihme. Oma vika. Siitä olisi varmasti voinut reklamoida, mutta en saanut ikinä aikaiseksi, nyt se on itse ”korjattu” nippusiteellä. Ilmakumipyörät ovat minulle myös uusi juttu, unohdan aina että niitä pitää välillä täyttää ja kesällä toinen rengas puhkesi. Muutamalla eurolla löytyi onneksi Stockmannilta uusi sisäkumi. Myös nuo kuomun kiinnikkeet ovat vähän hassut, alta näkyy tuota muoviosaa. Mutta se ei ole kuin tällaistä pikkutarkkaa tyyppiä ärsyttävä seikka, eikä vaikuta käyttöön mitenkään. Kuomut ovat myös ottaneet vähän osumaa eteisemme valkoiseksi maalatusta lipastosta. Mustassa kankaassa näkyy muutamia, pieniä valkoisia viiruja maalista. Tällä herkellä eniten vaunuissä ärsyttää niiden likaisuus. Onneksi kaikki osat voi pestä koneessa, kun vain ehtisi. Viispiste valjaissa on myös jokin turvatoiminto, en ole edelleenkän tutustunut siihen tarkemmin. Sen verran toimiva se kuitenkin on, etten viime talvena osannut avata valjaita kokonaan. Enkä siis saanut pujotettua niitä lämpöpussin läpi.

Koska meiltä löytyy edelleen myös Cameleonit, käytämme Donkeyja eniten Duona. Eli kahdella istuimella. On kätevää, kun molmempia istuimia voi säätää haluttuun asentoon ja suuntaan. Elviksen ollessa pienempi toisen istuimen tilalla oli tietenkin vaunukoppa, myös siinä on samat säädöt kuin istuimessakkin. Bugaboo-tunnisteen alta löytyy paljon kuvia myös kopasta (selaa vanhempiin postauksiin). Vauvakoppa oli yllättävän tilava ja Elvis viihtyi siinä muistaakseni jopa lähes kahdeksan kuiseksi saakka. Duo setti maksaa noin 1450 eur ja siihen kuuluu siis runko ja pyörät, alakori, sivukori, kaksi istuinkehikkoa, kahdet istuinkankaat sekä sadesuojat, yhdet koppakankaat sekä kuomut. Duot ovat siis tarkoitettu kahdelle eri ikäiselle lapselle, kun taas Dokey Twin setti on kaksosille ja siihen tulee lisäksi vielä toiset koppakankaat.

Duo moodista rattaat on todella helppoa muuttaa Monoiksi, eli yhdelle lapselle sopiviksi. Toinen istuin nostetaan pois ja runko puristetaan leveyssuunnassa kasaan. Toisen istuimen kohdalle jää pieni väli, johon saa kätevän sivukorin. Tykkään käyttää donkeyjä monoina silloin kun liikumme kotimme lähistöllä, vain yhden lapsen kanssa tai kaupassa ostamassa vähän enemmän ruokaa. Sivukori toimii mahtavasti kaupassa korina tai tietenkin minkä tahansa tavaran kuljettamisessa. Korissa on hihnat ja niistä koria voi kantaa kuten mitä tahansa kassia. Doneky Mono maksaa noin 1200 eur ja siihen kuuluu myös runko ja pyörät, alakori, sivukori mutta siis vain yksi istuinkehikko, yhdet istuin-ja koppakankaat sekä kuomu ja sadesuoja. Monot mahtuvat muuten myös vanhanmalliseen ratikkaan ja korkeaan lähijunaan. Itselläni kesti hetki tottua monon ulkonäköön, nykyään kyllä tykään siitä. Paljon katseita ja ihmettelyä ne edelleenkin keräävät kaupungilla ja julkisissa kulkuneuvoissa. Aika monta kertaa olen kuullut myös vitsin(?) että laitetaanko se vauva sitten tuonne koriin.

Muutamat lukijat ovat kyselleet minulta, että kanttaako yhdelle/ensimmäiselle lapselle ostaa Cameleonit vai Donkeyt. Vaikka molemmat ovat saman valmistajan, ovat rattaat kuitenkin hyvin erilaiset. Suurin ero on tuntuma. Työntöaisa on rattaissa eri kulmassa, niitä on ihan erilaista työntää. Cameleonit ovat niin kevyet, että Donkeyjen jälkeen ne tuntuvat nukenrattailta. Ja vaikka Donkeyt ovatkin kokonaisuudessaan yhtä leveät kuin Cameleoneidin levein kohta (renkaiden väli), tuntuvat ne silti paljon massiivisemmilta. Myös pituudeltaan Donkeyt taivat olla pidemmät, sillä työntöaisa on matalammalla ja se pitää vetää pidemmälle ulos rattaita työnnettäessä.

Molemmat rattaat ovat kuitenkin hyvät etenkin kaupunkioloihin. Cameleoineihin saa vaihdettua etupyörien tialle suuremat talvipyörät. Donekyt suuremmat pyörät itsessään jo soveltuvat hyvin myös lumeen. Molemmissa rattaissa on toimivat ja huippuunsa suunnitellut istuinosat, Donkeyssä hitusen vielä kätevämmät. Molemmat rattaat sopivat niin lyhyille kuin pitkille käyttäjille. Cameleoneissa on heittoaisa, Donkeyssä ei. Molempiin on saatavilla lisäosia kuten mukiteline, seisomalauta, adapterit turvaistuimille, organizer laukku, vaihdettavia erivärisiä kankaita, kuomuja, istuinsuojia, uv-suoja, aurinkovarjo…

Tosi vaikea sanoa että kummat olisivat paremmat. Jos kuitenkin haaveissa on saada lisää lapsia pienellä ikäerolla, suosittelen Donkeyjä. Toisaalta meillä on ollut kovasti käyttöä kaksille rattaille kahden pienen kanssa… Joten ehkä molemmat, heh.

Siltä vielä on kysytty paljon, että sopiiko bugaboon kankaat keskenään eri vaunumallien kanssa. Valitettavasti ei. Ainoastaan seatlinereitä ja lämpöpusseja voi käyttää kaikissa malleissa. Mutta juomateline, snäkitarjotin ja aurinkovarjo käyvät niin Donkeyhin, Cameleoineihin kuin Bee-matkarattaisiinkin. Lisäksi bugaboon seisomalautaan on saatavilla adapteri, joilloin se käy myös Donkeyjen hieman erimalliseen runkoon.

Olen tosi onnekas ja iloinen että me saimme reilu vuosi sitten nämä haluamani rattaat. Menevänä kotiäitinä nämä kun ovat tavallaan työkaluni. Tuskin kukaan ammattiautolijakan haluaisi ajaa huonolla ja tarkoitukseen sopimattomalla autolla päivästä toiseen. Hinta näissä on aika suolainen, mutta kokemukseni mukaan vastinetta rahoille todellakin saa. Uskoisin myös jälleenmyyntiarvon olevan näissä aika hyvä.

Kysykää ihmeessä jos tulee jotain näistä mieleen, vastaan ja autan mielelläni. Ja tämä ei ole millään tavalla maksettu mainos, olispakin.


OHI ON

15/10/2012

Synttärikuu, kuukauden sisään koko perheemme synttärit. Yhteensä seitsemät juhlat. Laskin aluksi että kahdeksat, mutta olihan jo noissakin. Tai tänään vielä pienesti juhlimme 1-vuotiasta Elvistä. Eli tavallaan kahdeksat siis. Ei nyt ruveta vähättelemään. Vaikka ei meitä aikuisia nyt niin kummoisesti juhlittukkaan, mutta pientä vaivannäköä silti puolin ja tosin.

Voin sanoa, että olen aika helpottunut että ovat ohi. Onhan toki kätevää kun pojille voi järjestää yhteiset juhlat. Mutta kun ei kaikkia voi kutsua kerralla. Ja tykkään myös juhlistaa pelkän perheen kesken. On sukulaiset, ystävät, lasten ystävät, kummit… Kaikkien kanssa olisi myös kiva jutella ja viettää aikaa. Joten juhlimme siis monessa erässä. Jotenkin eriä tuli kuitenkin enemmän kun aluksi ajattelin. Viimeisiin juhliin ei enään jaksettu oikein edes panostaa. Ostettiin kaikki valmiina. Ja tämän päiväisiin ”vieraat” toivat herkut mukanaan.

Ehkä ensi vuonna vuokraamme jonkun huvilan, juhlasuunnittelijan ja pitopalvelun. Vaikka tosin mukavaa tietysti oli, kaikissa juhlissa. Ihana kun niin moni muisti ja pojat saivat aivan ihastuttavia lahjoja.

Seuraavaksi olisi sitten Joulu. Siitä en tahdo stressata yhtään ja meinaammekin viettää sen vähän erikoisemmalla tavalla…


TAKKI

14/10/2012

Vähän vahingossa ostin itselleni Hulluilta päiviltä takin. Jo toista talvea haikailen Makian parkatakin perään. Harmikseni se ei vain jotenkin istu, enkä ole valmis maksamaan lähemmäs 300 euroa takista joka on vain ihan ok päälläni. Hullareilla sovitin huvikseni tätä takkia, ja normaalista poiketen vielä punaista väriä. Eihän tämä mikään Makia ole, mutta tykästyin tähän reilu 40 euroa maksaneeseen takkiin sen verran että päätin sen ostaa.

Takissa ei myöskään ole villikojootiin karvaa tai onnellisten hanhien pyrstösulkia täytteenä, vaan takki on ihkaa aitoa ja täyttä polyesteriä. Juuri sitä mitä tuollaisella hinnalla voi olettaa saavansa. Tähän astisessa käytössä takki ei (ainakaan vielä ole) osoittautunut hiostavaksi, jota materiaalin vuoksi pelkäsin. Lämmin se kyllä on ja näillä keleillä pärjää hyvin vaikka takki onkin auki.

Kuvissa, takin alla mulla on COSin villa-silkkimekko ja Ruskovillan legginsit sekä ulkona muutama aste plussaa. Oli todella lämmin ja pärjäsin hyvin pari tuntia puistossa ulkoillen. Todellisen kykynsä takki saa sitten osoittaa kun on oikeasti talvi. Yhtään en kyllä sitä odota…

Isilläkin on uusi takki karvakauluksineen. Joten Elviksenkin varmaan pitäisi sitten saada ettei ole ainut ilman, eikö?


KOKO PERHEEN SOPPA

12/10/2012

Vauvavuosi meni ja vihdoin voimme koko perhe syödä ihan oikeasti samaa ruokaa. Ei erottelua, soseuttelua, omia ruokia tai muutakaan öh, niin pientä mutta ärsyttävää. Nyt voin latoa kaikille samat pöperöt, samaan aikaan lautasille. Tämän päivän perusteella myös vähän tujummin maustettu ruoka maistuu myös ennätyshyvin. Tuo poika ei ole ikinä ahminut samanlaisella tahdilla yhtä suurta määrää ruokaa naamaansa. Söi sekä itse että syötettynä.

Mitään pekoni-vuohenjuustokermapastaa en ala tietenkään ihan heti tarjoamaan, mutta näyttää hyvinkin siltä että tuollaiset perinteiset perus-arkiruoat uppoavat hyvin, ihan koko perheelle. Joillekkin tämä saattaa olla tietysti ihan perusjuttua, mutta itse kun olen taistellut Elviksen kanssa viimeiset puolivuotta, viisi kertaa päivässä, tämä on tosi suuri helpotus. Jäljelle jää enään ne puurotaistot. Imettänytkään en ole tainnut tänään kuin muutaman kerran, senverran hyvin on nimittäin maistunut myös tavallinen, jääkaappikylmä maito.

Nyt kun perheen pieninkin syö samaa, kiinnitän varmasti enemmän huomiota suolan määrään. Myönnettäköön että sitä kuluu aika paljon. Jospa pikkuhiljaa omat makunystyrät tottuisivat vähäsuolaisempaan makuun eikä sitä tarvitsisi aina omaan annokseen lisätä.

Tämän päiväisen keiton tein Kaapo ollessa kerhossa ja Elviksen nukkuessa ensimmäisiä päiväuniaan. Aion jatkossakin yrittää valmistaa ruoan hyvissä ajoin, vaikka ennen aamupäiväulkoiluja, tai antaa sen tekeytyä sillä aikaa. On tosi ärsytävää alkaa miettimään puolta tuntia ennen ruoka-aikaa, että mitäs nopeeta ja helppoa sitä nyt teksisi ruoaksi. Muutaman päivän satseja kerrallaan kun tekee niin tämä arkihan muuttuu kertaheitolla ihan jopa liian helpoksi 😉

Ja nyt, kerokaahan mitä ja minkälaisia ruokia teillä syödään. Kaalilaatikko, lohikiusaus, makaroonilaatikko.. Mitä näitä nyt on… Antakaa vinkkejä hyviksi, maistuviksi ja helpoiksi arkiruoiksi! Sellaisia mitä ei välttämättä tule heti mieleen tehdä!


AH, PÄIKKÄRIAIKA

12/10/2012

Kaikki nukkuu. Täydellistä.

Palaan myöhemmin tähän aiheeseen, mutta nyt nautin ihan rauhassa tästä hetken hiljaisuudesta.