Vauva-arki on aika paljon sellaista vuorotellen tekemistä: toinen nukkuu ja toinen valvoo, kun toinen menee vauvan kanssa ulos niin toinen imuroi kotona, toinen tekee ruokaa ja toinen kylvettää vauvan, toinen syö ja toinen syöttää vauvaa, viikonloppuna molemmat saavat nukkua vuorotellen pitkään – ja niin edelleen. Ja niin sitä kannattaakin tehdä. On ihan turhaa, että molemmat vanhemmat heräävät öisin tai että toinen ei nuku päikkäreitä jos kumpikaan ei voi. Kaikki pyörii tärkeimmän, eli nukkumisen ja syömisen ympärillä.

Tehokkuudesta ja järkeilystä huolimatta välillä tulee sellainen fiilis, että haluaa tehdä jotain yhdessä. Silloin jätetään esimerkiksi joku kotityö tekemättä  ja mennään yhdessä vaikka lounaalle tai kävelylle (tai molemmille jos ihan villeiksi satutaan!) Joskus pelkät päikkärit yhdessä tuntuvat ihan luksukselta laatuajalta.

Ja tässä elämäntilateessa se on ihan fine (vaikka välillä sitä joutuu itselleen muistuttamaankin). Sellaista ihan kahdekeskistä aikaa meillä ei juurikaan ole ollut, enkä sitä ole oikeastaan ihan hirveästi kun vasta viime aikoina kaivannutkaan. Myy ei ole vielä kertaakaan ollut hoidossa, mutta sekin on pian muuttumassa.

Parasta on kuitenkin, että kaiken keskistä aikaa on kaikille sopivasti, yhdessä, erikseen ja yksinkin. Pitää muistaa, että lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta meillä ei taas muuta aikaa olekaan kun kaksistaan. Etenkin kun joka toinen viikko olemme kasassa isona perheenä ja joka toinen viikko vain kolmistaan.

Tässä harvinainen, ihan keskustassa saakka otettu kuva meistä kolmesta. Käytiin vappuna pikaisesti Kauppatorin laitamilla -ja sitten äkkiä kotiin.

Olen ollut koko viikonlopun yksin vauvan kanssa. Ja itseasiassa olen edelleen. Vähän jännitti etukäteen vaikka tiesin kyllä pärjääväni – on se kuitenkin aina helpompaa toisen aikuisen kanssa. Meidän tyttöjen viikonloppuun on kuulunut:

– Yksi kokonaan sisällä vietty päivä
– Desikaupalla pumpattua maitoa
– Yksi alusta loppuun katsottu sarja
– Yksi keskeyetty sarja ja toinen pian loppuun asti katsottu
– Lukematon määrä ympäri kämppää heiteltyjä vaippoja
– Kerran tilattu ruoka
– Kerran valmistettu ruoka (joka oli kylläkin vain valmiiksi keitetyn riisin sulattaminen pakkasesta. Joka sekin ehti jäähtyä samalla kun imetin vauvaa ja kalapuikot paloivat pannulle)
– Yksi valot päällä nukuttu yö (en jaksanut sammuttaa)
– Tuntikaupalla imetystä ja sylissä nukkumista
– Kiireettömiä hetkiä toisillemme naureskellen
– Yksi koneellinen pestyä pyykkiä
– Äidin kyläily
– Syksyinen kävylenkki
– Hirveä määrä suklaata
– Pari ärsyttävää hikkaa
– Yksi feidattu kasvomaalauskeikka
– Viestejä, puheluita ja videoita isompien lasten kanssa
– Muutamat yölliset hermoromahdukset rintakumin kanssa
– Vauvan muutamat raivarit tissillä
– Pari pannullista kahvia
– Iltaan asti nukutut päikkärit saman peiton alla
– Jonkinlaisen vuorokausirytmin hahmottamista
– Suurien tunteiden täyttämiä hetkiä, kun tujotan vauvaa itkua pidellen ja ihmettelen, että miten mikään voikaan olla noin ihana ja täydellinen

Vauvan kanssa jokainen juttu on kerran aina eka kerta. Eka kylpy, eka imetys, ekat päikkärt yhdessä, eka kerta kotona, eka vaunulenkki (kuvassa), eka neuvola, eka kerta ravintolassa ja niin edelleen. Ne kerrat tuntuvat ihan erityisen erityisiltä ja jäävät mieleen.

Tänään minulla oli eka kerta yksin kotona vauvan kanssa-päivä, kun Osku palasi isyysvapaan jälkeen töihin. Minulle olisi hyvin kelvannut sellainen leppoisa yökkärissä kotihengailupäivä näin alkuun, mutta sen sijaan päivä oli kunnon herätys arkirealityyn. Oli lasten aamutomet ja kouluun vieminen, vauvan kanssa neuvolaan ajoissa ehtiminen, välissä pientä säätöä ja sitten lasten hakeminen, paniikkisiivous kotona sekä vielä ruoan laitto (okei hernekeiton lämmitys) ja lopuksi vielä harrastukseen ajoissa lähettäminen.

Pieni tuskanhiki ehti aina välillä tulla ja taisin muutaman kerran nukahtaa pystyynkin, mutta näin päivän pian päättyessä voin sanoa selvinneeni ekasta päivästä suht mallikkaasti. Nimittäin esimerkiksi tiskikoneen täyttäminen ei yleensä kuulu edes normaalien päivien aikaansaannoksiini.

Huomenna on ehkä vähän helpompaa, nimittäin Osku teki työpäivän päätteeksi meille vielä niin pakkasen että jääkapin täyteen valmiiksi ruokaa, Elvis pääsee toivottavasti naapurin mukana kouluun ja oma extraohjelmani huomenna on ainoastaan uuden pyykinpesukoneen vastaanottaminen täällä kotona.

Tämä arki rikkoinaisineen öineen 24/7 tissillä viihtyvän vauvan kanssa on kuitenkin tosi ihanaa. Vauva on niiiiin ihana! Silti voin jo tässä vaiheessa jo todeta, että odotan kyllä jo kovasti ekaa kokonaan nukuttua yötä ja meidän ekaa yhteistä lomaa sitten joskus.