Kävimme poikien kanssa muutaman päivän kylässä ystäväni E:n ja häneen perheensä kauniissa kodissa Turussa. E muutti vuosi sitten Alppilasta Turkuun koulun takia ja ikävä on ollut, vaikka aika silloin tällöin olemmekin nähneet. Kesä-Turku on ihana ja siellä ollessa tulee aina kauhea Turku ja puutalokuume.

Olemme tutustuneet lasten kautta puistossa jo aikaa ennen blogeja. Kun minä aloittelin omaani blogiani ja kerroin tulevasta bugaboo postauksestani, E ihmetteli että miksi helvetissä haluan ostaa rattaisiini jotain erivärisiä kuomuja ja kaiken lisäksi jakaa sen koko maailman kanssa! Myöhemmin E:kin perusti oman, aivan loistavan Taikinananaaman Seikkailut blogin. Niin ja osti bugaboot. Minä taas puolestani tunnen oppineeni E:ltä ainakin jonkinlaista tervettä kriittisyyttä ja asioiden sanomista suoraan. Uskon että ajattelemme monista asioista samalla tavalla, ja joistain asioista taas ei. Hienoa on kuitenkin löytää ystäviä aikuisiällä ja pitää ne, vaikka välissä olisi kymmenen vuoden ikäero ja muutama sata kilometriä. Ystävyyttä haluaa vaalia myös samanikäisen lasten kanssa jotka tulevat ihanasti toimeen. Kaapokin rupesi heti ikävöimään ystäväänsä kun kävelimme juna-asemalle.

Olen muutenkin viime aikoina ikävöinyt hirveästi ystäviäni, tuntuu että puolet heistä seikkailevat ympäri maailmaa. Ja vaikka yhteyttä pidetäänkin netin kautta olisi niin ihana välillä nähdä ihan oikeastikkin. Onneksi kaikki eivät silti ole karanneet Australiaan, Englantiin tai asuisi muuten vaan keskellä metsää. Vaikka välillä haaveilen erakoitumisesta luonnon helmaan ei siitä oikeasti tulisi mitään, en millään pärjäisi ilman päivittäisiä live-ystäväkontakteja.

Meillä ihan tietoisesti vältellään eineksiä, yritetään syödä mahdollisimman puhtaasti ja tehdä ruoka alusta alken itse. Joskus kuitenkin väsyneensä, kiireisenä tai kovin nälkäisenä tulee turvaudutta puolivalmisiin tai joskus jopa vain lämmitystä vaatiiviin eineksiin.

Suurinosa käyttämistämme eineksistä löytyy kaupan pakstealtaasta. Niistä suosikkini onkin kasvissosekeitto. Kahden jääkalikan sulattamisen jälkeen lisään joukkoon paketillisen Philadelphia tuorejuustoa sekä kourallisen silputtua tuoretta persiljaa.

Tämä eines maistuu hyvin koko perheelle ja samalla voi vähän huijata ja tuntea että tuli itsekkin tehtyä jotain ruoan valmistuksen eteen.

Kuinka paljon te muut käytätte eineksiä ja mitkä niistä ovat suosikkejanne?

Mulla oli eilen täällä viisi ihanaa tyttöä kylässä. Viettiin oikein kunnon tyttöjen iltaa. Tai oikeastaan päivä aloitettiin jo aiemmin shoppailulla Essin ja Riikan kanssa. Haettiin ruokaa mukaan, poksatettiin kuohuviinit auki ja laittauduuttiin iltaa varten. Myöhemmin meille tuli vielä Elsa, Miiu ja Martta. Tanssittiin, kikatettiin, läkytettiin viiniä ja vaihdeltiin vaatteita. Ilta jatkui vielä Kalliossa ja aurinko taisi olla jo noussut kun Essin kanssa lopulta palattiin takaisin kotiin.

Niin hauskaa kun eilen taas olikin, eivät nämä juhlimista seuraavat päivät ole todellakaan mitään herkkua. Tänä aamuna oli kuitenkin kivaa kun kaveri oli heti siinä samoissa tunnelmissa muistelemassa eilistä. Muutia kuvia iilastamme löytyy Instagramista niin omalta tililtäni, kuin Miiulta ja Riikaltakin.

HUOM HUOM – Bloggerin Google Reader toimii tänään viimeistä päivää. Blogeja ei siis jatkossa voi enään seurata sitä kautta. Hyviä tapoja seurata kaikkia blogeja yhdestä paikasta on Blogilista tai Bloglovin. Blogloviniin saat tuotua myös kaikki seuraamasi blogit Bloggerita helposti. Paina yläpalkin sydämestä alas valikko, josta löytyy Import from Google Reader. Bloglovinin kautta voit seuata blogiani myös suoraan tästä (follow), sitä kautta postauksista voi myös tykätä sydäntä painamalla.

Arvaatkas mitä tein? No kuvista jo ehkä huomasitte, värjäsin hiukset pinkeiksi! En sentään kokonaan, mutta nuo latvat. Minulla on muutenkin liukuvärjätyt hiukset, tyvestä tummaa ja alaspäin kuparisempaa. En ollut varma miten tämä pinkki shokkiväri näkyisi suhteelisen tummissa hiuksissani, mutta koska en halua vaalentaa hiuksiani päätin testa ihan näin. Ja kivahan siitä tuli, vai mitä tykkäätte? Ei liian raju tai teini?

Pinkkiä löytyy nykyisin usein myös huulista. Sain jokin aika sitten mattapintaisen huulilakan ja nyt kun olen oppinut sitä laittamaan, en voisi kuvitellakaan elämää ilman sitä. Huulilakka näyttää ja tuntuu ihan tavalliselta huulikiillolta, mutta hetken päästä levittämisestä se jämähtää huuliin ja muuttuu mattapintaiseksi. Huulilakassa on ihanaa se, että se pysyy huulilla tuntikausia, eikä tartu edes juomalasin reunaan. Räikeissä ja näyttävissä huulissa on myös se hyvä puoli, ettei välttämättä muuten tarvitse miekata ollenkaan – kuten tein tänään. Nyt tahtoisin huulilakkaa vielä muissakin väreissä, kuten kirkkaana oranssina.

Pinkit Mohedan puukorkkarit ovat taas todella hyväntuntuset jalassa. Swedish Hasbeenseihin verrattuna niissä on erona noin puolet halvempi hinta ja se että ne valmistetaan ihan oikeasti Ruotsissa. En muuten osaa pitää korkoja, mutta nämä kengät ovat niin tukevat että ostin hilajattain kirpparilta myös toiset, puuterinvärisellä nahalla ja tummalla puu-osalla.

Pitäähän sitä tytön välillä pukeutua pinkiin vielä aikuisenakin, eikö vaan? Entäs löytyykö teiltä pinkkiä vaatekaapista, meikkipussista, kenkähyllystä tai jopa päästä?

Ja lisää lastenvaatejuttua heti edelliseen perään. Nytkin kysessä on suomalainen merkki, loppukeväästä myyntinsä aloittanut Gugguu.

Olin todella otettu kun minua yhdessä Magicpoksin Majn kanssa pyydettiin alkuvuodesta Gugguun yhteistyöbloggareiksi. Olen päässyt tutustumaan Guugguuseen, sen syntyyn, toiminta-ajatukseen ja henkilöihin sen takana. Lisäksi kävimme Elviksen kanssa suraamassa malliston kuvauksia, joka oli hauskaa ja mielenkiintoista!

Yhteistyön myötä olemme saaneet pojille Gugguun vaatteita. Vaatteiden materiaalit ovat korkeatasoisia ja testattuja, meillä ne ovat kestäneet hyvin jo useampia pesuja. Mutamissa kankaissa Gugguu huomasi heti alkuun puutteita, ja sehän on toiminnan käynnistyessä aivan ymmärrettävää. Käsittääkseni näihin laatuvaatimusten ali mennneet tuotteet hyvitetettiin kuluttajille, hyvinkin nopeasti ja jatkossa sitten taas tiedetän paremmin. Kyse oli muutamasta kangaslaadusta jonka pintaan tuli ensimmäisessä pesussa reilu pesuhaituva – joka kuitenkin tasottui myöhemmässä käytössä. Gugguulla onkin aivan ihana ja ällistyttävän nopea asiakaspalvelu, senkin myötä Gugguulle on syntynyt nopeasti uskollinen asiakaskunta.

Gugguun vaatteet tutuvat ja näyttävät hyviltä. Trikoo on melko paksua ja todella napakkaa, oikein laadukkaan tuntuista. Vaatteiden ulkonäkö on juuri sitä tyyliä mistä tykkään, hyvin yksinkertaista mutta pieniä jujuja löytyy paljon mm. vinoja leikkauksia. Moni äiti onkin puistossa sanonut että vaatteet näyttävät ihan meiltä. Mikä parasta, laspet tuntuvat viihtyvän hyvin vaateissaan – ne ovat miellyttäviä päällä, joustavat ja ovat pehmeitä.

Gugguulta löytyy erilaisten legginssien lisäksi muutaman bäggyt housut. Kaapolla on niistä nuo ohuemmat vihret versiot, aivan ihanat! Elvis taas on syötävän suloinen ihonmyötäisissä trikoissaan. Ja sitten on noi hupparit – mitähän niistä sanoisi, ne vaan ovat ihanat. Hupparit ovat tosi paksua, kaksinkertaiselta tuntuvaa kangasta. Todella jämäkää mutta pehmeää. Vetoketjun lisäksi hupparista löytyy koosta riippuen vielä yksi tai kaksi nepparia ylhäältä, jolloin kauluksen saa aika ylös ja hupun söpösti kehystämään lapsen kasvoja.

Gugguun kevätmallistosta on taas tulossa vaikka ja mitä ihanaa. Kevätmallistoa alkaa myös myymään useampi jälleenmyyjä, niin suomessa kuin ulkomaillakin. Merkki sevästi pinkaisi heti monen huomioon, ekä ihmettele yhtään. Nyt Gugguuta saa heidän omasta verkkokaupastaan – jossa kaikki tuotteet ovatkin kesä-alessa.

Löytyykö teistä Gugguun vaatteita ja mitä olette niistä käytössä tykänneet? Entäs te joista ei sitä vielä löydy, ovatko vaatteet tyylisiänne? Ja mikä on lempivaatteenne mallistosta?

Minulta voi myös kysellä mm koko-infoa ja muuta jos mieleen tulee, vastaan mielelläni. Nuo kokomerkinnäthän vastaavat todella hyvin ilmoitettua, ne eivät ole erityisen reiluja ja pieniä. Kuvissa Elviksen kaikki vaatteet ovat kokoa 92 ja Kaapolla 110.