Viisi päivää lähtöön. Olemme melko innoissamme. Buenas noches!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mulla on uusi takki ja uusi huulipuna. Ja tykkään niistä kovasti. Uusi nahkatkki on ollut ostoslistalla jo pitkään, sillä vanha on ollut minulla jo reippaasti yli kymmenen vuotta, eikä enää ihan, ööh, istu (mahdu) niinkuin ennen. Ja koska en oikein löytönyt käytettynä sopivaa, päädyin ostamaan sen uuteena. Koin vähän tunnontuskia, sillä mietin onko eettisesti oikein ostaa eläimennahasta valmistettua takkia. Kuitenkin taas ympäristön kannalta aitonahkainen on paljon parempi – sen valmistaminen elintarviketuonnan ylijäämästä on paljon ekologisempaa valmistaa kuin tekonahnan ja laadukas nahkatakki kestää vuosia ja vuosia. Selectediltä löytyi sitten ohkainen, biker-mallinen takki ja se sopii kyllä mielestäni kuin nenä päähän. Siinä on samaan aikaan sopivasti särmää, mutta silti yksinkertaisuudssaan se on myös siisti.

Täydellistä punaista huulipunaa olen myös etsinyt jonkin aikaa. Olen muutaman kerran lainannut kaverilta Sephoran kosteuttavaa mattapunaa, mutta harmiksi niitä ei saa suomeen tilattua. Sieltä löytyy nimittäin ihan täydellinen kirkkaanpunainen sävy. Toiseksi paras vaihtoehto löytyi sitten MACiltä. Tämä macin puolimatta punakin on tosi kiva. Sillä saa piristettyä ilmettä todella vaivattomasti. Luulenkin että tuleva kesä mennään aikalailla tällaisessa meikkilookissa kun kuvissa, eli muuten meikittömänä ja punahuulisena. Superhelppoa.

Muutenkin olen viimepäivinä vähän enemmän ostellut itselleni taas kaikkea. Viikon päästä lähdetään reissuun, joten uusia bikineitä, rantakenkiä ja kesävaatteita on tuulut haalittua. Välillä shoppailu vaan on mitä parhainta terapiaa.

Takki Selected, fakut Dr Denim, bomber Selected, farkkupaita Vero Moda, 
lippis Gina Tricot, kengät Vans, aurinkolasit Tommy Hilfiger (saatu)

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kun aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää nollan sijasta lähemmäs kahtakymppiä ei meitä saa ulkoa pois. Luuhataan puistoissa, piknikeillä, kaduilla ja pihoilla aamusta iltaan. Viimeisissä ilta-auringon säteissä alkaa huomaamaan että reissussa on taas tullut vähän rähjäännyttyä. Kädet on nokiset, paidan rinnusta koristaa suklaajäätelö ja nenänpäähän on ilmestynyt taas lisää pisamia. Parasta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten osa lukijoista tietää, aloitimme Elsan kanssa vuoden alusta juoksukoulun. Ja osa tietää että koko homma kuvattiin myös televisioon, Jaksa Paremmin ohjelmaan. Ohjelmassa siis seurataan sitä miten kaksi rapakuntoista amatööriä aloitaa juoksuharrastuksen ja mitä kaikkea tulee alussa ottaa huomioon. Kansamme jaksoissa häärii juoksuvalmentajamme Hantta joka antaa vinkkejä niin varusteista, oikeasta juoksutekniikasta aina ruokavalioon ja palautumiseen.

Me molemmat lähdimme juoksukouluun mukaan oikeastaan sen takia että tahdoimme saada lisää energiaa ja hyvinvointia elämäämme, jaksaa paremmin. Itselläni siinsi mielessä myös mahdollinen painonpudotus ja jopa juoksutapahtumaan osallistuminen, mutta ykkösjuttu alusta saakka on kuitenkin ollut saada vain se hyvä tunne joka urheilusta tulee.

En ole oikeastaan ikinä pitänyt juoksusta, en sitten yhtään, olen emmän tykännyt harrastaa sellaisia kivoja lajeja jossa liikunta tulee siinä vähän niinkun sivussa, kuten vaikka tanssia, lentistä ja uintia. Minua kiehtoi kuitenkin ajatus siitä että ehkä minäkin saisin kokea sen euforian ja pakko päästä lenkille-tunteen joista on vaan juoksua harrastaneilta kuullut.

Toisessa Jaksa Paremmin juoksukoulun jaksossa juoksemme coopperin. Se oli jotain niin hirveää että en ole pystynyt edes koko jaksoa katsomaan. Juokseminen tuntui todella raskaalta, ihan hirveältä oikeastaan, joka paikkaan pisti ja sattui ja suussa maistui veri. Kahdentoista minutin ja reilun puolentoista kilometrin jälkeen teki mieli oksentaa. Kun myöhemmin näin pikaisesti nauhalta juoksuani teki mieli perua koko homma. Näytin suolla tarpovalta mummolta. Siinä meni ne pienetkin motivaation rippeet ja halusin vain luovuttaa.

Juoksuvalmentajamme antoi ohjeeksi aloittaa juokseminen pienissä pätkissä. Minuutti juoksua, minuutti-pari kävelyä. Kolme kertaa viikossa. Ja jotenkin sain kun sainkin itseni lenkille, jos en ihan niin ainakin melkein ohjeiden mukaan. Aluksi lenkit olivat aika tuskaa, mutta pikkuhiljaa alkoi niitäkin kertoja tulla kun juokseminen tuntui ainakin hetkellisesti ihan kivalta. Suurin motivaattori oli aluksi hyvä musiikki, sen jälkeen tuli auringonpaiste ja kivat juoksukamat. Nykyään kaikista eniten itseäni kuitenkin motivoi se miten kerta toisensa jälkeen huomaa kunnon parantuvan.

Juoksu on siinä mielessä kiitollinen laji että kehitys siinä käy nopeasti. Hapenottokyky paranee hurjaa vauhtia ja kunto oikeasti kasvaa silmissä. Minulla ei ole ollut käytössä mitään sykemittareita tai ohjelmia jotka mittaisivat matkaa tai vauhtia, mutta kyllä sitä ihan mututuntumaltakin huomaa että nykyään jaksaa juosta helposti matkan joka aiemmin meni suurimmaksi osaksi kävellen – tai että sen yhden biisin ekan säkeistön sijaan jaksaakin heposti juosta kolme biisiä putkeen.

Helmikuussa hyvin alkanut juoksuharrastus otti kuitenkin takapakkia kun loukkasin nilkkani. Juoksun lisäksi tauolle jäi tanssiharrastus ja olin viikkokausia tekemättä mitään. Jotain viikkoja sitten aloin käymään varovasti salilla, poljin kuntopyörää ja tein lihaskuntoa. Noin kolmisen viikkoa sitten uskalsin testata nilkan kanssa taas juoksua. Aluksi se ei kestänyt yhtään, mutta pikkuhiljaa kipu lakkasi ja matkat taas pitenivät. Nilkka ei vieläkään ole ihan kunnossa, mutta lenkille on päästävä. Aika uskomatonta että näin lyhyessä ajassa juokseminen on koukuttanut näin paljon. Vaikka jonain päivinä lenkki ei tunnu oikein sujuvan niin toisina päivinä tekisi taas sen loputtuakin jatkaa vaan rapun ohi matkaa.

Jonkin verran juokseminen on vaikuttanut myös ulkoisesti. Ekaa jaksoa juoksukoulua katsoessa todellakin huomaa että noin kymmenen kiloa painoa on alkuvuodesta pudonnut.  Osa vaatteista on käynyt liian isoiksi. Tykkään eniten käydä lenkillä heti aamusta, ennen aamupalaa, joka juoksuvalmentajamme mukaan aktivoi kaikista parhaiten rasva-aineenvaihduntaa. Joten tämä voi hyvin olla syynä kilojen lähtöön, mielestäni nimittäin myös selluliitti on palanut selvästi. Suurin muutos kuitenkin näkyy tisseissä, jotka ovat varmaan pienentyneet puolella. Instagramissa onkin tästä kuvaa.

Juoksukoulu on ollut itselleni tosi hyvä juttu. Vaikka juoksutavoitteet eivät ole ihan täyttyneet ja välissä oli monen viikon tekemättömyys loukkaantumisen takia, olen saanut ohjelmasta juuri sen mitä toivoinkin. Kipinän urheiluun, tekemiseen ja aktiivisempaan elämään. Olen voinut ja jaksanut paremmin, unirytmi on parantunut ja olo on tuntunut energiseltä ja kevyemmältä. Olen saanut kokea sen tunteen että pakko päästä urheilemaan ja saanut siitä sen hyvän tunteen joka on auttanut jaksamaan rankempienkin päivien yli.

Jaksa Paremmin tulee neloselta sunnuntai-aamuisin ja uusinnat pyörivät Livillä sekä Jimillä, jaksot löytyvät myös ruutu.fistä. Itse en tosiaan ole uskaltanut katsomaan kun vasta ekan jakson, mutta ehkä vielä joku päivä 😀

Yhteistyössä Bella-blogit ja Keittiökaveri

Sain viime viikolla erittäin ihanan lähetyksen suoraan kotiovelle. Nimittäin ruokaa! Mikä olisikaan parempi helpotus kiireisen arjen keskelle kun kauppareissujen skippaaminen ja viiden päivän ruoat toimitettuna ja valmiiksi mietittyinä. Kun ainakin itselläni menee jo paljon aikaa siihen perinteiseen mitä tänään syötäisiin pohdintaan.

Keittiökaverin ruokakassipalvelu on siis mitä mainioin. Sieltä voi tilata joko viiden -tai kolmen päivän ruoat – myös pikakassit superkiirreellisille. Lisäksi kassin kylkeen voi tilata 3,5 kilon hedelmäkassin, joten kaupasta ei oikeastaan tarvitsee hakea kuin juomat.

Meidän kassin sisältö oli oikein mieluinen. Viikon menuna oli kartitsan lihapullia tomaattikastikeessa, pehmeä porkkanakeitto, uunikanaa raikkaalla tabboulehilla sekä kirjolohta parsalla ja hernekastikeella. Ihanan raikkaita ja hyviä makuja, vähän erilaista mutta todella maistuvaa. Kiva oli päästä kokeilemaan erilaisia reseptejä. Kaikki ateriat olivat myös  todella helppo valmistaa, aikaa niiden valmistukseen meni 25-45 minuttia. Ja meidän pienelle perheelle riitti näistä kyllä syötävää pidemmäksikin aikaa kun viideksi päiväksi.

Kassissa olevat raaka-aineet olivat pääosin luomua, tuoreita ja hyvännäköisiä (ja makuisia).  Tuotteissa on pyritty aina välttämään turhia säilöntä-, väri- ja aromiaineita. Reseptit on mietytty myös sesonkien mukaan. Kassien toimitusaika ilmoitettiin tarkkaan, joten niitä ei tarvinnut odotella turhaan kotona. En voi kun suositella tätä arjen helpottajaa.

Onko ruokakassipalvelut monelle lukijoista jo tuttuja? Jos kiinnostaa testata niin lukijat saavat 15 euron alennuksen ruokakasista koodilla BELLA. Itse tykästyin tähän niin paljon että meille on taas ensi viikolla tulossa ruokakssit.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.