Sori kököt kännykkäkuvat, mutta pakko kertoa tämänpäiväisestä. Mä en nimittäin kestä, että jopa mun nuorempi lapsi on jo niin iso, että sen kanssa on ihan superkivaa ja rentoa hengailla koko päivä kaupungilla. Siitä on oikeasti seuraa lounaalla, sen kanssa voi keskustella. Se istuu nätisti parturissa kun minä näpytän sähköposteja. Se tahtoo poiketa vaatekaupassa moikkaamassa tuttuja. Se jaksaa kävellä mukisematta, kun en jaksa odottaa seuraavaa ratikkaa. Se on hurjan kohtelias ja reipas kaikille. Se jaksaa juosta kaupasta toiseen etsimässä isoveljelleen juuri oikenlaisia lepakonsiipiä. Eikä sitä haittaa yhtään, että jään kokoajan hypistelemään kaikkea ihan muuta. Sen kanssa saattaa eksyä sattumalta keskelle metsäinstallaatiota, josta se btw on aivan fiiliksissä. Se yllättää ja kirjoittaa ihan itse ensimmäistä kertaa nimensä vieraskirjaan. Sille saattaa tulla vähän hätä, kun se erehtyy ratikan numerosta ja luulee oiken menevän nenän edestä. Kotimatkalla se nukahtaa söpösti kainaloon.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt olemme tulleet hiuskriiseilyyn viimeiseen vaiheeseen, siihen jolloin ainoana vaihtoehtona nähdään enään se kaikista epätoivoisin toimenpide. Nimittäin otsatukan leikkaaminen itse fiskarsseilla. Valitettavasti sekään ei kuitenkaan pelastanut tilannetta, vaikka tälä kertaa yritys ei ollutkaan täysin epäonnistunut.

Olen siis ollut kriisissä tukkani kanssa jo tovin. Se on tununut milloin tylsältä ja milloin taas liian räväkältä. En oikein tiedä minkä pituisena sitä haluaisin pitää, vai pitäisikö kohta pari vuotta ollutta polkka-mallia jo muuttaa kokonaan. Pelastukseksi olen viimeisen parin kuukauden aikana kokeillut mm hiusten lyhentämistä, keskijakausta, vaalentamista, suoravärejä (viimesimpänä tuota pinkkiä) ja nyt tosiaan viimeisenä oljenkortena sitten otsatukkaa.

Viimeksi kun, noin vuosi sitten, leikkasin itselleni itse otsiksen, meni se ihan pieleen. Tein sen samalla tapaa, hetken mielijohteesta. Mutta silloin siitä tuli ihan liian lyhyt ja aivan vino. Vinossa se on nytkin, muttei niin pahasti. Pituutta jätin tällä kertaa myös reippaasti. Sitten sitä on helppo kampaajallakin tasoittaa. Mutta tällä kertaa sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä olen jo ehtinyt alkaa kasvattamaan otsista pois. Johan se ehti viikon olla.

Koska hiuksia on tosiaan muutama kuukausi sitten taas jälleen kerran vaalennettu, tekisi nyt tietysti mieli sitten taas tummaa tukkaa. Kuitenkin kylppärin laatikossa kutkuttelevat myös sekä vihreä että sininen hiusväri. Nyt olisi sopiva vaalea pohja niiden testaamiseen. Sitten taas toisaalta tahtoisin nyt tähän väliin jotain tosi luonnollista. Jopa oman maantienharmaan hiusvärin kasvattaminen on käynyt useasti mielessä.

Onneksi olemassa on edes tuo luottomekkoni. R/H:n Mickey Square dress toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Sen voi vetää aina päälle, kun tuntuu ettei kaapissa ole MITÄÄN vaatteita. Onneksi on se. Se on täydellinen.

Oli miten oli, täällä on nyt siis i-h-a-n hirveä hiuskriisi päällä. Tukka tuntuu ihan tyhmältä ja jotain pitäisi nyt tehdä. Viimeisin vaalennus teki hiuksille myös tosi huonoa, ne ovat kuivat, pörröiset ja ohentuneet kauheasti. MITÄ MÄ TEEEEEN?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Teille kaikille lukijoille kotimainen R/H vaatemerkki on varmasti jo tuttu, ainakin heidän tunnusomainen Mickey-mekko. Suomen Acneksikin tituleerattu R/H tekee tyylikkäitä ja laadukkaita vaatteita, jotka ovat kuitenkin hurjan mukavia ja joka tilanteeseen käytännöllisiä. R/H lukeutuu lempimerkkeihini juurikin sen takia, että vaatteiden leikkaukset sopivat kaikenlaisille vartaloille, samoin materiaalit – esimerkiksi trikoota ja collegea on paljon. Samoin vaatteiden värimaailma, kuosit sekä sopiva määrä yksityiskohtia saavat huokailemaan ihastuksesta.

R/H suunnittelijoiden, Hanna Riiheläisen ja Emilia Hernesniemen, idea onkin ollut alusta saakka luoda helposti pidettäviä vaatteita joissa yhdistyy pohjoismainen minimalistisuus, leikkisät yksityskohdat, unikiit kuviot ja värit sekä ripaus mustaa magiaa. Suunnittelussa inspiraationa toimii usein musiikki, fillis sekä naisen anatomia. R/H:n painopiste on paikallisessa tuotannossa. Vaatteita valmistetaan Orivedellä neulotusta jersey-kankaasta ja Suomessa painetuista kuoseista.

Me kävimme Paon kanssa hiljattain uudistetussa R/H Storessa hypistelemässä syysuutuuksia. Tai no, Pao nukkui sovituskopissa ja minä sovitin noin joka toista vaatetta. Vaatteiden lisäksi kaupalla myydään toki myös asusteita ja koruja. Niin ja Karhun tennareita. Kivijalkaputiikit ovat ihania, mutta ne ovat yleensä auki vain muutaman tunnin päivässä, joka on vaikkapa toimistoaikaan työskentelevälle haastavampi juttu. Netissä pääsee toki ostoksia tekemään, mutta mielellään sitä kuitenkin aina sovittaisi tuotteita ja tunnustelisi materiaaleja ennen ostopäätöstä.

Alkusyksystä kuuluikin aivan loistavia uutisia, sillä R/H on ensimmäinen suomalainen vaatemerkki, joka on valittu Sokoksen uudistettuun valikoimaan kansainvälisten brändien rinnalle. Helsingissä R/H on esillä laajana valikoimana keskustan ja Kaari- kauppakeskuksen myymälöissä syksystä lähtien. Lisäksi vaatemerkkiä on saatavilla myös muilla Sokoksilla ympäri Suomen.  Sokoksen R/H-valikoimaan kuuluu mm. villakangastakkeja, cocktail- mekkoja ja arkisempia Debbie-kietaisuvaatteita. Ihan tosi ihanaa siis, että vaatteet tulevat entistä lähemmäksi meitä kuluttajia ja varmasti samalla merkin tunnettavuus kasvaa. Tulee paljon uusia onnellisia R/H vaatteiden faneja!

Myönnetään, en pystynyt lähtemään kaupasta tyhjin käsin… Mutta niistä myöhemmin lisää! Mikä on muuten teidän kaikkien aikojen suosikki R/H vaate? Itse en osaa kyllä päättää, tykkään oikeastaan kaikista Mickey -ja Magic vaatteista tosi paljon. Samoin muutaman vuoden takainen Flow Festival mallisto oli tosi mainio.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime lauantaista tuntuu kuluneen jo ikuisuus, mutta kyllä sitä tässä arjen keskelläkin on onneksi välillä muistanut fiilistellä. Gaalaviikonloppua, gaalavoittoa, gaalajuhlia ja pienimuotoisia gaalajatkojakin.. Fiilistelen myös edelleen tuota aivan ihanaa r/h:n mekkoa. Siihenkin liittyy erinäisiä sattumuksia illalta. Kummasti sitä suupielet vaan nousevat kun nämä jutut palaavat mieleen. Varmasti vielä pitkään.

Kiitos vielä kaikille jotka äänestitte, kannustitte ja olitte hengessä mukana!

Kaksi viimeistä kuvaa Henri Ilanen/Olympus

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen vietettiin Aussie blogigaalaa, jossa palkittiin suomen suosituimpeja blogeja muunmuassa muodin, kauneuden ja lifestylen osioissa. Onnea vaan vielä kaikille voittajille!

Me Henriikan kanssa aloitimme päivän jo hyvissä ajoin hemmottelun ja iltaan valmistumisen merkeissä. Ihan ensimmäiseksi istuimme kampaajan tuoliin Yrjönkadun Napsissa, jossa Nelli ja Elina loihtivat meille ihanat lettikampaukset. Meillä oli molemmilla sattumalta samanlainen visio kampauksista mutta päätimme sitten lopulta tehdä kuitenkin vähän erilaiset letit. Henriikka näytti tyrmäävän hyvältä muhkeassa tähkäpääletissään, omat punaiset latvat taas toivat hauskaa kontrastia pään yli meneviin kalanruotoletteihin.

Kampaajan jälkeen matka jatkui minnekkäs muualle kun meikkiin. Kalliossa sijaitsevassa Make Up For Ever myymälässä ja meikkistudiossa jo odoteltiin meitä kuohuvan ja makeiden mansikoiden kanssa. Meikin lisäksi saimme kunnolla tutustua tuotteisiin ja opetella meikkaamista itsekkin. Meille nimittäin näytettiin vain toisella puolelle kasvoja että miten meikki tehdään, ja toisen puolen saimme sitten tehdä itse. Tosi hyvät tuli, eikö?

Illan pukukoodina oli valovoimaisuus ja gaala-asuksi valitsinkin R/H:n Magic Mickey nimisen paidan jossa on hauskat kultaiset Mikki-Hiiren korvat edessä. Vaatelainaamosta minulla oli lainassa Antti Asplundin yksityiskohtainen kietaisuhame sekä Minna Parikan kultaiset pupukorkkarit. Kengät saivatkin hurjasti kehuja illan aikana, ja ihanat ne todella ovatkin. Henriikka oli taas ihan vastakohtani vaaleassa tukassaan ja kauniissa turkoosissa Piia Hännisen mekossa.

Tänään juhlitaan taas (ja jännitetään), illalla nimittäin palkitaan Indiedays Awardseissa muunmuassa Vuoden Blogiteko, johon tekin ihanat kävitte minua äänestämässä. Saa nähdä miten käy! Iso kiitos ja rutistus myös kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, olette ihania!

Kuvat Janne Simojoki

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.