Turkulainen suunnittelijapariskunta Saana ja Olli tapasivat toisensa aikanaan festivaaleilla metsässä, rakastuivat ja alkoivat opiskelemaan tekstiilisuunnittelua yhdessä. Monet heidän mallistoistaan on saanut inspiraationsa suomen luonnosta, metsästä, järvistä ja kansansaduista.

Saanan ja Ollin tuotteet valmistetaan ympäristöystävällisestä hapusta ja kaikki tuotteet valmistetaan paikallisesti Lounais-Suomessa. Mallistoista löytyy kaikkea keittiötekstiileihin, sisustustyynyihin, aamutakkeihin, kasseihin sekä seinäprintteihin. Nettikauppa on ihania joululahjaideoita täysi! Uusiman malliston nimi on Onnenmaa, jonka kuvio on maalisiveltimellä vapaasti tehty. Onnenmaa-malliston tuotteita saa valkoisena, beigenä sekä mustana.

Joulukalenterin toisesta luukusta minulla on ilo paljastaa teille Saanan ja Ollin Onnenmaa tyyny! Osallistu arvontaan kommentoimalla alle minkä värisen tyynyt tahtoisit, valkoisen, beigen vai mustan.

Jokaisen joulukalenterin luukun arvontaan voi osallistua yhden kerran ja kaikkien luukkujen arvonta-aika päättyy la 23.12. Iloista joulunodotusta!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – SERLA

Vaikka kukkurallaan olevasta tiskipöydstämme ja petaamattomasta sängystäni ei uskoisi, minulla on melko tarkat siivousrutiinit. Perjantaisin on aina siivouspäivä, lakanat vaihdetaan joka toinen viikko ja kuukauden välein meillä käy siivooja. Kodin huollossa noudatan mummini neuvoa: sotkuista saa olla, mutta ei likaista. Roiskeita ja tahroja siis pyyhitään päivittäin ja kuivineet riisit imuroidaan tarvittessa ruokapöydän alta, mutta muuten tavarat saatavat olla melkoisen hujan hajan siivouspäivien välissä.

Viikottaisessa siivouksessa minua ärsyttääkin eniten tavaroiden paikalleen laitto, mutta itse kodin puhdistukseen ei sitten menekään kauaa aikaa, kun arkiset pikaputsaukset tapahtuvat rutiinilla. Myös lapset otan nykyään mielelläni mukaan siivoukseen ja he tekevätkin pikku askareita yleensä enemmän kun innoissaan.

Kaupallisessa yhteistyössä lähdin testaaman yhdessä teistä lukijoista koostuvan testiryhmän mukana Serlan siivousta helpottavia tuotteita. Näistä itselleni tutuin tuote olikin Serlan kätevät siivousliinat, joiden nimeen vannon juurikin sellaisessa tehokkaassa pikasiivouksessa.

Kosteat siivousliinat ovat mielestäni parhaimmillaan kylppärin kaikilla pinnoilla, keittiössä sekä pölyjä pyyhkiessä. Etenkin kylppärin siivouksessa kyseessä on loistotuote, sillä silloin ei tarvitse erikseen rättejä tai pesuaineita ja siivous tuntuu mielestäni silloin hygieenisemmalta. Lisäksi liina on vahva, se kestää hankausta ja sitä voi tarvittessa huuhdella välissä. Lavuaarin ja hanan lisäksi näillä saa muuten myös lenkkarit hohtaviksi käden käänteessä.

Talouspapereita löytyy nykyisin kaupan hyllystä monenlaisia, moneen eri tarkoitukseen. Laajan paperivalikoiman tarkoituksena onkin auttaa siivouksessa erilaisten täsmätuotteiden avulla. Perinteien talouspaperirulla ajaa meillä usinmiten sevetin ja rätin virkaa ruokapöydässä. Samalla arkilla pyyhitään niin suut kun pöydälle läikkynyt juomakin. Uudessa Serlan Design -kuvioitu talouspaperissa on joka rullassa erilainen kiva kuviointi. Oma suoskkini on harmaat pilkut ja mielelläni pidänkin noin hauskan näköistä rullaa esillä pöydällä.

Keittiössä lieden lähettyvillä toimii sitten taas paremmin Kätevä – taitellut paperiarkit. Ruokaa laittaessa likaisilla käsillä saa pakkauksesta nappaistua helposti yhdellä kädellä arkin, likaamatta muita papereita. Näppärän kokoiseen pakettiin on saatu mahdutettua kahden ja puolen talouspaperirullan verran arkkeja.

Myös ikkuna ja lasipintojen puhdistukseen löytyy oma toimiva tuote, nimittäin Lasi ja Peili siivousliina. Tavalliselta talouspaperilta näyttävä rulla on koostumuseltaan paksumpaa eikä nukkaa ollenkaan, joten se toimii loistavasti lasinpesunesteen kanssa kiiltävien pintojen, kuten peilien ja ikkunoiden puhdistukseen ja on silti biohajoava.

Muut testiryhmäläiset kertoivat siivoavansa yleensä myös joka päivä vähän ja paremmin sitten noin kerran viikossa. Mikä hauskinta, myös nämä edellämainut suosikkituotteeni valikoituivat heidän suosikeikseen. Vähän vähemmälle käytölle meillä kaikilla tuntui jäävän Serlan XXL papripyyhe, joka on suuniteltu kovempaan käyttöön, kuten autotalliin, remontteihin, puutarhaan tai muihin korjaustöihin.

Näen kyllä että meidänkin siivous/työkalu/remonttikaapissa tälle on paikkansa, vaikka paperia ei tulekkaan arjessa yhtä useasti tarvittua. Sain testiryhmäläiseltä hyvän vinkin käyttää paperia myös nahkakenkien lankkauksessa – toimii! Keväällä tämä on hyvänä apuana varmasti myös pyörää huoltaessa tai jos joskus vihdoin saaan aikaiseksi jatkaa keittiön tuolien kunnostus -ja maalausoperaatiota.

Tärkeää minulle on myös että tuotteissa on huomioitu ympäristö. Serla-tuotteissa käytetään ensikuitua ja keräyspaperista saatavaa uusiokuitua. Kaikki valmistus tapahtuu ympäristöä kunnioittaen, ympäristövaikutukset tarkasti huomioiden ja kestävää kehitystä edistäen. Tästä on merkkinä myös Serlalle myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, Joutsenmerkki.

Näiden siivoussuositusten lisäksi Serla arpoo neljän tunnin kotisiivouksen! Osallistuaksesi arvontaan, käy tekemässä Serlan leikkimielinen testi, jossa voit testata millainen siivooja olet.

Kuinka usein teillä muuten siivotaan? Osallistuvatko lapset mukaan siivoukseen? 

Nyt seuraa tärkeä tiedote. Nimittäin selvisimme tänään hengissä, täysjärkisinä ja jopa erittäin hyväntuulisina, vaikka lapsi sai tällä kertaa valita itse teeman syntymäpäiväjuhliinsa. Maailmanloppua ei tullut vaikka lautasissa, serveteissä, paperipilleissä, tarjoiluastioissa, pompomeissa ja kakussa ei toistunutkaan likuvärimäisesti toisiinsa sointuvat pastelliset sävyt. Ei ollut väriteemaa, kultareunuksia, hapsuja, tupsuja tai mitään muutakaan blogiuskottavaa krääsää. Ei edes niitä paperipillejä ja servetitkin unohtuivat. Sensijaan meillä oli nauravia nakkeja, lohkoperunoita ja lapsen mielestä maailman hienoimpia (ihan järkyttävän hirveitä) oransseja kurpitsalautasia.

Meillä on nyt tokaa vuotta putkeen tehty niin, että Kaapo pitää kaverisynttärinsä isänsä luona ja minä sitten puolestani järkkään Elviksen synttärit. Lasten oikeina synttäripäivinä käydään perinteisesti lelukaupassa, josta lapsi saa valita mieleisensä lahjan, ja sen jälkeen käydään kakulla kahvilassa tai ostetaan pieni kakku kotiin. Muille sukulaisille ei olla myöskään sen kummemmin järjestetty erikseen mitään, vaan ollaan jotenkin pienesti juhlistettu synttäreitä sitten kun ollaan nähty.

Mielestäni tapa on tosi hyvä meille. Kaikki ovat tyytyväisiä, lapset tykkäävät tästä perinteestä eikä oma stressimittari ei pääse kohoamaan liian korkealle. Kun sukulaisia on paljon ja he asuvat ympäriinsä, jonka lisäksi on uusia sukuja ja perheitä ja puolisoita ja puolison sukuja, niin tällainen kasuaali järjestelty toimii parhaiten.

Jatkossa aion jatkaa samaa linjaa, jossa vapautan lapset krääsäkauppaan ja annan heidän valita juuri ne hirveimmät teema-asiat, jotka tuntuvat merkitsevän heille hyvin paljon enemmän kun itselleni täydellisesti kakkukynttilöihin sointuvat muffinssivuoat.

ps. Instagramista löytyy videomateriaalia juhlavalmisteluista ja vähän muustakin

Tässä uudessa parisuhteessa ja yhteiselossa olen oppinut kaikenlaista uutta itsestäni. Yksi näistä liittyy ehkä lievään neuroottisuuteeni asioiden yksinkertaistamisesta. Olen toki välillä aiemminkin kuullut jotain kaverilta ohimennen kommenttia vaikkapa kotimme valkeudesta tai minimalistisuudesta, mutta nyt vasta olen tajunnut että minussa saattaa tosiaan olla toisen silmissä vähän hassuja piirteitä. Niitä ovat esimerkiksi:

– Käytän vain mustia vaatteita
– Käytän vain hiusteni väristä pompulaa
– Minulla on ovellinen ”liian värikkäiden astioiden kaappi”, kun kokovalkoiset saavat olla esillä avohyllyillä
– Kaikki pyyhkeemme ovat samanlaisia harmaita
– Rakastan vaaleanharmaita pellavalakanoitani ja pesen ne aina aamulla jotta saan ne taas illaksi takaisin käyttöön
– Lapset eivät saa ripustaa takkejaan tai jättää kenkiään eteisen naulakkoon, vaan ne pistetään piiloon komeroon
– Olen maalannut kylpyhuoneen patterin, pöytätason, säilytyslaatikon sekä pesukoneen vesiletkun samalla värillä kun seinä, jotteivät ne erottuisi
– Ostan myös shampoot ja hoitoaineen samaan sävyyn kylpyhuoneen kanssa, kaikki muu on piilotettuna kaapissa
– Siedän printtejä ja kuoseja ainoastaan lasten vaatteissa
– Keittiön valaisinta lukuunottamatta kaikki kotimme lamput ovat pelkkiä johtoja joissa on polttimo
– Piilotan tavaroita kaappeihin

Parisuhteen myötä sietokykyni on kuitenkin kasvanut huimasti ja olen pistänyt merkille myös seuraavat asiat:

– Tykkään tosi paljon mieheni ei niin minimalistisesta kodista
– Hyväksyn sen että mieheni toi meille puna-kelta-oranssin pyyhkeen, jotta tunnistaisi omansa kaikkien niiden harmaiden joukosta
– Olen alkanut välillä käyttämään myös musta-valko ruudullisia petivaatteita
– En kuole jos eteisen naulakossa roikkuukin viisi eriväristä takkia
– Kahvi maistuu ihan samalta valkoisesta ja raidallisesta kupista juotuna

En koe minimalistisuuden haittaavaan mitenkään elämääni. Päinvastoin, sillä parasta siinä kuitenkin on se, että siivoaminen on tosi paljon helpompaa. Kun reilu kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme tähän asuntoomme karsin ihan hieveästi tavaraa pois. Tässä asunnossa oli myös kolmekymmentä neliötä enemmän tilaa kun entisessämme. Maalattuani lattiat valkoiseksi ja kantaessani vanhan asunnon kalusteet sisään, tajusin että juuri näin haluan elää. Niin että ympärillä on tilaa ja että se tila on selkeä.

Uskon että liittyy myös siihen, että olen teinistä saakka ollut melkoisen sotkuinen. Voi niitä aikoja kun huoneeni lattiaa ei näkynyt ollenkaan. Nyt voin toteuttaa itseäni edelleen samalla tavalla, jättää vaatteeni röykkiöön tuolille ja tiskit hujan hajan pöydälle kun kaikki kuitenkin näyttää silti harmooniselta, eikä tavaraa loppujen lopuksi ole edes niin kovin paljoa leviteltäväksi.

Moni onkin uteliaana kysellyt meidän asumisjärjestelyistä, nyt kun kerta naimisissa ollaan. Jos kaikessa muussa ollaan toimittu salamana, niin tässä asiassa ajateltiin mennä ihan pikkuhiljaa eteenpäin. Vaikka viettäisimme mielellämme kaiken ajan vuorokauden ympäri yhdessä, haluamme kuitenkin antaa lapsille aikaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen.

Vaikka lastenkin suhteen kaikki on mennyt hyvin, kaikki tykkäävät toisistaan ja meillä on kivaa yhdessä, on tärkeää että lapset saavat pikkuhiljaa totutella huomion jakamiseen. Ettei kaikki muuttuisi kerralla.

Koska uusioperheeseemme kuuluu omien lasteni lisäksi nyt myös kolmas ylä-asteikäinen lapsi, tarvitsee uudessa kodissamme olla myös tarpeeksi tilaa. Ja AINAKIN kaksi vessaa! Tämän lisäksi haluamme edelleen jatkaa asumista kanta-kaupungissa niin ettei kenenkään tarvitse vaihtaa koulua ja että ratikoiden kolina kuuluu sisälle ikkunasta.

Meillä molemmilla on lasten kanssa viikko-viikko systeemi joka ennen kesälomaa meni saatumalta vielä samoilla viikoilla. Se oli tosi hyvä niin, lapsivapaina viikkoina saimme olla ihan vaan kaksin ja lapsiviikkona sitten antaa huomiota lapsille ja lasten fiilisten mukaan sitten viettää silloin tällöin aikaa yhdessä.

Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä että se oma yhteinen koti olisi ihana. Kumpikaan ei jaksaisi odottaa enää yhtään, mutta yritetään vielä vähän jarrutella. Toisaalta kriteeriemme mukaisia asuntoja ei juurikaan ole, emmekä edes vielä tiedä vuokraammeko vai ostammeko asunnon. Molemmat luotamme kuitenkin siihen että kaikki menee omalla painollaan juuri niinkuin on tarkoitus, kuten tähänkin saakka.