KALLION KIRJASTO

30/10/2012

Meidän kirjasto, eli Kallion Kirjasto viettää tänä vuonna 100-vuotis juhliaan. Sen tiimoilta kirjastossa tapahtuu paljon, mutta on siellä muutenkin kaikenlaista, kuin vain perinteistä kirjojen lainaamista. Kirjaston tunnelma on hyvä, henkilökunta on aivan ihanaa ja rakennus on todella kaunis.

Kerrotaan että kirjaston kellarissa asuu myös kummitus, Grönroos. Paikalle piti kerran jopa soittaa naapurista palomiehet, kun kummitus oli tehnyt kepposiaan. Kuinka hauskaa ja jännittävää!

Lasten kerros on kirjaston ylimmässä kerroksessa. Kirjojen lisäksi sieltä löytyy musiikki -ja kinonurkkaukset, leikkipaikka sekä tietokoneita. Vintillä, eli lasten Satulinnassa, on vielä lapsille ihan oma tunnelmallinen paikka jossa järjestetään satuhetkiä ja vauvakinoa.

Babykino järjestetään joka keskiviikko. Ensimmäinen näytös on aina klo 11 ja heti perään seuraava klo 13. Elokuvina näytetään kirjaston omia elokuvia ja viikon elukuvan voi tarkistaa etukäteen babykinon omalta nettisivulta. Babykino on täysin maksuton, vintiltä löytyy sohva, pari nojatuolia sekä lattialta fatboy säkkituoleja. Samassa yhetydessä on pieni keittiö ja lastenosastolta löytyy lastenhoitohuone. Rattailla kirjastoon pääsee rakennuksen takapuolella olevasta rampista.

Synttärivuoden kunniaksi kirjastossa tapahtuu nyt siis erityisen paljon. Kuun alussa vietettiin retrosynttäreitä, jossa askarreltiin retrosti ja luettiin vanhoja lastensatuja. Me osallistuimme myös kirjastossa pidettyyn lemmikkipäivään. Paikkalla oli lukukoira Börje jakamassa nimmareita, sekä paljon muitakin eläimiä. Tapahtuman ajatuksena oli että ne joilla ei ole omaa lemmikkiä voivat tulla kirjastoon tapamaan eläimiä ja silittelemään niitä. Paikan päällä oli myös mahdollisuus ottaa kaverikuva koiran tai kissan kanssa. Oli hauskaa ja jotenkin tosi liikuttavaa.

Nämä lasten tapahtumat ja palvelut saavat sattuneesta syystä suurimman huomioni, mutta sen verran olen huomannut että kirjastossa vierailee myös kirjailijoita, on likija iltajoa ja atk-opastusta vanhuksille. Ainakin.

Vaikka kirjastossa on tullut käytyä, emme lainaa kirjoja kovin usein kotiin. En halua että ne revitään, kastellaan tai hukataan. Enkä ikinä muista palauttaa niitä ajoissa. Niin ja meiltä löytyy muutenkin ihan hirveästi lasten kirjoja, niin paljon ettemme ole edes lukeneet vielä niitä kaikkia! Kaapon ollessa pienenmpi kuuluin nimittäin kolmeen (vai neljään) lasten kirjakerhoon. Kirjastossa on kuitenkin kiva käydä katsomassa uutuuskirjoja, lukemassa, kuuntelemassa levyjä tai vaikka ihan vain piirtelemässä. Ratikalla jos mennään kirjaston ohi, Kaapo huutaa aina että ”mennään kirjastoon retkelle!”.

Kallion kirjastoon kannattaa tosiaan mennä retkelle, vaikka ei ihan vieressä asuisikaan. Julkisilla pääsee lähelle, ja osalla ihan viereen. Hakanimestä on lyhyt kävelymatka. Tosin kirjasto sijaitsee mäen huipulla, Viidennellä linjalla, Karhupuiston vieressä.

Käyttekö te paljon lasten kanssa kirjastossa? Lainaatteko usein kirjoja tai leffoja? Muistatteko paluttaa ja palautuuko ne yleinsä ehjänä ja hyvässä kunnossa?


UHMAKKAAT

16/07/2012

Vietin viikonlopun yksin kahden lapsen kanssa. Kyllähän sitä niinkin pärjää, mutta kuinka siitä selviää täysijärkisenä? Herranjestas ja huh! Molemilla pojilla on meneillään raju uhma/kasvu/kehitysvaihe. Päivät (ja yöt) tuntuvat olevan pelkkää huutoa, huutoa, huutoa, itkua ja huutoa. Vielä yksi huh.

Heikkona hetkenä, eilen illalla, pakenin hetkeksi parveelle huutoa. Oli pakko. Muutaman kerran syvään hengiteltyäni palasin sisälle ja otin käteeni Tammelta hiljattain saamani Uhmakirjan.

Ajattelin että kirja vakuuttaisi minut, etten ole surkea vanhempi ja lapseni ovat kuin ovatkin ihan normaaleja. Ja niinhän siinä juuri kävikin. Uhma on hyvä, uhma on hyvä, uhma on hyvä. En tietenkään pystynyt, sattuneesta syystä, kirjaa kovin pitkälle lukemaan mutta tosi hyviä pointteja tuli heti enimmäisiltä sivuilta vastaan. Tajusin myös itse eläväni jonkinlaista uhmaa.

Meitä siis elää täällä kolme uhmakasta, ei ihme jos on hermot vähän väliliä hieman koetuksilla. Täytyy toivoa ettei tätä kestäisi kovin pitkää ja että se auvoisa aika, jolloin olemme saavuttaneet sen hetkisen kypsyyden ja kehityksemme sekä uhma olisi (hetken) poissa, olisi myös meillä kaikilla samaan aikaan.

Kävin aamulla yksin kaupassa, söin yksin vadelmamunkin (ulkona vesisteessa) ja kohta lähden yksin kampaajalle. Kyllä tää tästä. Turun reissu taitaakin siirtyä ensi viikkoon.

Ruotsalaisten Malin Alfven ja Kristina Holfstenin kirjoittama Uhmakirja julkaistiin ensikerran jo vuonna 2001 ja se oli heti todella suosittu. Nyt kirjasta on ilemstynyt uusi, laajennettu painos. Toivottavasti ehdin pian lukemaan kirjan loppuun, kerron siitä sitten vielä enemmän. Mutta ensimmäisen 25 sivua lukeneena voin suositella kirjaa kaikille jotka ovat tai tulevat joskus olemaan tekemisissä lasten kanssa, etenkin vanhempina.

”Kun me ärsyynymme, me ikäänkuin syysäämme lapsen pesästä, niinkuin linnut tekevät poikasilleen”
”Yhdeksän kuukauden ikää voi kutsua toiseksi napanuoran katkaisuksi”
”Lapsi voi usein olla kiukkuinen ja kitisevä. Kaikki tämä voidaan nähdä osana suurta rakkautta”
”Se millaisia meistä tulee vanhempina riippuu enemmän lapsesta kuin meistä vanhemmista”

Tähän saa nyt jakaa hirveimmät uhmakohtaukset, riidat, riidanaiheet,päivät, kaikki.

Minttu


Hullut Päivät / Galna Dagar

17/04/2012

Nyt on taas aika Hullut päivät postaukselle. Huomisesta lähtien kaupungin valtaatavat keltaiset kassit. Tässä siis muutama tärppi.

Lapsille ei kuvastossa ollut kirjojen lisäksi oikein mitään. Kosmetiikkaa ja kodin juttuja sitäkin enemmän. Keskiviikon yllätystuotteet nähtävillä täällä.

Kuka on menossa ja mitä mielessä ostaa? Vai kierrätkö kaukaa?

Minttu


Vauvasi kuvassa – kuvausopas

28/02/2012

Verkkokirjakauppa Docendosta oltiin yhteydessä ja kysyttiin tahtoisinko arvostella juuri ilmestyneen Vauvasi kuvassa nimisen kuvausoppaan. No toki. Olinhan juuri saanut uuden kameran ja aikaisemmin päivitellyt kuinka mahdotonta noita lapsia on kuvata.

Kuvausoppaan vanhemmille on kirjoittanut kirjailija ja itseoppinut ammattivalokuvaaja Me Ra Koh. Kirjassa on paljon vinkkejä ja teknistä tietoa parempien ja persoonallisen kuvien saamiseksi niin pokkarilla kuin järkkärilläkin. Kirjassa on 40 ”valokuvareseptiä”, jossa jokaisessa kerrotaan millä kameran asetuksilla kuva on otettu ja mitä ennakkovalmisteluja sen eteen on tehty. Oppaassa neuvotaan alusta alkaen sommitteluun, valoon… kaikkeen.

Kirja on suunnattu vanhemmille joilla ei vielä ole paljoakaan kokemusta valokuvaamisesta, mutta myös kokenut kuvaaja saa monipuolisista ja kekseliäistä vinkeistä uutta näkökulmaa lasten kuvaamiseen.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille lasten valokuvauksesta kiinnostuneille ja sitä harrastaville sekä järjestelmäkameran ostamista suunniteleville. Tämä kirja on myös tosi kiva lahja lapsiperheen vanhemmille, ensimmäistä lastaan odottavalle tai vaikka isovanhemmille.

130 sivuisen kirjan voi tilata Docendo-nettikaupasta, 24eur.
Huomenna pystyyn myös arvonta jossa onnekas saa tämän kirjan omakseen!

Ja tervetuloa uusille lukijoille!! Jee! 


Minttu


Saamattomuuden huippu

24/02/2012

Yhdeksän avaamatonta lasten kirjakerhon pakettia, öö … no aika monen kuukauden takaa. En vain ole saanut aikaiseksi.
Korissa iäisyyksiä odottaneita käsityoprojekteja. Päällimäisenä kaulahuivi jota olen neulonut vuodesta 2003 saakka.
Siinä välissä oranssi värikin on tullut ja mennyt muutaman kerran muodista.

Tarkoituksena olisi maalata tuo kori korkeakiiltoisella keltaisella tai vaaleanharmaalla. Saas nähdä milloin saan aikaiseksi.
Kumpi väri olisi parempi?

Minttu