A-LUOKAN VIRUS

4/02/2016

infulenssa 2infulenssa 1infulenssa 3infulenssa 6infulenssa 5infulenssa 7infulenssa 4infulenssa 8

Huhuhuhuhuhuhuh. Tiedättekös mitä. En ole varmaan ikinä ollut niin kipeä, mitä viime päivinä. Sunnuntai-iltana, ihan yhtäkkiä, iski kauhea infulenssa. Ihan hirveä tauti. Monta kertaa meinasin lähteä päivystykeen, koska luulin kuolevani. Opetin Kaapolle miten soitetaan hätänumeroon, koska oikeasti tuntui että nyt se on menoa. Hyi. En kuitenkaan lähtenyt. Koska en pystynyt. Olin niin kipeä. Niin kipeä etten jaksanut edes katsoa OC:tä, voitteko kuvitella!

Nyt tuntuu että alan olla jo voiton puolella, enkä kolkuttelevani taivaan porteilla. Luulenpa, että tästä lähin alan ottamaan aina infulenssarokotteen, vaikka tähän saakka olenkin pitänyt sitä huuhaana.

Seuraavaksi sitten ihmettelen että mitäs tämän kodin kanssa. Sen lisäksi etten ole ikinä ollut noin kipeänä, en ole ikinä nähnyt kotiamme näin sotkuisena. Sairastaessani täällä kotona on kokoajan samaan aikaan elänyt nimittäin lapset ja koira. Olen tosi iloinen miten isoja ja itsenäisiä pojat jo ovat, vaikkakaan aamupalasotkujen siivoaminen ei ihan vielä kuulukkaan heidän vahvuuksiinsa.

Suurena apuna on toki ollut myös perheeni ja ystävät. Milloin kukakin on sujattanut oven raosta ruokakassin tai käynyt viemässä koiraa ulos. Naapuri on kuskannut poikia päiväkotiin ja takaisin. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman näitä ihmisiä. Sitä tuntee olonsa niin onnekkaaksi, jopa ”kuolinvuoteellaan” maatessa, kun on näin rakkaita ihmisiä ympärillä auttamassa.

Muutama päivä menee varmaan vielä voimia keräillessä, mutta aika ihanaa kun tänään olen jaksanut jo mm istua sohvalla! Wuhuu! Jos vain mitenkään mahdollista, älkää sairastuko tähän!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

TÄNÄÄN OLEN MIETTINYT

20/01/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

– Miten näin pienestä nenästä voi tulla näin paljon räkää
– Miksi en osaa viestitellä kiinnostavien poikien kanssa
– Asuisinpa jonkun kanssa, joka toisi keskellä yötä särkylääkettä ja kuumemittarin
– Haluan sata uutta tatuointia
– Mitä ihmiset teki kipeenä ennen nettiä
– Mistä tätä räkää tulee
– Miksi sen tietyn vaatekappaleen ostamista pitää pitkittää niin kauan että joku muu ehtii ostaa sen ensin
– Voisin ottaa päikkärit
– Miksi sairastamisesta tulee niin huono-omatunto
– Lopetan sokerin syönnin
– Olisikohan lasten joulukalentereihin jäänyt vielä suklaata
– Paljon räkää voi yhden päivän aikana nenästä tulla
– Saispa jäätelöä kotiinkuljetuksella

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ILMAN ÄÄNTÄ

17/11/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikolla olo alkoi tuntua vähän flunssaiselta. Ei ollut kuitenkaan aikaa pysähtyä hetkeksikään. Särkylääke-kahvi-strepsils-tee-coctailin avulla jaksoin painaa. Kurkku tuntui päivä päivältä karheammalta, mutta nyt ei vaan ollut hyvä aika sairastaa. Lauantaina sitten ääni alkoi käheytymään ja illalla se katosi kokonaan. Eilen lääkäri sitten määräsi puhekieltoon!

Nyt olenkin reilun vuorokauden yrittänyt olla täysin puhumatta. Vähän huvittaa, kun tajusin miten paljon sitä tulee yksinäänkin höpöteltyä täällä. Meinaan kokoajan ruveta lauleskelemaan, kommentoin jatkuvasti ääneen milloin mitäkin, jopa sähköposteja kirjoittaessani luen ne samalla ääneen. Puhun jopa tietokoneelleni, ei ei ei ei, kun lempisarjassani tapahtuu jotain kauheaa. Nyt tosin kun minulla on tuo koira täällä seurana, menee moni juttu hyvin se piikkiin, että puhuisin muka hänelle. Mietinkin eilen, että mut vietäisiin varmaan pakkohoitoon jos joku seuraisi tätä yksinpuheluani. Hahhaa. Puhuuko muutkin yksinään näin paljon?

Lääkärin määräämän puhekiellon lisäksi sain tiukan määräyksen nyt levätä ja sairastaa ihan rauhassa. On tehnyt aika hyvää nyt vaan olla, parin viikon tukka ihan putkella juoksemisen jälkeen. Sitä pitäisikin enemmän kuunnella sitä kehoaan ja oikeasti vähän hellittää, kun kroppaa alkaa niin vaatimaan. Mutta voihan ruuhkavuodet, ei se ole niin helppoa.

Melko luksusta on kyllä ollu loikoilla täällä kotona. Lapset ovat isällään vielä huomiseen ja mikä parasta, kävin juuri perjantaina sänkyostoksilla! Mikäs tuolla entistä leveämmässä sängyssä kökkötellessä. Uudella ihanalla patjalla, uuden tuplaleveän peiton ja uusien pellavalakanoiden alla sateen ropistessa ikkunan takana. Hunajaa on mennyt kuuman veden kanssa kohta purkillinen, ja outo mielitekokin minulla tässä sairastessa on ollut. Nimittäin kaurapuuro! Kun kuumetta ei juurikaan ole, on tämä sairastaminen ollut melkeimpä aika miellyttävää. Ainakin toistaiseksi.

Ja hei, nyt olisi tosi hyvä aika vinkata uusia sarjoja mitä alkaa seuraamaan!? Ja mielellään sellaisia, joissa on useampi tuotankokausi. Harmittaa kun joku hyvä sarja loppuu aina niin lyhyeen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.