Viime tiistaina pääsin viettämään vapaa iltaa anoppini kanssa! Seuraamme liittyi myös hänen kaksi ystävätärtänsä. Meillä oli oikein ihana ilta naisten kesken.

Ensin kävimme syömässä hyvin ravintola Lyonissa. Ruoka oli mahtavaa, annokset kauniit samoin kun henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja osaavaa.

Alkupaloja emme tilanneet, mutta saimme keittiöltä tervehdyksesi amuse-bouchet, eli pienet suupalat joiden tarkoitus on herätellä makuaisteja ja ruokahalua. Itse en ole mikään maksaruokien suuri ystävä, mutta saamamme hanhenmaksaa granaattiomena-hillokkeella maistui erinomaiselta kuivan kuohuviinin kanssa.

Pääruoakana me kaikki söimme samaa ihanaa paistettua silokampelaa, lämmintä jokirapu-artisokka salaattia siideri-voikastikkeella. Annos oli kaunis ja juuri sopivan kokoinen, todella maistuvaa! Join kalan kanssa kivasti sopivaa, kevyttä ranskalaista punaviiniä.

Jälkiruoka kruunasi aterian. Tilasin Sitruunaruoho-Creme Bruleen, jossa oli päällä ihanan raikasta ja erilaista litsiluumusorbettia. Täydellistä!

Kuten jo mainitsin, annokset olivat kauniita ja näyttäviä. Kuitenkaan en viitsinyt olla epäkohtelias ja heilua kameran kanssa illallispyöydässä. Annokset jäivät siis kuvaamatta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella kauniisti asetellut annokset ranskalaiseen pelkistettyyn ja silti leikkisään tapaan.

Hyvän aterian jälkeen suuntasimme kadun toiselle puolelle Oopperaan. Kävimme katsomassa Giacomo Puccinin kirjoittaman La Bohèmen. Esitys oli draaginen rakkausarina. Mielestäni kuitenkin kevyt seurattava. Upea esitys kyllä, uskomatonta lahjakkuutta kaikilta!

Keskellä viikkoa ooppeerassa käyminen tuntui ihanan ylellisestä. Ihmiset olivat pukeutuneet hienosti, väliajalla juotiin sampanjaa ja syötiin ihania leivoksia. Ihana piristys ajen keskelle. Ihanaa oli myös viettää aikaa hieman erilaisessa porukassa kuin yleensä.

Asukuvaa(kaan!) en saanut itsestäni. Päällä minulla kuitenkin oli Polarn O. Pyretin musta äitiysmalliston mekko (ei, en ole raskaana), CTRLin musta-harmaat legginssit (mietin pitkään lilojen Wolfordin sukkahousujen ja legginssien väliltä), sekä syksyllä netistä tilaamani matalakantaiset polvenyli-tekonahkasaappaat. Meinasin vielä lainata mummoltani turkkia, mutta en lopulta jaksanut panostaa sen enempää. Ulkotakkina minulla oli tämän talven palvellut Monkin sininen tusinatoppatakki. Käsilaukkuna toimi vuosia vanha H&M hauska keltainen magneettien avulla kirjekuorimalliksi muutautuva laukku.

 

Hiukset ja meikki noudattivat aikalailla samaa kaavaa kuin yleinsäkkin ulos lähtiessä. Arkena en usein meikkaa yhtään tai hyvin vähän, joten ulos lähtiessäkään en tykkää meikata hirveästi. Tykkään aika luonnollisesta lookista meikin suhteen.

Joulun alla tuntui että kaikki meikit sekä hiusten -ja kasvojenhoitotuotteet loppuivat samaan aikaan. Vältäämättömät tuotteet kuitenkin löytyi, joten en viistinyt ostaa uusia ennen pukin tuloa. Nyt sairastamisen ja yleisen vetämättömyyden takia en ole vieläkään saanut ostettua uusia juttuja loppuneiden tilalle. Toistaseksi mennään siis näillä:

Pyyhekuiviin hiuksiin levitän pienen nokareen hiuksia silottavaa Loreal Professionnelin Creamy Smooth-vaahtoa. Se antaa karheille ja karkaileville hiuksilleni mukavan sileän ja keveän lookin.

Tällä kertaa annoin hiusten kuivua vapaasti ja sen jälkeen viimeistelin ja kiinntin Gloss Control kiiltosuihkeella.

Pidempään tukkaan lisäisin silottavan vaahdon jälkeen kuumuussojaa, föönaisin ja suoristaisin raudalla. Näin lyhyttää tukkaa kuin minulla nyt, on mielestäni vaikea itse suoristaa. Siitä tulee helposti sellainen ”tönkkösuora”.

Aamulla kasvopesun jälkeen levitän ihan tavallista kosteuttavaa perusvoidetta, tällä kertaa Aqualan-L, kevyesti kaikkialle kasvoihin. Hetki ennen meikkausta lisään Lumenen syväkosteuttavaa lähinnä silmien alle, luomille, nenään ja poskille. Lorealin kiineyttävää ja silottavaa päivävoidetta levitän silmänurkkiin, otsaan, huultenympärille ja kaulaan.

Talviaikaan ihoni selvästi kuivuu, mutta paikoitellen tuntuu kuitenkin myös rasvoittuvan. Olen huomannut että rasvoittuvaankin ihoon tehoaa kunnon kosteutus. Iho pitää saada tasapainoon. Tänä talvena olen huomannut myös ihohuokoisteni laajentuneen. Tähän vaivaan yritän vielä selviittää kunnon hoitoa. Siitä myöhemmin lisää.

Meikkejä minuta löytyy vaikka mitä, mutta hyvät perustuotteet ovat ne joita pitäisi säännöllisemmin uusia. Ostoslistalla on ainakin seuraavat tuotteet: meikin pohjustusvoide, nestemäinen peitevoide sekä uusi irtopuuteri (vanha on niin järkyttävässä kunnossa etten kehtaa edes kuvaa ottaa) myös arinkopuuteria varten pitäisi hommata uusi huiska..

Illaksi sain kuitenkin meikin tehtyä näin: Levitin Rimmellin peitepuikkoa ongelmakohtiin (silmien alle, nenään ja nenänvierustaan poskille), pohjustin myös silmäluomet peitepuikon avulla. Kiinnitin pohjan muut
amalla painalluksella irtopuuteria. Aurinkopuuteria lisäsin vielä poskiin, leukaan ja otsaan. Punaa sain huulille ja poskiin Makeup storen kirkkaanpunaisella huulipunalla. Luomiin levitin sormella aavistuksen Lancomen paletista vaaleanvihreää sekä alaluomille himmeästi kimaltavaa, tummanruskeaa meikkikynää. Koska minulla on ripsipidennys en käytä ripsiväriä.

Kynsilakkan värinä toimi hyvin neon lila. Ja hajuvetenä Escadan Pacific Paradice.

Olisi kiinnostava kuulla lukioiden luottotuotteista ja mitkä muut ovat sellaisia persukosmetiikka tuotteita joita ilman ette pärjäisi?

Ja vinkkejä tuohon ihohuokos ongelmaan otetaan mielellään vastaan!

Vihdoin meidän perhe on suht terve ja voimissaan taas. Ainakin sen verran että viitsimme lähteä ihmisen ilmoille. Kylläpäs sitä sairastelua kestikin.

Lauantaina siis lähdettiin koko perheen voimin katsastamaan alennusmyynnit. Aavistelin että parhaat palat jo viety aikapäivää sitten, ja oikeassa olin. Mukaan ei lähtenyt oikestaan mitään. Lasse osti farkut.

Ennen soppailua käytiin syömässä isot hampparit, eikä ähkyissämme jaksettu kovin montaa kauppaa koluta. Aika huono veto kaikinpuolin, sillä sovituskopissa vatsa täynnä El Macoa oli aikamoista ähellystä..

Pari kivaa juttua kyllä pisti silmään, mutta ne olivatkin jo kevään uutuksia. Näitä pitää vielä miettiä, sillä tarkoitis oli tosiaan ostaa VAIN alesta. Voi olla että lähipäivinä pitää käydä vielä uudestaan katsastamassa ainakin nämä:

Kevättakki, Monki

Marimekko

Marimekko

Ja löytyihän sieltä PALJON muutakin ihanaa, mutta nämä on sellaisia IHAN pakko saada juttuja. Eli näköjään paljon raitaa 🙂
Lasse alkoi muutaman kaupan jälkeen tuskastua ja lähdimme kotia kohti. Mikäs siinä, parempi niin, tämän hetken budjettiin kun ei oikestaan mahtuisi mitään näistä!

Marimekolta vinkattiin että kevätmallisto saapuu pian kauppoihin ja siellä on kuullemma tosi ihania juttuja tulossa.. Uskotaan.

Kaapo reippaana, isi sovittaa farkkuja.

Toivottavasti saan pian kirjoittaa uutta postausta  uusista ostoksista, heh. Meinattiin lähteä Kaapon kanssa päikkäreiden jälkeen vähän kaupungille..

Lukijana minua itseäni ennenkaikkea kiinnostaa  mielenkiintoiset postaukset monestakin aiheesta, mutta myös se kenen blogia luen. Mitä henkilökohtaisempi sävy teksteissä ja kuvissa on, sitä mielenkiintoisepia ne ovat. En toki odota (tai halua) että kirjoittaja paljastaa kaiken mahdollisen kotiosoitteesta vessarutiineihin, mutta esimerkiksi asunto -ja perheaiheiset postaukset ovat kiinnostavaa ja mukavaa luettavaa.

No kuka sitten on mami go go – blogin kirjoittaja..

Olen 24-vuotias Minttu. Asumme avomieheni Lassen ja 1-vuotiaan poikamme Kaapon kanssa Helsingissä, Vallilassa. Nykyisessä asunossamme olemme asuneet kesästä 2009 saakka. Pidämme kovasti alueesta ja asunnostamme. Lähellä on kaikki mahdolliset palvelut ja keskustaan sopivan lyhyt/pitkä matka. Alue on myös muiden nuorten lapsiperheiden suosiossa, joten uusia samanhenkisiä kavereitakin löytyy naapurista.

Toukokuu -10

Lasse ja Kaapo syömishommissa kesällä -10

Elämässä yleeensä minua kiinnostaa monikin asia, mutta tällä hetkellä elämä pyörii luonnollisesti pääsääntöisesti perhe-arjen parissa. Vaatteet, muoti, ilmiöt, kauneus, sisustus, hyvä ruoka ja musiikki ovat myös tärkeä osa elämää. Kaikki kaunis ja söpö kiinnostaa ja olenkin kova haaveilemaan kaikenlaisesta materiasta, heh!

Luonteeltani minua voisi kuvailla eloisaksi, iloiseksi ja energiseksi. Olen kuitenkin myös rauhallinen, ujo ja hyvin herkkä. Viihdyn niin kotisohvalla kuin ihmisvilinässäkin. Olen samaanaikaan kokeilunhaluinen hassuttelija kuin mukavuudenhaluinen murjoittajakin. Sangen monitasoinen siis, kuten me naiset yleinsä!

Kuten jo aikasemmin kirjoitinkin, olen haaveilija, taiteilija, taivaanrannanmaalari. Neitsyt-ihmisenä olen myös hyvin järjestelmällinen, pikkutarkka, hyvä organisoimaan ja tekemään listoja. Ulkopuoliset sitä eivät aina välttämättä huomaa, hallittu kaaos vallitsee usein kotonamme ja kaapeissa jäljiltäni. Muuten, myös Lasse ja Kaapo ovat neitsyitä horoskoopiltaan. Olemme kaikki syntyneet syyskuussa, yhdentoista päivän sisällä toisistamme!

Ammatiltani olen matkailuvirkailija. Matkustelu, uusien paikkojen, ihmisen ja kulttuurien kohtaaminen on aina kiehtonut. Matkailuvirkailijan hommia en ole kuitenkaan ikinä varsinaiseti tehnyt. Heti valmistumisen jälkeen tein pienen uran hotellialalla, respassa ja sen ohella kouluttauduin alalle lisää. Innostus hotellityöhön kuitenkin loppui nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen kokeilin kaikenlaista, mm opiskelua ammattikoulussa sekä yliopistossa, avoimessa, sekä vaatekaupassa ja leipomossa työskentelyä. Lisäksi tein vuoden verran koulunkäyntiavustajan, hoitajan ja opettajansijaisen hommia. Viimeisenä, ennen äitiyslomaa, työskentelin ammattikorkeassa opintoasiansihteerinä taide ja käsityöpuolella. Kaikenlaista on siis tullut jo kokeiltua!

Toistaiseksi aion jatkaa Kotiäidin hommissa. Olen viihtynyt hyvin kotiympyröissä, enkä muutenkaan tahdo laittaa Kaapoa vielä hoitoon. Muutenkaan en tiedä mitä tahdon tehdä isona. Opiskella lisää vai palata työelämään? Nykyajan äidin valinnan vaikeus..

Kotiäidin iltahuvit: Hamahelmistä koruja, näistä varmasti postausta myöhemmin … Tässä kuvassa väkerrän TOSI VÄSYNEENÄ viimeisiä koruja seuraavaksi aamuksi kirpparille myyntiin.

Sitten perheemme päätähti, eli Kaapo. Kapu, Kapsukka, Kapsuleero, Kapsuliini, Hönö, Hönötin … rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kapo on siis syyskuussa -09 syntynyt  nappisilmä, eli nyt 1v 3 kk. Kaapo on pääsosin todella positiivinen, iloinen naurava ja kokoajan meno päällä. Tempperamenttia ja omaa tahtoa löytyy myös vaikka muille jakaa! Poika kyllä tietää mitä tahtoo ja mitä ei, eikä ujostele näyttää sitä.
Kaapo tykkää musiikista ja musikaalisuus varmasti periytyy molemmilta vanhemmilta myös hänelle. Kaikki soittimet kiinnostavat Kaapoa ja häneltä löytyykin jo mm. omat rummut. Tanssiliikkeetkin on jo hallussa, kaikkea nykytanssista bollywoodiin 😀 Toinen lempparijuttu on eläimet ja eriohjelmien tunnarit.

Kaapon kanssa meidän viikot kulkee leppoisasti muskarin, kerhon, uinnin, puistoilun ja kyläilyn merkeissä. Kaapolla onkin jo aika monta kaveria. Ja se on tosi kivaa myös äidille.

Minä ja Lasse ollaan tunnettu toisemme ylä-asteelta saakka, eli yli 10 vuotta. Silloin ei kuitenkaan sen kummemmin juteltu tai hengattu yhdessä. Lasse on mua kolme vuotta vanhempi. Asuttiin jossain vaiheessa myös hetki samalla pihalla. Muutama vuosi myöhemmin törmättiin taas samassa koulussa, kauppiksessa, silloin jo moikkaaltiin ja juteltiin, mutta ei sen kummempaa.

Nelisen vuotta sitten, kesäisenä alkukesän iltana lähdin töiden jälkeenystäväni kanssa Kruunuhakaan, Harrys baarin terassille yhdelle. Juuri kun olimme lähdössä Lasse käveli kahden kaverinsa kanssa ohi. He pyysimät meitä sisälle baariin vielä yksille. Siitä se sitten lähti. Tajusimme asuvamme melkein toistemme naapurissa ja vietimme melkein kaiken aikamme toistemme seurassa.

Lasse on taiteellinen sekä todella musikaalinen ja lahjakas sillä saralla. Hän soittaa kaikkia bändisoittimia, soittaa useassa eri kokoonpanossa, laulaa ja räppää. Lasse on luonteeltaan aika samanlainen kuin minä, rauhallinen, huolehtiva ja kiltti. Se on myös kiva siivoamaan! Mun mielestä Lasse on myös tosi fiksu ja nippelitietoa löytyy asiasta kuin asiasta. Hänellä on myös hyvä huumorintaju ja Lasse on tosi sanavalmis ja hällä leikkaa nopeasti. Eli siinä suhteessa kyllä erimaata kuin minä 😀 
Lassen intohimona on pienestä pojasta asti ollut jääkiekko ja NHL joukkue Philadelphia Flyers. Hän katsoo joka kausi kaikki pelit. Ja ne kun pelataan Jenkeissä ja Kandassa, niin herätyskello on usein soimassa 02.00 :O ! Mä en voi kuin ihallailla tuollaista fanittamista. Musta se on tosi hellyyttävää. Flyersin joukkueen oranssi väri toistuu meilläkin nykyään paljon mm. sisutuksessa ja Kaapoltakin löytyy fanivaatteita vauvakoossa.
Lasse on <3 .

  

Ei tämä ihan omanapainen postaus ollutkaan, vaikka otsikko antoi niin ymmärtää. Mun mielstä tää on kiva pohjustus uudelle alkavalle blogille, tästä on hyvä jatkaa. Yritän vielä opetella lisää kuvien sommittelua, kone ei ihan vielä tottele minua täysin 🙂


Mitä muuta tahtoisit tietää minusta?

Tervetuloa lukemaan blogiani!