Päivän asujen kuvaaminen on ollut erityisen vaikeaa. Tuntuu että kotona, just siinä missä sais hyvän kuvan, on lamppu sammunu, ihme läjä tavaraa tai jotain muuta vastaavaa. Peilin kautta kuvista ei tule kivoja, lieneekö syynä taustalla näkyvä tiskivuori vai peilinlasissa kiiltelevät somenjäljet. Eli ei kunnon kuvaa tänäänkään! Yritän parantaa blogitapani. Pian!

Tänään Lasse käävi aamusta lääkärissä flunssan takia eikä enään mennyt töihin, käytiin pankissa tyhjentämässä säästöpossu, Kaapolla oli lääkäritarkistus ja sen jälkeen menin yksikseni käväisemään vielä keskustassa.

Päivä oli aika lämmin, +1c. Päällä minulla oli kolmen-neljän vuoden takainen harmaa tunika Vilasta. Tykkään kovasi siitä, rinnuksiin on ommeltu pehmeitä kangaspompuloita, siinä on sivusta napeilla kiinnitettävä korkea kaulus sekä kiva leikkaus hihoissa. Jalassa oli h&m sähkönsiniset farkut. Loskasäässä UGGit eivät ihan toimineet, mutta onnistuin onneksi välttämään isoimmat lätäköt. Takkina toimi sama Monkin tusinatoppis.

Koska itsensä kuvaaminen ei toiminut ajattekin ottaa Kaaposta päivän asu-kuvan. No, se(kin) oli helpommin sanottu kuin tehty. Lopulta keksin kellistää pojan makuulteen lattialle, jossa se pysyi edes muutaman sekunnin aloillaan. Kaaposta se oli tosi hauskaa, joten jatkamme tätä varmaan jatkossakin.

 

Mami go go nyt ei varsinaisesti ole (pelkkä) muotiblogi, mutta olen kuitenkin kiinnostunut vaatteista ja varmasti jatkossakin esittelen uudet hankinnat ja haaveet. Ilman sen kummenpaa itsekehua, voin hyvin sanoa omistavani silmää ja tiedän mikä on muodissa, tulossa ja menossa. Mikä näyttää hyvältä ja kenen päällä.

No mutta, minua katsoessa sitä ei kaikissa tilanteissa aina huomaa. Lapsen ja kukkaron nyörien kiristymisen myötä on monestakin asiasta luovuttava. Toki kirpputoreilta löytyy paljon vaatetta edullisesti, mutta se on aina sattuman kauppaa ja näin normaali vartoihannetta suurempana valinnanvara supistuu lisää. Samoin kuin vauvavuotena vaatteita sai olla vaihtamassa monta kertaa päivässä. Olivat ne milloin puklussa, pissassa tai maidossa… Silloin viimeistään alkoi arvostamaan helppoa, simppeliä ja mukavaa vaatetta. Samoin korut ja muut asusteet saa unohtaa, niitä revitään, syödään ja rikotaan.

Oma tyylini on persoonallinen ja leikkisä. Pidän kirkkaista väreistä, mutta useinmiten valitsen mustan. Aikaisemmin pukeutumiseen saattoi uhrautua jopa muutamia tunteja. Nyt aikaa on ehkä puoli minuttia. Nykyisin suosinkin helppoja, toisensa kanssa ristiin sopivia arkivaatteita. Legginssejä, tunikoita ja neuleita. Sellaisia asuja jotka päällä voi kontata leikkikerhon lattialla ja jatkaa siitä kaupungille ystävää tapaamaan. Ei voi kieltää etteikö harmittaisi että a) ei ole rahaa pukeutua kuten haluaisi b) ei ole aikaa pukeutua kuten haluaisi.

Siitä varmasti moni on samaa mieltä, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Kyllä toki itseltänikin löytyy vaatehuoneesta h&m:ia, gina tricotia, onlya, monkia. Luotto ja suosikkimerkkejäni ovat CTRL, DC, Numph ja Marimekko. Viime vuonna innostuin myös Polarn O. Pyretin laadukkaista äitien vaatteista.

Viimeaikoina olen myynyt paljon vaatteitani kirppiksellä ja netissä. Vaatehunoe tyhjenee hurjaa vauhtia, mutta toisaalta kiva että viiden ok mekon tilalle saan ostettua yhden täydellisen. Olen myös sitä mieltä että oma kulutukseni on töissäolo vuosina ollut täysin holtitonta ja aivan liian suurta. Ihminen pärjää niin paljon vähemmällä, mutta minkäs teet kun shoppailusta on tullut naisten ykkösharrastus ja aina on saatavaa parempaa ja enemmän kuin toisilla.

Noh, uskon silti oman tyylini pysyvän tuolla jossain sisällä ja pääsen taas touttamaan itseäni pukeutumisen kautta sitten kun taas on sen aika ja mahdollisuus.

Siihen saakka lama-shoppaus-postauksin,

Minttu

Tämä postaus on pitänyt kirjoittaa jo vikko sitten, mutta aika tuntuu loppuvan kesken..

Maikkari näytti kuutena sunnuntai-iltana Stig Larssonin Millenium kirjasarjaan perustuvat elokuvat ”Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti”. Leffat näytettiin aina kahdessa osassa, joten jännitystä (ja odotusta) riitti siis monelle illalle.

Lassea ei leffat jaksanut hirveästi kiinnostaa, mutta itse jäin ihan koukkuun jo ekasta jaksosta. Ja en ole ainut. Elokuvat ovat saaneet palkintoja niittäneet menestystä myös muualla maailmalla. Ensimmäisestä osasta onkin jo kuvattu jenkkiversio, joka saa ensi-iltansa tänä vuonna.

Viimeisen jakson iltana sain kuitenkin Lassenkin katsomaan koko leffan ja kyllä sekin lopulta tykkäsi. Ja ne meidän leffaeväät! Juuri ennen elokuvan alkua Lasse kokkas meille ihan mielettömän hyvää parmankinkkupastaa. Siihen tuli siis parmankinkun lisäksi ainakin pekonia, valkosipulia, pestoa, halloum juustoa ja kermaa. Leffaherkuiksi meillä oli vielä lisäksi paistettua halloumia, karkkia, poppareita ja suklaajäätelöä. Aika hyvä päätös tälle trilogialle!

Nämä elokuvat siis pohjautuvat ruotsalaisen Stig Larssonin kirjoittamiin kirjoihin. Hän ehti kuolla jo ennen näiden kirjojen julkaisua. Kirjoitustyössä häntä auttoi myös hänen puolisonsa/vaimonsa Eva Gabrielsson ja viimeaikoina on kirjoitettu, että vaimon osuus trilogian kirjottaimisen suhteen olisikin ollut suurempi kun on annettu ymmärtää. Ennen kuolemaansa Larsson kirjoitti ilmesesti jatkoa Milleniumille. Viime viikonloppuna uutisoitiin siitä, että hänen vaimonsa Eva Gabrielsson yrittää saada kirjan oikeuksia itselleen, jotta saisi kyseisen kirjan päätökseen. Mielenkiinnolla odotellen..

Ennen lapsen saamista olin kova ja nopea lukemaan kirjoja. Nyt olen lukenut 1,5 vuotta Adrey Hepburbin elämänkertaa, huoh. Ei vaan aika tunnu riittävän. Tai ehkä sitä riittäisi jos ei olisi nettiä ja telkkaria, heh! Onneksi nykyään voi katsoa kaikki suosiota saaneet kirjat elokuvina tai tv sarjoina (True Bloodin uutta kautta odotellessa….)

Mitä kirjoja, leffoja tai sarjoja suosittelet? Onko muita Millenium-faneja?

Viime lauantaina oli mitä parhain sää ulkoiluun. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja mittari näytti kirpsakat -17 c. Talvessa on kyllä ihanaa tällaiset aurinkoiset päivät, lumi kimaltelee ihanasti ja tulee fiilis että kyllä se kevät sieltä kohta saapuu.

Lasse jäi kotiin nukkumaan univelkoja ja katsomaan edellisyön missattua peliä nauhalta. Me suunnattiin Kapun Brakun puistoon. Lauantai aamupäivä ja puisto oli melkein autio! Missä kaikki oli? Kaapo sai kuitenkin mukavaa seuraa vähän vanhemmasta tytöstä. Olenkin pistänyt viimeaikoina merkille että parhaat leikit syntyvät muutaman vuoden vanhempien lasten kanssa.

Reippaat ulkoilija kotipihalla, posket punaisina

 Oltiin melkein pari tuntia ulkona. Kotiin tultua tehtiin ruokaa, syötiin ja sitten maistuikin uni, molemmille. Nukuttiinkin aika pitkään, melkein kolme tuntia. Lasse lähti treeneihin ja mun äiti tuli kylään. Äiti tuli suoraan töistä toi mukanaan hirmuisen kasan ruokaa Gringos locos ravintolasta. Nachoja, mozzarellatikkuja, cheddar jalapenoja, quesadilloja, fajitaksia, salattua, erilaisia kastikkeita…. Nam.

”Oo niinkun silleen et nam!”

Kun oltiin syöty itsemme ähkyyn, ja pikkuhiljaa toivottu siitä, rupesimme piirtämään mulle uutta tatskaa! Mun äiti on ammatiltaan kampaaja, mutta on muutaman vuoden siinä sivussa tehnyt myös tatuointeja. Se on musta hurjan lahjakas!

Ekaksi piirettiin rusettia, jonka ajattelin ottaa oikeaan ranteeseen. Lisäksi mulla molemmissa on kässsä seitsemän vuotta sitten otetut tähdet, joille haluaisin tehdä jotain mahdollisesti jotain sateenkaarihommaa.Niitä sitten vähän sommiteltiin.

Näiden lisäksi tatuointi sarkaa olisi vielä paljon lisää. Toiseen käsivarteen tahtoisin paljon undulaatteja, värikkäitä pikkulintuja ja ruusuja. Vasemmassa kainalossa olevan timantin ääriviivoja pitäisi paksuntaa, oikeassa jalkapöydässä olevaa sugar skullia värittää lisää ja toiseen jalkapöytään tahtoisin sille kaverin… Että tämmöstä nyt alkuun.

Tästä kuvasta idea aikoinaan lähti

Kesä -10- Äiti tatuoi Lassea.

Meillä oli hauska ilta, piirreltiin, surffattiin netissä, katsottiin Putousta ja tietenkin leikittiin ja halittiin Kaapon kanssa. Toivottavasti pääsen pian käsittelyyn.

Skeittaava undulaatti. Arkistojen aarteita.

Kaikki puhuu, kaikki haluu. Mäkin.

Joo, onhan tää jo joillekkin ihan so last season, mutta ei kaikille. Nimittäin ihana, pehmeä ja varmasti mukava yksiosainen oloasu!

Jos ja kun mä vielä tämmösen saan, en tiedä kuka sen saa väkisin revittyä mun päältä. Mä niin näen itseni kotona tää päällä, sohvalla makoillen, nukkuessa, siivotessa. Ulkona mua ei kyllä tää päällä nähdä. Ehkä. No jos vaan tossa Alepalla.

http://www.onepiece.co.uk/