Synttärikuu, kuukauden sisään koko perheemme synttärit. Yhteensä seitsemät juhlat. Laskin aluksi että kahdeksat, mutta olihan jo noissakin. Tai tänään vielä pienesti juhlimme 1-vuotiasta Elvistä. Eli tavallaan kahdeksat siis. Ei nyt ruveta vähättelemään. Vaikka ei meitä aikuisia nyt niin kummoisesti juhlittukkaan, mutta pientä vaivannäköä silti puolin ja tosin.

Voin sanoa, että olen aika helpottunut että ovat ohi. Onhan toki kätevää kun pojille voi järjestää yhteiset juhlat. Mutta kun ei kaikkia voi kutsua kerralla. Ja tykkään myös juhlistaa pelkän perheen kesken. On sukulaiset, ystävät, lasten ystävät, kummit… Kaikkien kanssa olisi myös kiva jutella ja viettää aikaa. Joten juhlimme siis monessa erässä. Jotenkin eriä tuli kuitenkin enemmän kun aluksi ajattelin. Viimeisiin juhliin ei enään jaksettu oikein edes panostaa. Ostettiin kaikki valmiina. Ja tämän päiväisiin ”vieraat” toivat herkut mukanaan.

Ehkä ensi vuonna vuokraamme jonkun huvilan, juhlasuunnittelijan ja pitopalvelun. Vaikka tosin mukavaa tietysti oli, kaikissa juhlissa. Ihana kun niin moni muisti ja pojat saivat aivan ihastuttavia lahjoja.

Seuraavaksi olisi sitten Joulu. Siitä en tahdo stressata yhtään ja meinaammekin viettää sen vähän erikoisemmalla tavalla…

Vähän vahingossa ostin itselleni Hulluilta päiviltä takin. Jo toista talvea haikailen Makian parkatakin perään. Harmikseni se ei vain jotenkin istu, enkä ole valmis maksamaan lähemmäs 300 euroa takista joka on vain ihan ok päälläni. Hullareilla sovitin huvikseni tätä takkia, ja normaalista poiketen vielä punaista väriä. Eihän tämä mikään Makia ole, mutta tykästyin tähän reilu 40 euroa maksaneeseen takkiin sen verran että päätin sen ostaa.

Takissa ei myöskään ole villikojootiin karvaa tai onnellisten hanhien pyrstösulkia täytteenä, vaan takki on ihkaa aitoa ja täyttä polyesteriä. Juuri sitä mitä tuollaisella hinnalla voi olettaa saavansa. Tähän astisessa käytössä takki ei (ainakaan vielä ole) osoittautunut hiostavaksi, jota materiaalin vuoksi pelkäsin. Lämmin se kyllä on ja näillä keleillä pärjää hyvin vaikka takki onkin auki.

Kuvissa, takin alla mulla on COSin villa-silkkimekko ja Ruskovillan legginsit sekä ulkona muutama aste plussaa. Oli todella lämmin ja pärjäsin hyvin pari tuntia puistossa ulkoillen. Todellisen kykynsä takki saa sitten osoittaa kun on oikeasti talvi. Yhtään en kyllä sitä odota…

Isilläkin on uusi takki karvakauluksineen. Joten Elviksenkin varmaan pitäisi sitten saada ettei ole ainut ilman, eikö?

Vauvavuosi meni ja vihdoin voimme koko perhe syödä ihan oikeasti samaa ruokaa. Ei erottelua, soseuttelua, omia ruokia tai muutakaan öh, niin pientä mutta ärsyttävää. Nyt voin latoa kaikille samat pöperöt, samaan aikaan lautasille. Tämän päivän perusteella myös vähän tujummin maustettu ruoka maistuu myös ennätyshyvin. Tuo poika ei ole ikinä ahminut samanlaisella tahdilla yhtä suurta määrää ruokaa naamaansa. Söi sekä itse että syötettynä.

Mitään pekoni-vuohenjuustokermapastaa en ala tietenkään ihan heti tarjoamaan, mutta näyttää hyvinkin siltä että tuollaiset perinteiset perus-arkiruoat uppoavat hyvin, ihan koko perheelle. Joillekkin tämä saattaa olla tietysti ihan perusjuttua, mutta itse kun olen taistellut Elviksen kanssa viimeiset puolivuotta, viisi kertaa päivässä, tämä on tosi suuri helpotus. Jäljelle jää enään ne puurotaistot. Imettänytkään en ole tainnut tänään kuin muutaman kerran, senverran hyvin on nimittäin maistunut myös tavallinen, jääkaappikylmä maito.

Nyt kun perheen pieninkin syö samaa, kiinnitän varmasti enemmän huomiota suolan määrään. Myönnettäköön että sitä kuluu aika paljon. Jospa pikkuhiljaa omat makunystyrät tottuisivat vähäsuolaisempaan makuun eikä sitä tarvitsisi aina omaan annokseen lisätä.

Tämän päiväisen keiton tein Kaapo ollessa kerhossa ja Elviksen nukkuessa ensimmäisiä päiväuniaan. Aion jatkossakin yrittää valmistaa ruoan hyvissä ajoin, vaikka ennen aamupäiväulkoiluja, tai antaa sen tekeytyä sillä aikaa. On tosi ärsytävää alkaa miettimään puolta tuntia ennen ruoka-aikaa, että mitäs nopeeta ja helppoa sitä nyt teksisi ruoaksi. Muutaman päivän satseja kerrallaan kun tekee niin tämä arkihan muuttuu kertaheitolla ihan jopa liian helpoksi 😉

Ja nyt, kerokaahan mitä ja minkälaisia ruokia teillä syödään. Kaalilaatikko, lohikiusaus, makaroonilaatikko.. Mitä näitä nyt on… Antakaa vinkkejä hyviksi, maistuviksi ja helpoiksi arkiruoiksi! Sellaisia mitä ei välttämättä tule heti mieleen tehdä!

Kaikki nukkuu. Täydellistä.

Palaan myöhemmin tähän aiheeseen, mutta nyt nautin ihan rauhassa tästä hetken hiljaisuudesta. 

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin tähän. Olen sanaton. Siinä hän nyt on, leikkii kuten eilenkin, mutta nyt yksivuotiaana. Ensimmäinen, vauvavuosi on nyt takanapäin. Paljon on mahtunut siihen ja vielä enemmän on edessäpäin.

Jos vertaa Kaapoon saman ikäisenä, Elvis on paljon vauvempi. Ei kävele, käyttää vielä tuttipulloa ja syö tissistä (ei itse lusikalla), nukkuu meidän vanhempien kanssa ja heräilee paljon öisin. Vaikka E nousi seisomaan jo aikaa sitten ja on kävellyt kuukausia tukea vasten, ei hän ota kuin muutaman, ehkä viisi-kuusi, askelta kerralla.

Joissain asioissa Elvis on toisaalta taas kuin isompikin poika. Leikkihin hän on saanut paljon esimerkkiä isoveljeltä. E on myös hurja kiipeilemään. Muutamissa sekoinneissä hän esimerkiksi kapuaa tuolille ja siitä pöydälle. Ihan hirvittää. Sanoja tulee myös jo paljon.

Siinähän nyt on. Minun vauvani. Taapero. Ensimmäisen vuoden kehitys oli kyllä huimaa. On ollut ilo ja onni seurata sitä. Ja tulee tietysti olemaan sitä jatkossakin. On myös ihana nähdä kuinka veljesten suhde ja leikit syventyvät päivä päivältä enemmän.

Jatkan varmasti tätä Kasvu ja Kehitys -”sarjaa”, mutta en enään kuukausittain. Tässä vielä kiinnostuneille linkit edellisiin kuukausipostauksiin.
( 1 kk, 2 kk,) 3 kk, 4 kk, 5 kk, 6 kk, 7 kk, 8 kk, 9 kk, 10 kk, 11 kk.