Ei tarvitse sen kummempaa syytä kuin vaikka nimipäivät, niin Bellan sielunsiskot (vai oliko se rappioäiti-jaosto?) kokoontuvat yhteen vaikka ympäri suomen.

Taas meillä on astetta enemmän kodikkaampaa ja toimivampaa, kun Fatboylta tilaamani säkkituolit tulivat. Sain valita heidän valtavasta mallistostaan meille mieluisia tuotteita ja päädyin valkoiseen Fatboy Junioriin sekä Ice Blue väriseen rahiin.

Säkkituolien värimaailman ja koot mietin niin että ne toimisivat niin lastenhuoneessa kuin olkkarissakin. Vaikka säkkituoli on junior-kokoinen, istuu siinä hyvin aikuinenkin, varsin mukava se on kun säkin pistää pystyssä seinää vasten ja istahtaa päälle. Lapset taas tykkäävät makoilla sen päällä, molemmat mahtuvat siihen hyvin samaan aikaan. Point-Rahi toimii  hyvin jos tulee ennemmän vieraita, tai sohvan vieressä jolloin sen päällä voi lepuuttaa jalkoja tai sitten illalla poikien sängyn vieressä iltasatua lukiessa. Lasten mielestä huippuhauskaa on tietenkin hypätä rahin päältä säkkituolille…

Fatboyn mallisto lajeenee laajenemistaan. Hiljattain myyntiin on tullut ainakin Baboesjka, joka on kolmen neliönmallisen tyynyn setti. Tyynyt asetellaan päällekäin ja kiinnitetään toisiinsa tukevalla remmillä tai sitten niitä voi käyttää irrallisina lattiatyynyinä. Hauska uutuus on myös pehmoinen matto jota löytyy erilaisilla barokki/itämaishenkisellä kuvioinneilla. Erikoista matoissa on sen reunoilla kulkevat napit, jotka kiinitettäessä matosta saa myöskin lattiatyynyn. Tulossa on myös todella nättejä, kankaisia vaihtopäällisiä. Meidän pojat tuntien, sellaista tullaan tulevaisuudessa tuohon valkoiseen säkkituoliin tarvitsemaan..

Löytyykö teiltä muita säkkituoleja, Fatboyta tai joitakin muita? Minkälaisia kokemuksia niistä on? Usein kun kuulee hyvinkin eriväisiä mielipiteitä – jotkut tykkää ja jotkut ei yhtään, olisi kiva kuulla mitä Te olette mieltä.

Meillä ihan tietoisesti vältellään eineksiä, yritetään syödä mahdollisimman puhtaasti ja tehdä ruoka alusta alken itse. Joskus kuitenkin väsyneensä, kiireisenä tai kovin nälkäisenä tulee turvaudutta puolivalmisiin tai joskus jopa vain lämmitystä vaatiiviin eineksiin.

Suurinosa käyttämistämme eineksistä löytyy kaupan pakstealtaasta. Niistä suosikkini onkin kasvissosekeitto. Kahden jääkalikan sulattamisen jälkeen lisään joukkoon paketillisen Philadelphia tuorejuustoa sekä kourallisen silputtua tuoretta persiljaa.

Tämä eines maistuu hyvin koko perheelle ja samalla voi vähän huijata ja tuntea että tuli itsekkin tehtyä jotain ruoan valmistuksen eteen.

Kuinka paljon te muut käytätte eineksiä ja mitkä niistä ovat suosikkejanne?

Uuteen kotiimme halusin ehdottomasti paksusta vanerista ja pukkijaloista koostuvan pöydän. Olin aiemmin nähnyt jossain vanerista tehdyn pöydän ja tykästyin sen reunoissa näkyviin vanerikerroksiin. Keittiöömme mahtuu vain muutaman hengen ns. aamiaispöytä, joten olkkariin piti saada sitten jotain isompaa. Mittailin että tilaan mahtuu noin kuuden hengen pöytä ja sen lopulliset mitat ovat 180x85cm. Sitten alkoi pöytälevyn etsiminen.

Googlailin asiaa aika paljon ja löysinkin muutamasta blogista paljon vinkkejä. Näin ollen minäkin päädyin filmivaneriin. Se on vaneria jonka pinnalla on usein tummanruskea pinnoite – se on erittäin kosteuden ja kulutuksen kestävää. Takoitukseni oli aluksi maalata pinnoite (sillä valkoista ei vain tuntunut löytyvän mistään) ja myöhmmin teettää siihen päälle laminaatista ikipinta.

Vertailin hintoja ja lähetin tarjouspyyntöjä levystä, se piti saada myös kotiinkuljetuksella. Lopulta ykkösvaihtoehdoksi valikoitui Levypalvelu. Juttelin puhelimessa levypalvelun miehen kanssa ja hän suositteli minua ottamaan filmivanerin tilalle koivuvaneria. Olin aluksi hieman epäileväinen, mutta päätin luottaa ammatti-ihmiseen ja vaihtaa koivupintaan.

Kun pöytälevy uuteen kotiimme saapui ihastuin heti sen kauniiseen ja eläväiseen pintaan. Päätin samointein unohtaa pinnan valkoiseksi maalaamisen ja rupesin selvittämään miten levy kannattaisi käsitellä jotta se kestäisi myös pienten tahmatassujen ruokailuhetkiä. Halusin että kaunis ja kuulas, vaalea puupinta näkyy samoin kuin mattainen pinta. Ostin himmeää lakkaa, mutta pelkäsin että pintaa kellastuu lakkaamisesta joten sivelin alle ohuen kerroksen valkoista kuultomaalia.

Pinnassa on nyt yksi kerros lakkaa maalin päällä ja reunoilla kaksi kerrosta pelkkää lakkaa. Levy tuntuu edelleen puiselta, eikä kiillä yhtään. Silti se on kostuden kestävä ja sen ääressä voi rauhassa lapsetkin syödä tomaattipastaa. Koivuvanerista tuleva puinen tuoksu on myös todella ihastuttava. Pöydän ääreen mahtuu tarvittessa kahdeksan tuolia, mutta näin arkena työnnän sen usein seinään kiinni jolloin pöytä muuttuu työpisteekseni.

Pukkijaloiksi minulla oli kaksi vaihtoehtoa, Hay:n valkoiset Loop pukkijalat tai samantyyliset Ikeasta. 150 euron hintaero sai päätymään Ikeaan ja ihan hyviltähän nekin näyttävät. Levy ei ole millään kiinni, mutta koska se on niin painava, pysyy se hyvin jalkojen päällä liikuteltaessakin.

Olen tällähetkellä aivan ihastunut vaaleaan koivuun ja mietin mihin kaikkialle muualle kotiin saisin sitä tungettua.

Hyllyt eivät pyöri enään lattioilla, vaan ne on vihdoin saatu seinään. Seuraavaksi olisi taulujen vuoro. Osa julisteista onkin jo valmiina odottamassa vain ripustamista.

Ajattelin pitää olkkarin niin sanotun pohjan simppelinä, sillä tiedän itseni ja rakkauteni väriehin sekä ylimääräiseen krääsään. Nyt täällä on hyvinkin pelkistettyä, mutta muutaman kuukauden päästä se on muisto vain. Mustavalkoinen pohja ehkä hillitsee värikaaosta paremmin.

Kliseisen Keep Calm sekä Oma koti kullan kallis taulut sain valita Walldesign nettikaupasta. Heidän valikoimistaan löytyi paljon mustavalkoisia julisteita, mutta myös paljon muuta kuten kastetauluja. Näiden lisäksi poikien huoneeseen sain värikkäämmän aakkosjulisteen sekä kortteja. Tuo Keep Calm on niin nähty, mutta juuri siksi hauska. Mietin myös josko ottaisinkin julisteen Ceep Calm and update your facebook satatus tai eat chocolate tekstillä. Päädyin kuitenkin tähän perinteiseen ja ajattelinkin ripustaa sen pieneen eteiseemme, jossa se voisi toimia tulevansa syksynä ja talvena ulkovaatepukemishässäkän keskellä.

Karhutaulu on taas ihan suoraan kopioitu idea ystävältäni Miiulta. Näin alkuvuodesta heidän kotonaan Ponkesin kangaskassista tehdyn taulun ja se oli niin siisti, että sellainen oli pakko saada myös itselle. Samaa ideaa jatkoin Tigerin viiksimies-kassin kanssa. Se oli niin hauska ja törkeä että pakkohan sellainen on seinälle ripustaa.

Lisää elämää kaipaan kuteinkin seinille, joten vinkkejä ja linkkejä otan oikein mielelläni vastaan! Kaipasin myös tietoa tuon koivuisen vanerilevyn käsittelemiseksi. Aluksi ajattelin maalata sen pinnan valkoiseksi, mutta nyt olenkin aivan ihastunut tuohon eläväiseen vaaleaan puuhun. Onko vinkkejä millä aineilla tuo puu kannattaisi käsitellä, jotta kaunis vaalea ja mattamainen pinta säilyy? Pöydän ääressä pitäisi siis voida ruokailla lasten kanssa (eli kaataa maitomukeja ja tiputella tomaattipastaa) ilman että levy menee heti pilalle?