Uuteen kotiimme halusin ehdottomasti paksusta vanerista ja pukkijaloista koostuvan pöydän. Olin aiemmin nähnyt jossain vanerista tehdyn pöydän ja tykästyin sen reunoissa näkyviin vanerikerroksiin. Keittiöömme mahtuu vain muutaman hengen ns. aamiaispöytä, joten olkkariin piti saada sitten jotain isompaa. Mittailin että tilaan mahtuu noin kuuden hengen pöytä ja sen lopulliset mitat ovat 180x85cm. Sitten alkoi pöytälevyn etsiminen.

Googlailin asiaa aika paljon ja löysinkin muutamasta blogista paljon vinkkejä. Näin ollen minäkin päädyin filmivaneriin. Se on vaneria jonka pinnalla on usein tummanruskea pinnoite – se on erittäin kosteuden ja kulutuksen kestävää. Takoitukseni oli aluksi maalata pinnoite (sillä valkoista ei vain tuntunut löytyvän mistään) ja myöhmmin teettää siihen päälle laminaatista ikipinta.

Vertailin hintoja ja lähetin tarjouspyyntöjä levystä, se piti saada myös kotiinkuljetuksella. Lopulta ykkösvaihtoehdoksi valikoitui Levypalvelu. Juttelin puhelimessa levypalvelun miehen kanssa ja hän suositteli minua ottamaan filmivanerin tilalle koivuvaneria. Olin aluksi hieman epäileväinen, mutta päätin luottaa ammatti-ihmiseen ja vaihtaa koivupintaan.

Kun pöytälevy uuteen kotiimme saapui ihastuin heti sen kauniiseen ja eläväiseen pintaan. Päätin samointein unohtaa pinnan valkoiseksi maalaamisen ja rupesin selvittämään miten levy kannattaisi käsitellä jotta se kestäisi myös pienten tahmatassujen ruokailuhetkiä. Halusin että kaunis ja kuulas, vaalea puupinta näkyy samoin kuin mattainen pinta. Ostin himmeää lakkaa, mutta pelkäsin että pintaa kellastuu lakkaamisesta joten sivelin alle ohuen kerroksen valkoista kuultomaalia.

Pinnassa on nyt yksi kerros lakkaa maalin päällä ja reunoilla kaksi kerrosta pelkkää lakkaa. Levy tuntuu edelleen puiselta, eikä kiillä yhtään. Silti se on kostuden kestävä ja sen ääressä voi rauhassa lapsetkin syödä tomaattipastaa. Koivuvanerista tuleva puinen tuoksu on myös todella ihastuttava. Pöydän ääreen mahtuu tarvittessa kahdeksan tuolia, mutta näin arkena työnnän sen usein seinään kiinni jolloin pöytä muuttuu työpisteekseni.

Pukkijaloiksi minulla oli kaksi vaihtoehtoa, Hay:n valkoiset Loop pukkijalat tai samantyyliset Ikeasta. 150 euron hintaero sai päätymään Ikeaan ja ihan hyviltähän nekin näyttävät. Levy ei ole millään kiinni, mutta koska se on niin painava, pysyy se hyvin jalkojen päällä liikuteltaessakin.

Olen tällähetkellä aivan ihastunut vaaleaan koivuun ja mietin mihin kaikkialle muualle kotiin saisin sitä tungettua.