Kukaan perheestämme ei kuulu kirkkoon. Meidät vanhemmat on kastettu ja Lasse on käynyt riparin, minä en. Lapsia ei siis ole kastettu eivätkä he kuulu mihinkään uskontokuntaan. Silti käytämme lähes viikoittain seurakunnan tarjoamia palveluita lapsiperheille.
Olemme käyneet kohta kaksi vuotta kerran viikossa seurakunnan muskarissa jonka jälkeen on vielä perhekerho. Vuosi sitten aloimme käymään myös heidän järjestämässään perheliikunnassa. Syksyllä Kaapo aloittaa seurakunnan kerhon, kolme kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan.
Aluksi hieman jännitti mennä mukaan toimintaan. En ollut varma kuinka meidät uskonnottomat otetaan vastaan, saisimmekko oikeasti toimintaan edes osallistua. En ole missään vaiheessa aatteitamme mainostanut, mutta viimeistään Elviksen syntymän ja nimijuhlien jälkeen vakaumuksenne on ollut selvä muillekkin. Onneksi asuinalueemme seurakunta on erittäin suvaitsevainen. Myöhemmin olenkin kuullut ettemme suinkaan ole ainut kirkkoon kuulumaton perhe joka käy muskarissa. Itseasiassa kaikki seurakunnan lapsille tarjoamat palvelut ovat avoimia ihan kaikille, uskontokuntaan tai kuulumattomuudesta huolimatta. Kirkossa järjestetään myös mm sateenkaarimessuja joten pisteet siitä.
Vaikka perheemme ei ikinä ole ollut mitenkään uskovainen olen minäkin aikoinaan ollut seurakunnan kerhossa ja muskarissa, veisannut virsiä ja osallistunut peruskoulussa uskonnontunneille. Ei minua ole ikinä haitannut laulaa suvivirttä tai osallistua luokan kanssa joulukirkkoon. Nykyisin kouluissa on varmaan niin paljon eri uskontokuntia edustettuina etten yhtään ihmettele keskustelua kristillisten juttujen poisjättämisestä. Olen itse sitä mieltä että koulun pitäisi olla uskonnosta neutraali ja uskontoja opetettaisiin oppiaineina. Toisaalta taas huivien ja ristikorujen kieltäminen on jo vähän liikaa.
Enään en suhtaudu yhtä iisisti kristinuskoon kuin nuorempana, älyttömät homekeskustelut, naispappien syrjintä… ärsyttää ja suututtaa. Jeesusjutut, rukoilut ja muut saavat aikaan melko vaivaantuneen olon.
Seurakun(tamme) muskari on tosi ihana. Kun aloimme käymään siellä olin tosi yllättynyt, sillä sitä ei olisi arvannut seurakunnan muskariksi kuin ainoastaan tilojen puolesta. Ihan tavallisia lastenlauluja siellä laulellaan ja muskarin jälkeisessä perhekorhossa kahvittelun lomassa jutellaan ihan samoja juttuja kuin missä tahansa muuallakin. Muskarin vetäjä on musiikkipedagogi eikä hän ole muuten kirkolla töissä. Pitkään jatkuikin tämä neutraali linja mutta noin vuosi sitten mukaan tuli enkelijumppa. Siinä sanotaan enkeli minua suojelee, kiitos jumala. Vierastin tätä alkuun ja alueen äitien keskeen käytiinkin kiivasta keskustelua siitä onko se ok. Pikkuhiljaa siihenkin olen tottunut eikä se enään niin haittaa. On kuitenkin aivan ihana että saamme osallistua ilmaiseksi laadukkaaseen muskariin aivan kotimme vieressä. Sen jälkeen saamme ilmaista kahvia,, kakkua, pullaa ja hedelmiä. Täytyy olla kiitollinen ja ymärtää että kirkon tiloissa pidettävässä seurakunnan muskarissa voi olla myös jotain uskontoon viittaavia lauluja.
Peheliikunnassa sen sijaaan ei ole sitä yhtäkään viittausta kristinuskoon. Se järjestetään kyllä kirkossa, liikuntasalissa. Aivan kuten mikätahansa muu lasten ja aikuisten yhteinen jumppaharrastus. Perheliikunnassa emme käy yhtä säännöllisesti. Se järjesteään iltaisin joten on kiva että molemmilla vanhemmilla on mahdollisus tulla mukaan. Toiminta ei ole kovinkaan ohjattua, mikä on oikeastaan aika mukavaa. Lapset voivat pelata pallopelejä, roikkua köysissä ja renkaissa, rakentaa temppurataa tai vain juosta ympyräri salia. Tämäkin siis kaikille avointa ja täysin ilmaista toimintaa aivan kotimme vieressä.
Muutama viikko sitten kysyin madollisuutta Kaapon päästä syksyllä kirkon kerhoon ja aluviikosta varmistui että hän mahtuu ryhmään mukaan. Kirkossa on liikuntasalin lisäksi tosi kivat kehotilat lapsille. Siellä on kymmenisen 3-5 vuotiasta lasta ja aivan ihana ohjaaja. Ihan tarkkaan en tiedä mitä kolmen tunnin mittainen kerhopäivä pitää sisällään. Leikkimistä, askartelua, eväiden syöntiä luulisin. Myöskään sitä kuinka paljon siellä puhutaan jumalasta ja muusta en tiedä. En usko että paljoakaan. Mitä tahansa onkaan on se varmasti kesympää kun omat muistoni seurakunnan kerhossa. Siellä jaettiin ekalla kerralla kaikille mukaan lasten raamatut ja ohjaaja suuttui kun pääsiäisen aikaan tehdyssä piirustuksessani oli korillinen värikkäitä munia ja tipuja. Opettaja käski minun piirtää uuden ja oli tyytväinen vasta kun paperilla oli kuva jeesuksesta leijailemassa ulos luolasta.
Tosi iloinen olen tuosta keshoonpääsystä. Täälläpäin lapista on ihan ylitarjonta niin päiväkoteihin kun kerhoihinkin. On myös tärkeää että se on lähellä kotia ja tietysti plussaa on tutut kaverit ja ohjaaja. En voisi olla tyytyväisempi.
Noh, tulipas tästä pitkä ja uskontopoliittinen kirjoitus. Tiivistettynä asiani siis oli että kiva että saamme käydä ilmaiseksi laadukaassa muskarissa, liikuntakerhossa ja kohta kerhossa joka sekään ei paljoa maksa. Ylläolevat kuvat ovat viimekertaiselta perheliikunta tunnilta.
Me jatkamme touhuntäyteistä viikonlopun viettoa, oikein aurinkoista sellaista (tai mielummin vähän kiirreetömämpää) teille kaikille muillekkin! Munarikasta huomista! Meinaatteko mennä virpomaan? Moro!
Minttu
