Noh, otsikko on ehkä hieman liioiteltu. Tosiasiassa minulla on ruukkuja ikkunalaudalla. Muuton ja matkan takia en tänä vuonna pässytkään laittamaan taimia kasvamaan edellisvuosien tapaan. Minusta on ihana etenkin kesäaikaan että kotoa löytyy tuoreita yrttejä ja salaattia. Koska aikani tällä hetkellä melko rajallinen, enkä edes tiennyt mistä autottomana voisin taimia helposti saada, nappasin valmiit rehutlähi-Alepastamme kauppareissulla mukaan.

Ostin siis muutamia yrttejä ja salaatteja, sekä pari pussia mustaa multaa, ja iskin kasvit kotona ruukkuihin, tadaa! Ja voi että kuinka maistuikin oman maan antimista tehty salaatti hyvältä, hih!

Yrtit ovat myös ihana koriste keittiössä ja tuovat heti kotoista tunnelmaa. Salaatit siirsin keittiöstä parvekkeelle minikasvihuoneeseen. Aluksi vaikutti että ne kuihtuvat, mutta jollain ihmeen kaupalla sain ne herätettyä henkiin, toivottavasti saisimme niistä syömistä syksyyn saakka.

Sisäpihaltamme löytyy vielä paljon erilaisia, kaikkien yhteisiä yrttejä sekä toivottavasti loppukesästä mansikkaa. Ihan loistava juttu, etenkään kun en missään omalla palstalla ehtisi ikinä käydä.

Meinasin otsikoida että blogipasta, mutta onhan tämän pastan maine kiirinyt jo paljon laajemmin.
Kyseessä on siis tietenkin Alexander ja Hanna Gullichsen Safkaa keittokirjan ihanan avokadopasta.

Avokadopastaa on hehkutettu tosi paljon ihan kaikkialla ja tietysti meidänkin oli siis testattava sitä! Pasta oli tosi helppo nopea tehdä, vähän varioin reseptiä mutten mitenkään merkittävästi. Tämä oli niin hyvää että tehtiin sitä viime viikolla jopa kaksi kertaa. Chilistä ja valkosipultista huolimatta pasta maistui lapsillekkin. Se, että koko perhe voi syödä samaa ruokaa on tällä hetkellä meillä suuri kriteeri ruoanlaitossa.

Olettekos jo maistaneet tätä kuuluisaa pastaa? Jos et, niin resepti löytyy mm täältä.

Tänä viikonloppuna messukesuksessa ollaan vietetty Ruoka, Viini & Hyvä Elämä- messuja. Itse olen menossa pyörähtämään siellä huomenna. Etukäteen kiinnostaa kovasti ainakin Berrypickerin ständi. Näistä lasten uusista luomupöperöistä tulossa blogissa lisää juttua myöhemmin.

Me oltiin pieninä veljeni kanssa ihan varmoja ,että mummimme on noita. Hän teki kummallisia kasvisruokia (noitapataa), poltti suitsukkeita ja suosi vaihtoehtoisia lääkintämuotoja. Kaikenlaisia neuvoja ja vinkkejä olen häneltä saanut, mutta yksi on yli kaiken. Flunssarohto nimittäin. Tämä kuuma c-vitaaminipommi karkoittaa hyvin alkavan flunssan sekä nopeuttaa tervehtymistä.

Rohto tehdään kuumaan veteen, jonka itse maustan vielä teellä. Clipperin applesiinin makuinen valkoinen tee sopii tähän hyvin. Lapsille voi käyttää kamomillateetä. Yhteen kupilliseen tulee lisäksi 2-5 hienonnettua/musrskattua valkosipulinkynttä, sitruunan mehu sekä hunajaa. Juo 3-5 kuumaa kuppia päivässä.

Vielä kun laittaa valkosipulin kynnet varpaiden väliin ja villasukat jalkaan, niin flunssa on karkoitettu (ehkä myös muutkin ihmiset ympäriltä).

Minkäslaisia flunssarohtoja teillä on käytössä? Luin hiljattain että monien suosima Auringonhattu-uute on todistettu tehotottomaksi. Monet tuntuvat myös tuplaavan tai jopa triplaavan d-vitaamini annostusta flunssakausina. Meillä on lapsena käyetty ainakin sipulia, sitä on tungettu korviin ja sängyn pieleen roikkumaan.

Tuo kuvissa näkyvä kide on muuten hunajaa suoraan mehiläiskennosta. Aivan mielettömän hyvää!

Käytiin keskiviikkoaamuna Elviksen kanssa Arlan luomuaamiasella. Paikkana oli Anton&Anton/MATin pop up kahvilan alakera, Kiseleffin talossa. Entinen Stockmannin lihaleikkaamo oli kaunis, tunnelmallinen ja jotenkin tosi vakuuttava paikka aiheeseen liittyen.

Aamiaisen tarkoituksena oli, syömisen lisäksi, kuulla Arlan teettämästä tutkimuksesta, Tekeekö lapsi perheestä luomun? Tutkimusta avaamassa oli Arlalta tuoteryhmäpäällikkö Sanna, tutkija, myyjän näkokantaa edusti Anton&Antonin kauppias Nina sekä kuluttajan roolissa Kulutusjuhla-bloggari ja kulutusekonomisti Mari.

Meidän lisäksi tilauduudessa oli muitakin bloggareita, ainakin Oi mutsi mutsi, Lähiömutsi ja Isyyspakkaus.

Tutkimuksen nimeä kantoi siis kysymys, Tekeekö lapsi perheestä luomun? Kysymykset oltiin tehty aiemman tutkimustiedon perusteella. Ja vastauksena kysymykseen, kyllä se tutkimukseen mukaan tekee.

Kävi ilmi, että alle 6-vuotiaiden lasten vanhemmat ovat lisänneet tai aloittaneet luomu-elintarvikkeiden käyttöä muita enemmän. Ja kyllä, itsekkin kuulun tähän joukkoon.

Yleisin syy, miksi kuluttajat valitsevat luomun tavallisen sijaan on ajatus siitä että luomu on puhtaampaa ja parempaa kuin tavallinen. Monet myös tuntuvat ajattelevat että luomu on myös lähellä tuotettua ja siksi ekologista. Tämähän ei oikeastaan pidä paikkaansa.

Luomutuotteissa ei käytetä kemiallisia lannoitteita ja vuorivoljelyn avulla myöskään kemiaalisia torjunta-aineita ei käytetä. Eläimillä on kaksinkertainen varoaika, tavallisiin verattuna, lääkityksen jälkeen. Mutta myös tavalliset elintarvikeet ovat suomessa turvallisia, tavallinenkin maito testataan, eikä myytävässä maidossa esiinny antibiottijäämiä. Kaikki luomu ei tosiaankaan myöskän tule lähitiloilta, ei edes suomesta. Suomalaista appelsiinimehua kun on vain aivan mahdoton saada.

Tutkimuksen mukaan suosituin luomutuote ovat kananmunat. Ja sen kuultua kyllä ymmärsin heti miksi. Häkkikanojen, ja yleiesti kanaloiden ja kanojen huonoista oloista on alettu puhumaan jo vuosia sitten. Asia on ollut paljon myös mediassa. Muistan että jopa ala-asteella luokkamme takaseinällä oli A3 kokoinen juliste, jossa luonnollisen kokoinen kana kuvattuna ylhäältä ja sen ympärillä lunnollisessa koossa oleva häkki. Nokka ja pyrstö eivät häkin sisään mahtuneet… Mekin käytämme luomumunia, mutta myöskin toisesta syystä. Ne ovat isompia kuin tavalliset, vapaan tai virikekananmunat. Mielestäni luomumunat ovat myös parempia, sitä en tiedä johtuuko tämä mielikuvasta onnelliseta ja hyvinvoivasta kanasta vai oikeasti mausta.

Kemikaalittomuuden lisäksi valitsen luomun mielummin juuri siksi että se on eläimille paljon parempi. Tutkimusten mukaan monelle kuluttajalle syntyi luomusta mielikuva kauniista suomalaisesta peltomaisemasta. Ja niin minullekkin. Etenkin eläinperäisissä tuotteissa luomu ajaa tavallisen ohi. Voin hyvin mielin juoda maitoa, siellä kun ne luomulehmät nauttivat olostaan vihreällä niityllä kauniissa suomen suvessa.

Olen toki aiemminkin, ennen lapsia, ostanut luomua. Mutta ihan pienen pienen murto-osan nykyiseen verrattuna. Aina en raaski luomua ostaa, syynään tarkkaan kilo-ja litrahinnan ja välillä lompakon nyörit eivät vain anna periksi. Epäilen että tämä on monelle muullekkin se luomun haittapuoli. Toki ymmärrän syyt miksi luomu on kallimpaa kuin tehotuotettu. Mutta siis, miksi minä nyt äitinä ostan enemmän luomua perheelleni. Eläinten ja luonnon hyvinvoinnin takia, turvallisuuden ja hyvän mielikuvan. Mutta myönnän että myös siksi että se tuntuu hyvältä. Ehkä tunnen itseni hitusen paremmaksi ihmiseksi ja äidiksi.

Luomun ostaminen ja kiinnostavuus on muutenkin lisääntynyt viimeisten muutaman vuoden aikana. Suurin kuluttajaryhmä ovat pk-seudulla asuvat naiset. Ehkä myös tämä omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi pienten lasten perheissä käytetään luomua eniten?

Minkälaisia mielikuvia luomu teissä herättää? Minkä verran luomua teidän perheessä syödään? Entä luomun käyttö muissa kuin elintarvikkeissa, vaatteissa? Mikä luomussa on hyvää ja mikä huonoa?

Toivottavasti aihe herättää paljon keskustelua, sillä mielenkiinnolla kuulen ajatuksianne. Luomu, kokomeukseni mukaan, herättää myös erilaisia tunteita, etenkin äitien kesken… NäissäKIN asioissa tulee usein esille syyllistymiset -ja tämiset.

Ja sellainen asia vielä kiinnostaa, mitä tai minkälaisia luomutuotteita ostaisitte enemmän mielellänne? Onko joku tuote joka vielä puuttuu? Kaikenlaistahan toki on markkinoilla, mutta niitä ostakseen täytyy usein mennä alan liikkeeseen. Hirveästi ei tule meillä ostettua valmisruokaa, mutta mielestäni ainakin meidän Alepassa on luomu pakastepitsaan metävä aukko.

Tästä pääset lukemaan tutkimuksen tuloksia tarkemmin.

Aikaisemmassa synttäri-postauksessa kyseltiin pinaatti-fetapannarin ohjetta. Pannukakun tein soveltaen netistä löytyneestä suolaisen pannarin ohjeesta. Taikinasta voi joko tehdä pellillisen pannaria tai paistaa pannulla amerikkalaistyylisiä pannukakkuja. Taikinaan tarvitset:

Sekoita kaikki ainekset järjestyksessä ja anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kaada sitten taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Voit jättää osan fetajuustosta ja ripotella sen tässä vaiheessa taikinan pinnalle. Paista 200 asteessa puolituntia, kunnes pinta on kauniin värinen.

Superhelppo ja herkullinen pannari! Ihan loistava välipala tai tarjottava juhliin. Tämän kun pakastaa paloina, voi sieltä aina sulattaa palan-pari väipalaksi tai vaikka kerhoevääksi.

Jos (ja kun) teette tätä, niin tulkaa kertomaan mitä tykkäsitte!